Parhaimmillaan 7 000 euron kuukausipalkka. Opinnot kestävät vain kolme vuotta tai jopa vain kolme kuukautta. Varma työ.
Siistit päivähommat, trendikäs ja kasvava ala. Houkuttelevan tuntematon, eikä herätä niin muissa ihmisissä niin suuria tunteita kuin toimittajan ammatti.
Tavallisen tallaajan voi olla vaikea ymmärtää mistä siinä on kyse. Alan ihmiset ovat varmasti älykkäitä, salaisen tiedon haltijoita.
Koodaaja, koodari, ohjelmistoalan työntekijä.
Kuulostaa älyttömän houkuttelevalta – varsinkin kaamoksen aikaisina aamuina töihin rämpiessä.
7 000 euroa on sitä paitsi koko lailla enemmän kuin nykyinen palkkani. Mielikuvissa on samantekevää, vaikka kyseessä ei olisikaan aloituspalkka.
Ohjelmistoalan koulutukseen hakeutumisesta on tehty yhtä houkuttelevaa. Uuden ohjelmistoalan opinahjon Hiven sivuilla kerrotaan, että pääsykokeen ensimmäinen osuus tehdään pelaamalla pelejä netissä. Mitään aikaisempaa kokemusta ohjelmoinnista ei tarvita!
Kaninkolo
Pääsykoetta ympäröi salaperäisyyden verho. Niistä kerrotaan etukäteen niin vähän, että en keksi mitään harjoitustehtäviä. Valmistautuminen jää kunnon yöuniin ja kahteen kuppiin kahvia.
Kuten kunnon koe ainakin, tämän voi Hiven mukaan tehdä vain kerran.
Jännittää. Olin lukion pitkässä matematiikassa korkeintaan keskinkertainen.
Yritän kannustaa itseäni. Olen hyvä käyttämään Exceliä. Ystäväni on koodari. Hän pitää lautapeleistä. Minäkin pidän lautapeleistä (tämä ei kyllä lupaa hyvää, jos edessä on logiikkatesti).
Oletko valmis katsomaan, kuinka syvälle kaninkolo johtaa?, Hive kysyy. Tietenkin englanniksi. Lewis Carrolin perintö lienee nykyisille koodarikoulun opettajille vähintään yhtä paljon Matrixin perintöä.
Kynnys on matalalla, mutta sitten vaikeutuu
Hiven koe on elämäni hauskin pääsykoe. Pelien pelaamiseen meni noin 2,5 tuntia. Pelit on kellotettu, ja todellinen aika riippuu yhdestä tauosta, jonka kokeen aikana voi pitää.
Kokeessa on muutama helppo osio, mutta pelien vaikeus kasvaa nopeasti. Ongelmanratkaisu koukuttaa ja onnistumiset palkitsevat. Seuraavaa osiota haluaa kokeilla aidosti. Reilu kaksi tuntia on silti pitkä aika keskittyä tiiviisti ja kokeen lopussa alan olla henkisesti hapoilla.
Hermoilen, miten käy.
Mitään väliaikatietoja pärjäämisestä ei tarjoilla. Hetkittäin olo on kuin koehiirellä, ja pohdin, tekeekö kone virheklikkauksistani tulkintoja: turhaumaa havaittavissa.
Kynnys kokeilla edellytyksiä uuteen alaan on erittäin matalalla, ja se on Hiven suuri vahvuus. Ei tarvitse pohtia yhteishakua, ei lukea pääsykoekirjoja. Todella linjakasta.
Joku saattaa Hiven kautta löytää töitä tai oman alansa. Innostuminen on helppoa: onnistuneen testin jälkeen olen täpinöissäni.
Yhteiskuntakin hyötyy, koska hyväpalkkaiset yksityisen puolen työntekijät maksavat merkittävästi veroja.
Samalla Hiven tuleva opiskelija ottaa riskin. Pääsykoetta seuraava neljän viikon ”piscine” eli yhdistetty pääsykoe- ja koulutusjakso on erittäin tiivis ja työntäyteinen. Vasta sen jälkeen saa tietää, pääseekö todella Hiveen. Koska Hive on uusi koulu, on vaikea arvioida, kuinka hankalaa sisäänpääsy todella on.
Toistaiseksi on epäselvää, lasketaanko Hivessä opiskeleva todella opiskelijaksi, ja onko hän siten oikeutettu yhteiskunnan opiskelijoille tarkoitettuihin tukiin. Jos sellaista ei ole luvassa, Hivestä uhkaa tulla omalla rahalla maksettava eliittikoulu.
Koodaripulasta kärsivä Suomi tarvitsee enemmän osaajia ja vähemmän elitismiä. Soisi, että valtio myöntäisi Hivessä opiskeleville kiireellä opiskelijastatuksen.
Verkossa oleva pääsykoe ei myöskään ole omiaan vähentämään ohjelmistoalaan liittyvää mystiikkaa, koska siitä ei haluta kertoa etukäteen juuri mitään – tätä perustellaan yhdenvertaisuudella. Kaikki ovat yhtä pimennossa.
Salaperäisyyden vähentäminen tekisi ohjelmistoalasta helpommin lähestyttävän, ja voisi houkutella entistä useamman hakemaan. Hivekin voisi madaltaa kynnystä vielä entisestään.
