Laiskan palkka vai köyhyyden poistaja? Kirjailija: Ilmainen raha ratkaisisi monta ongelmaa - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Laiskan palkka vai köyhyyden poistaja? Kirjailija: Ilmainen raha ratkaisisi monta ongelmaa

Hollantilaiskirjailija Rutger Bregmanin mielestä Suomen ei kannattaisi haudata perustuloa.

Perustuloa puolustavan bestsellerin kirjoittanut hollantilainen Rutger Bregman vieraili puhumassa Suomessa torstaina.­

24.8.2018 15:02

“Vihdoin joku tekee jotain järkevää.”

Muun muassa tällaisia otsikoita vilisi kansainvälisessä mediassa joulukuussa 2015.

Otsikot viittasivat Suomeen. Uutinen maailmalla oli perustulokokeilu, jonka toteuttamisesta hallitus oli juuri päättänyt.

Tammikuussa 2017 se sitten alkoi. Parituhatta 25–58-vuotiasta työtöntä sai tililleen työmarkkinatuen tai työttömyysrahan sijaan 560 euroa perustuloa.

Näin on nyt ollut reilut puolitoista vuotta. Perustulokokeilua on jäljellä neljä kokonaista kuukautta.

Kokeilu jää siis tähän, kahden vuoden rykäisyksi. Juha Sipilän hallitukselta ei ole löytynyt halukkuutta lisärahoitukseen, ja seuraavan hallituksen linjauksia voi vain arvailla.

Pöly on laskeutunut perustulokokeilun ympäriltä muutenkin.

Suurin innostus laantui ehkä jo kaksi vuotta sitten, kun kokeilun yksityiskohdat julkistettiin. Tuolloin monet arvostelivat toteutustapaa vaillinaiseksi ja epäilivät, että hanke on vesitetty jo valmiiksi.

Sitten huomion veivät muut työttömiin kohdistetut toimet, eritoten aktiivimalli.

Näyttääkin siltä, että perustulo kokee Suomessa saman kohtalon kuin muualla.

Kansalaispalkkaa on ennen Suomea testattu muun muassa Kanadassa ja Yhdysvalloissa, mutta myös näissä maissa perustulo on jäänyt pelkäksi kokeiluksi.

Hollantilaisen historioitsijan Rutger Bregmanin mielestä tämä on ollut valtava virhe.

Vastikään suomennetussa kirjassaan, Ilmaista rahaa kaikille, hän kehottaa valtioita korjaamaan asian: perustulo pitäisi vääjäämättä ottaa käyttöön niin Suomessa kuin muualla, maailman joka kolkassa.

”Perustulo on ajankohtaisempi kuin koskaan ennen”

Ilmaista rahaa kaikille on bestseller, joka on tehnyt Bregmanista suositun puolestapuhujan perustulolle.

Nyt kirja on tuonut kirjoittajansa myös Suomeen. Bregman saapui torstaina Tampereelle, missä hän kävi alustamassa perustuloa käsitellyttä, kansainvälistä konferenssia.

– Olisin suonut, että Suomen perustulokokeilu olisi toteutettu kunnianhimoisemmin. Se vaikutti lupaavalta siihen asti, kunnes yksityiskohdat tulivat julki, Bregman sanoo Taloussanomille.

– En kuitenkaan ole vielä menettänyt mielenkiintoani, sillä yhteenveto kokeilun tuloksista on yhä tekeillä, hän lisää.

Bregmanin mukaan kokeilun päättymistä ei pidä tulkita merkiksi siitä, että perustulo olisi taputeltu loppuun Suomessa.

– Suomi ei ole syrjässä siitä keskustelusta, jota aiheesta käydään kansainvälisesti. Ja keskustelua todella käydään. Kymmenen vuotta sitten perustulosta tuskin hiiskui kukaan. Tänään käsite on kaikkien huulilla.

Historioitsija esittää tuoreessa kirjassaan liudan syitä, miksi perustulo on hänen mielestään paitsi ajankohtainen myös välttämätön.

Automatisaatio karsii kiihtyvään tahtiin työpaikkoja ja lisää työttömyyttä.

Vanhasta sanonnasta – joutilaat kädet ovat paholaisen palveluksessa – on muodostunut mantra, jolla oikeutetaan kallista, tuensaajiin suunnattua valvontaa.

Yhtäällä meneillään on uuvuttava kilpajuoksu jäljellä olevista työpaikoista. Toisaalla taas kilpailukykysopimukset synnyttävät uutta alaluokkaa, työtätekevää köyhälistöä, joka hädin tuskin tulee toimeen palkallaan.

– Tästä kehityksestä maksetaan jo nyt kovaa hintaa, niin sosiaalisesti kuin taloudellisesti, Bregman sanoo.

Ensimmäinen perustulokokeilu järjestettiin yli 200 vuotta sitten

Perustulon historia ulottuu kauas. Bregman paikantaa sen alun 1700-luvun lopun Englantiin, kylään nimeltä Speen.

Takana oli katastrofaalinen satokausi, jonka seurauksena viljan hinta oli kivunnut rajusti. Tämä lisäsi pelkoa siitä, että Euroopan yllä kummitellut vallankumouksen haamu ylittäisi Englannin kanaalin.

Niinpä vuonna 1795 Speenhamlandin alueen rauhantuomarit kokoontuivat Pelican Inn -nimiseen majataloon pohtimaan, miten kylää uhannut leipäkapina voitaisiin taltuttaa.

Köyhän väestönosan tuloja täydennettäisiin toimeentulorajaan asti, tuomarit päättivät. Näin alulle saatettiin niin kutsuttu Speenhamlandin järjestelmä, joka muistutti etäisesti perustulon periaatetta.

Ironista kyllä, Speenhamlandin järjestelmästä sai alkunsa myös myytti ”laiskasta köyhästä”.

Pian sen jälkeen, kun varhainen perustulo oli otettu käyttöön muualla kuningaskunnassa, vaikutusvaltaiset ajattelijat kävivät sen kimppuun.

Joukon äänekkäimpiä olivat taloustieteilijät Thomas Malthus ja David Ricardo.

Malthus katsoi, että Speenhamlandin järjestelmä kannusti lähinnä avioitumaan ja tekemään lapsia. Jos väestö kasvaisi ruoantuotantoa voimakkaammin, kapinan uhka palaisi yhteiskuntaan, hän päätteli.

Ricardo puolestaan arvioi ruoantuotannon heikkenevän pelkästään jo siksi, että ihmiset tekisivät perustulon takia vähemmän töitä.

Epäilyt tukijärjestelmän hyödyllisyydestä oli herätetty. Lopulta sen lakkauttamiseksi kelpasi hatara raportti, jossa englantilaiset saarnamiehet “arvioivat” varhaisen perustulon johtaneen ”työväenluokan totaaliseen rappioon”.

Republikaanipresidentti perääntyi perustulosta

Kertomus Speenhamlandin järjestelmän epäonnistumisesta pinttyi aikakirjoihin.

Bregmanin mukaan tarinalla oli niinkin kauaskantoinen vaikutus, että se romutti Richard Nixonin suunnitelman perustulon käyttöönotosta Yhdysvalloissa.

1970-luvun alussa nimittäin maan senaatissa käytiin vakavaa keskustelua aiheesta ja kaikkiaan viidessä osavaltiossa oli tuolloin käynnissä perustulokokeilu.

Richard Nixon oli vähällä ottaa perustulon käyttöön 1970-luvun Yhdysvalloissa.­

Nixonin suunnitelma tyssäsi kuitenkin presidentin neuvonantajan äkkäämään artikkeliin. Siinä käsiteltiin – mitäpä muutakaan kuin – legendaa Speenhamlandin järjestelmästä.

Esitys oli laadittu niin uhkaavaksi, että Nixon päätti hylätä perustulon siltä seisomalta.

Näin jälkeenpäin voitaneen todeta, että perustuloa pedannut keskustelu saattoi olla viimeinen kerta, kun Yhdysvalloissa puhuttiin vakavissaan tulonsiirrosta köyhille.

Seuraavina vuosina maan talouspolitiikassa tapahtui täyskäännös ja päivänvalon näkivät niin sosiaaliturvan leikkaukset kuin rikkaille suunnatut verohuojennukset.

Tekisikö perustulo meidät autuaiksi?

Bregman katsoo, että perustulon avulla saataisiin paitsi vapautettua ihmiset arvonlisäyksestä myös tuettua sellaisia töitä, jotka nykyisellään jäävät tekemättä.

Näin työyhteiskunta alkaisi köyhyyden ja työttömyyden asemesta tuottaa enemmän hyvinvointia.

Kuulostaa lupaavalta. Mutta onko perustulo todella näin auvoisa?

Osittain on, osittain ei ole. Jos ajatellaan vaikkapa köyhyyttä, perustulo todennäköisesti kitkisi ainakin absoluuttista köyhyyttä.

Kuitenkaan suhteellista köyhyyttä ei yksin perustulolla saataisi vähennettyä. Näin ollen esimerkiksi Bregmanin väite siitä, että perustulo vähentäisi köyhyydestä johtuvaa rikollisuutta, ontuu.

Muun muassa brittiläinen kriminologi Jock Young on korostanut nimenomaan suhteellisen köyhyyden vaikutusta rikollisuuteen. Youngin mukaan absoluuttisen köyhyyden kitkeminen ei juurikaan vähennä rikollisuutta, mutta suhteellisen köyhyyden lievittäminen kyllä.

Bregmanin kirjan perusteella hänen päällimmäisin ongelma on silti siinä, ettei hän tunnu näkevän mitään esteitä perustulon tiellä. Tässä mielessä Bregman ei varsinaisesti vaikuta realistilta – kirjan englannin kielinen otsikko onkin Utopia for Realists.

Kirjan lukenut, työelämää tutkinut historioitsija Juha Siltala toteaa Bregmanin sivuuttavan juuri ne käytännölliset esteet, joihin perustulo mitä luultavimmin törmäisi.

– Ongelma on lähinnä siinä, kuka maksaa verot. Nykyisellään kun kyetään verottamaan ensisijassa työpalkkoja. Ulottumattomissa ovat pääomatulot ja kansainvälisten yritysten tekemät voitot.

– Lisäksi Bregman ei ota huomioon sellaisia polkuriippuvuuksia kuin ansiosidonnaiset eläkejärjestelmät. Niiden kartunta sukupolvilainaperiaatteella edellyttää palkkatyön jatkumista.

Suomen historian professori Juha Siltala pitää Bregmanin kirjaa virkistävänä, mutta löytää hollantilaiskirjailijan ajatuksista myös kuoppia.­

Bregmanin ansioksi Siltala lukee sen, että nuori hollantilaiskirjailija on nostanut esille kysymyksen, jota sellaiset taloustieteilijät, kuten John Maynard Keynes ja John Kenneth Galbraith, pohtivat jo 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla: tuottavuuden kasvuhan mahdollistaisi työajan lyhentämisen ja tuottaisi vapaa-ajan ongelman.

– Nykyään esitetään kansainvälisen kilpailun sanelemana pakkona, että kaikkien täytyy tehdä työtä enemmän ja pidempään. Tätä taustaa vasten Bregmanin esitys on virkistävää luettavaa, Siltala sanoo.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?