500 euron ruokakulut, vaikka vanhus ei pysty syömään – palveluasumisen kalleus ihmetyttää omaisia

Vanhusten tehostetun palveluasumisen kalleus suututtaa monia omaisia, etenkin jos hoidon laatu ei tunnu vastaavan hintaa.

Koti vai palvelutalo? Valinnan ei pitäisi perustua rahaan tai pakottamiseen.

24.11.2018 8:05 | Päivitetty 24.11.2018 8:27

Tehostetun palveluasumisen asiakkailta perittäviin summin ei ole nykyisin olemassa kattoa. Hoidon hinta ja sen laatu suhteessa maksettuun summaan ihmetyttää monia omaisia.

Esimerkiksi Helsingissä palveluseteliä voi saada korkeintaan 3 000 euroa, kun nettotulot ovat enintään 900 euroa kuussa. Setelin ja nettotulojen yhteissumma kattaa näin 3 900 euron hoidon kuukaudessa. Tehostetun palveluasumisen menot nousevat kuitenkin helposti yli 5 000 euron.

Lisäksi asiakas joutuu maksamaan itse lääkkeet ja hygieniatuotteet, kuten vaipat.

Palveluasumisen kirjavan hinnoittelun toivotaan selkiytyvän, kun hallitus alkaa tehdä laajaa asiakasmaksulain uudistusta. Uusi laki astuisi voimaan aikaisintaan 2020.

Ongelmat ovat yhteydenottojen perusteella valtakunnallisia. Omaiset purkavat Taloussanomille surua ja turhautumista hoitohenkilöstön vähyyteen ja ”rahastukseksi” kuvattuun hoitoon.

Osa ongelmista liittyy koviin hintoihin tai hinnoittelun sekavuuteen, osa käytäntöjen kirjavuuteen tai pettymykseen hoidon laadusta.

 

1. Kuollut maksoi vuokraa

Kainuussa asuva nainen kertoo, että hänen yksityisessä palveluasunnossa asunut anoppinsa kuoli viime syksynä. Perunkirjoituksessa makseltiin viimeisiä laskuja edesmenneen hoidosta. Laskusta käy ilmi, että irtisanomisvuokraa karhuttiin lapsilta vielä kaksi kuukautta kuoleman jälkeen.

– Se tuntui naurettavalta, mutta käytäntö on kuulemma talossa yleinen, nainen sanoo.

– Käsittämättömintä oli, että palvelutaloon on kova tunku, kun ei ole mitään muutakaan paikkaa vanhuksille. Eli tyhjänä ei huonetta tarvinnut pitää.

Palveluasunnosta joutui maksamaan lähes 900 euroa kuussa. Laskutusta selittää osin se, että omaiset irtisanoivat vuokrasopimuksen vasta kuolemaa seuranneen kuun alussa.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on kuitenkin linjannut, että jos asukas siirtyy laitoshoitoon tai kuolee, vuokrasopimus voidaan katsoa päättyneeksi ilman irtisanomisaikaa. Kohtuullinen irtisanomisaika asukkaan irtisanoessa on parista viikosta kuukauteen.

2. ”Onni on, että hänellä on omaisuutta”

Erään sisaruskatraan äidin tulot olivat liian suuret kunnalliseen hoitokotiin. Koska kaupunki piti vanhusta myös liian huonokuntoisena yksinasujaksi, hoitopaikka piti etsiä yksityiseltä puolelta. Sellainen löytyi naapurikunnasta.

Asuminen muistisairaille tarkoitetussa yksityisessä tehostetun hoidon palvelutalossa Etelä-Suomessa maksaa noin 4 200 euroa kuukaudessa. Siitä noin 2 400 euroa jää itse maksettavaksi. Kunnallisessa maksu olisi ollut 1 600 euroa kuussa.

– Äidiltä on kaadettu nyt metsää parikymmentä hehtaaria kattamaan asumista yksityisessä palvelutalossa, omainen kertoo.

– Onni on, että hänellä on omaisuutta. Ei meillä ole ongelmaa siitä, että omaisuus kuluu hänen omaan elämiseensä, mutta kun kaikesta jää rahastuksen maku, nainen sanoo.

Omaisen mukaan henkilökuntaa tuntuu olevan vähemmän kuin hoidon alussa. Fysioterapiaa, hammashoitoa tai yksilöllistä lisäpalvelua ei ole saatavilla.

Huoneen siivousta on omaisen mielestä laiminlyöty. Hän kertoo, että ainakin kerran vanhuksella oli sama vaippa 1,5 päivää. Omainen kertoo tarkkailleensa vaihtoväliä merkitsemällä vaipan.

– Syömistä ei valvota loppuun asti. Äiti painaa nyt noin 40 kiloa, kun ei muista syödä. Laitos on erikoistunut muistisairaisiin, ja sairauden luonteeseen kuuluu, että ihminen ei tajua omaa nälkäänsä tai osaa syödä. Siellä niitä istuu lautasen ääressä, eikä mitään tapahdu. Kun viet hänelle hyvää ruokaa, hän syö kuin eläin, kun syöttää.

Nainen sanoo, että puutteista on keskusteltu hoitokodin kanssa, mutta tilanne alkaa väsyttää. Hän korostaa, että ei halua syyllistää hoitajia.

– Heille ei anneta mahdollisuutta tehdä työtä niin, että siitä voi olla ylpeä. Tuntuu, että ilmapiiri on kyynistynyt.

3. Miksi maksaa ruuasta, jota ei pysty nielemään?

Eräs omainen kertoo, että hänen tätinsä eli viimeiset neljä elinvuottaan yksityisessä palvelutalossa pääkaupunkiseudulla. Maksu oli noin 4 500 euroa kuussa, josta kaupunki maksoi puolet palvelusetelinä.

Lääkkeet, shampoot, hammastahnat, paperinenäliinat ja muut hygieniatuotteet piti maksaa itse.

– Hoitajilla oli aina kiire. Tätini sanoi, että käänsivät kuin jauhosäkkiä, kun vaihtoivat vaatteita. Aktiviteetit olivat harvassa, odotettiin vain seuraavaa ateriaa. Olin usein vierailulla, ja tunnelma oli kuin hautajaisissa.

Omainen kertoi, että viimeisinä kuukausina tädin oli vaikea niellä ruokaa. Kerran hoitaja tarjosi jäljelle jäänyttä ravintojuomaa, joka menikin hyvin alas. Hoitaja suositteli hakemaan lisää apteekista.

Omainen ihmettelee, että juomakin piti ostaa itse, vaikka asukas maksoi 500 euroa kuussa aterioista, joita tämä ei pystynyt enää syömään.

Palveluntarjoaja vahvistaa, että asiakkaat maksavat hygieniatarvikkeet itse. Palveluiden sisältö määrittyy tilaajan eli kaupungin sopimuksen mukaan.

Tehostetun palvelun puolella on palveluntarjoajan mukaan tyypillistä, että ”syömisen kanssa on enemmän haasteita”. Tällöin syödyn ruuan määrää tarkkaillaan, jotta ravintoa tulisi riittävästi.

4. ”Ihan järkyttävä vääryys”

Yksi Taloussanomien lukija penää palveluasumisen tuista arvokeskustelua toisestakin näkökulmasta.

Hän kertoo varakkaasta naisesta, joka asuu yksityisessä palvelutalossa. Hän saa lukijan mukaan minimieläkettä Kelasta, koska ei ole käynyt töissä. Hänen asumistaan tuetaan palvelusetelillä 36 000 euron arvosta vuodessa.

– Omaisuus on todella mittava asunnoissa ja rahavaroina. Asuntoja ei tarvitse myydä, vaikka niihin ei ole koskaan enää paluuta. Toki jää vielä pari tonnia itse maksettavaa hoitokodille. Ihan järkyttävä vääryys!

Lukijan mielestä ei ole reilua, että ulosoton asiakkailta ja erilaisten toimeentulotukien varassa olevilta köyhiltä edellytetään omien varojen käyttöä, mutta varakas vanhus saa tukea ilman, että käytetään ensin omat varat.

Voiko olla niin, että hoitoa ei saa, ellei ole säästöjä tai omaisuutta myytäväksi, Helsingin kaupungin asiakasmaksupäällikkö Anna-Maija Kääriäinen?

– Ei voi. Asiakas saa aina tarvitsemansa hoidon taloudellisesta tilanteestaan riippumatta. Asiakasmaksut ovat tulosidonnaisia.

On ollut tapauksia, joissa kuluihin on ehdotettu omaisuuden myyntiä. Voiko näin ohjeistaa?

– Näin ei voi ohjeistaa. Kaupunki ei vaadi esimerkiksi oman asunnon myyntiä tai muun omaisuuden realisointia. Ainoastaan silloin, kun asiakas hakee harkinnanvaraista toimeentulotukea, edellytetään että varallisuus realisoidaan ensin.

Miten palvelusetelin peruste lasketaan?

– Palvelusetelivaihtoehtoa tarjotaan asiakkaille, joille se on taloudellisesti mahdollinen. Hoidon kriteerit ovat samat kuin kaupungin omassa palvelussa, eli palveluseteliä ei saa keveämmillä hoitokriteereillä. Jos asiakas ei pysty maksamaan hoitoaan palvelusetelin avulla hänelle tarjotaan kaupungin omaa, samantasoista palvelua.

Yllä esiteltyihin tarinoihin liittyvät haastattelut koskevat hoitoyksikköjä eri kaupungeissa ja eri puolilla maata. Nimiä ei kerrota asiakkaiden ja omaisten yksityisyydensuojan suojelemiseksi.

Vanhuksilta viedään herkästi itsemääräämisoikeus, syksyllä edesmenneen läheisensä kotia tyhjentänyt omainen sanoo.

Oma koti tai kodinomaisuus ovat tärkeitä, kun elämänlanka alkaa hiipua.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?