Jan Hurri: Peruspalvelut ja voitontavoittelu ovat outo yhdistelmä - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Jan Hurrin kommentti: Peruspalvelut ja voitontavoittelu ovat outo yhdistelmä

Julkaistu: 13.3.2019 6:55

Peruspalvelut ja voitontavoittelu ovat outo yhdistelmä, vaikka laki edellyttää yritystoiminnalta voiton tavoittelua, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

On täysin ymmärrettävää ja jopa luonnollista, että hoivapalveluiden kaltaisten yhteiskunnan peruspalveluiden tuotanto houkuttelee yksityisiä liikeyrityksiä ja niitä omistavia kansainvälisiä pääomasijoittajia.

Miksei houkuttelisi, kun tarjolla on sentään tilaisuus kohtalaisten voittojen tavoitteluun perustuslain kansalaisille takaamilla palveluilla.

Suomen kaltaisessa nopeasti harmaantuvassa hyvinvointivaltiossa esimerkiksi vanhusten hoivapalvelut ovat varsin houkutteleva kasvuala. Kysyntä kasvaa taatusti ja tuottoja takaa yksi läntisen maailman luottovaltioista ja kiltisti veronsa maksava katajainen kansa.

Mutta sitä on vaikeampi ymmärtää, miksi yhteiskunnan peruspalveluiden kaupallistaminen houkuttelee myös julkista valtaa edustavia poliitikkoja, kuten kunnanvaltuutettuja ja kansanedustajia.

Ehkä osa päättäjistä edelleen kuvittelee, että peruspalveluiden tuotantoa ulkoistamalla on mahdollista ylläpitää tai jopa kohentaa palveluiden laatua ja samalla laskea olennaisesti niistä koituvia kustannuksia.

Hoivaskandaalit ovat viime kuukausina vetäneet pohjaa pois tällaisilta kuvitelmilta.

Skandaalit ovat lukuisin räikein esimerkein osoittaneet, miksi yhteiskunnan peruspalvelut ja yksityisten liikeyritysten voitontavoittelu on perin outo ja ongelmallinen tai suorastaan kyseenalainen yhdistelmä.

Eikä peruspalveluiden ja voitontavoittelun yhdistäminen ole vain outoa. Ainakin vanhusten ja pikkulasten hoidossa se näyttää äärimmillään olevan jopa hengenvaarallista.

Skandaaleissa paljastuneet laiminlyönnit ja epäkohdat ovat pääosin keskittyneet joukkoon suuria hoiva-alan yksityisiä liikeyrityksiä. Ne näyttävät tavoitelleen kannattavuutta osin kyseenalaisin keinoin avuttomien hoiva-asiakkaiden turvallisuuden ja henkilökunnan jaksamisen kustannuksella.

Voitontavoittelu ei kuitenkaan ole skandaalitapausten kyseenalaisia keinoja lukuun ottamatta yksityisen hoiva-alan varsinainen ongelma, sillä osakeyhtiölaki edellyttää yritystoiminnalta voiton tavoittelua.

Varsinainen ongelma on yhteiskunnan peruspalveluiden alistaminen voittojen tavoittelulle.

Siitä syntyy likimain väistämättä epäyhtälö, jonka mielekkyys törmää ainakin kahteen yksityisen liiketoiminnan keskeiseen perusmuuttujaan.

Ne ovat korko ja osinko.

Hoivapalveluista tai mistä tahansa muista peruspalveluista vastaava kunta tai valtio määrittelee palvelun tuotantoon käytettävissä olevat varat, tuottaa palveluita sitten julkinen laitos tai yksityinen liikeyritys.

Mutta kuinka suuri osa palvelun tuottamiseen osoitetuista varoista ohjautuu itse palveluihin ja kuinka suuri osa muuhun? Siinä julkinen tai muu voittoa tavoittelematon tuottaja on tyystin toista maata kuin voittoa tavoitteleva yritys.

Julkisen palvelun rahoituskustannus on tällä haavaa valtion ja suurimpien kuntien rahoituskustannusten perusteella nollan ja yhden prosentin luokkaa, kun taas hoiva-alan varsin velkaisten yksityisyritysten rahoituskustannukset ovat useita prosenttiyksiköitä korkeampia ja paikoin toistakymmentäkin prosenttia.

Osa määrärahoista kuluu väistämättä rahoituskuluihin, ja mitä korkeampia korkoja toimintaan sitoutuvasta velkarahoituksesta on maksettava, sitä vähemmän rahaa jää käytettäväksi varsinaiseen palvelutuotantoon.

Toinen yksityiselle liiketoiminnalle ominainen ja palvelutuotannosta pois ohjautuva rahavirta on osinko tai sitä vastaava muu voitonjako. Juuri voitot houkuttelevat riskisijoittajia peruspalveluihin, ja siksi voitonjakoon kuluvat varat ovat väistämättä pois toiminnan varsinaisesta tarkoituksesta, kuten hoivasta.

Yksityisten hoivayritysten julkista toimijaa dramaattisesti korkeammat rahoituskustannukset ja vain yksityisyrityksiä velvoittava voitontavoittelu heikentävät kumpikin ulkoistamispäätösten yhteiskunnallista mielekkyyttä.

Viimeaikaiset skandaalit vetävät pohjaa pois siltäkin kuvitelmalta, että yksityisen yritystoiminnan ylivoimainen tehokkuus tuottaisi korkeiden rahoituskulujen ja voittojen lisäksi entisenlaatuiset tai vielä laadukkaammat palvelut.

Mikä paperilla näyttää tehokkuudelta, on liian usein oikeasti tehtävien laiminlyömistä.

Yksityisten hoivayritysten palvelutuotannon tehokkuus tuntuukin olevan samaa lajia kuin kunnat ovat kohdanneet esimerkiksi jalkakäytävien ja katujen kunnossapitoa ulkoistaessaan.

Vanhan vitsin mukaan kunnan kunnossapidon tarjouskilpailun voittaa ja urakan saa se, joka halvimmalla jättää työt tekemättä.

Lisää aiheesta

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?