Löytyikö ullakolta romu vai keräilyhitti? Klassikkolamppu 130 000 euroa, Muumi-lelu 500 dollaria

Mihin tavaroihin kauppiaat iskevät mieluiten, mikä menee parhaiten kaupaksi?

Kasper Hagelstamin mukaan tutulle klassikolle, kuten Toikan lasilinnulle, löytyy yleensä aina ostaja.

14.7.2018 7:55

Heinäkuisena iltapäivänä helsinkiläisessä huutokauppa Hagelstamissa on unelias tunnelma.

Ei antiikkikauppa kuitenkaan kesällä hiljene. Isot antiikkitapahtumat kuten Fiskarsin ja Billnäsin messut houkuttavat sisustajia ja antiikista kiinnostuneita. Pienempää navettakirppistä, myyjäistä ja huutokauppaa pidetään harva se kunnassa.

Mihin tavaroihin kauppiaat iskevät mieluiten, mikä menee parhaiten kaupaksi?

Klassikot ja uniikki designlasi ja -keramiikka menee yleensä hyvin kaupaksi, antiikkiliikkeistä kerrotaan.

– Ulla Procopén 1960-luvun Valencia-astiat ovat ikisuosikkeja. Kokonaisena astiastona siitä saa aika kivastikin, intendentti Kasper Hagelstam sanoo.

Hänen mukaansa 1950-1980-luvun astiat ja kattaminen ovat tulleet vähän takaisin, kun vielä joitakin vuosia sitten uutta sukupolvea ei tuntunut kiinnostavan yhtään.

– Enää ei ole paluuta useisiin astiastoihin keittiökaapeissa, mutta mökkiastiastoja ostetaan.

Koviin hintoihin nousevat yhä uniikkikappaleet tutuilta tekijöiltä Tapio Wirkkalalta ja Timo Sarpanevalta, ja keramiikassa Birger Kaipiaisen ja Rut Brukin työt.

Birger Kaipiaisella on tunnistettava tyyli.

– Keväällä myimme Kaipiaisen kukka- ja perhosaiheiset vadit hintaan 6 500 euroa.

Biger Kaipiaisen keramiikkaa.

Yksi Oiva Toikan uniikimpi lintukin maksoi 3 000 euroa. Hagelstam sanoo, että yleisyydestään huolimatta Toikan linnuille löytyy yleensä aina jokin hinta ja se on yleensä päälle satasen.

Oiva Toikan lintu.

Tuttu jakkara innostaa yhä

1950–1960-luvun Artekin jakkaroita liikkuu eniten, ja niistä maksetaan 200–300 euroa. Vanhemmista voi saada jopa noin 500–100 euroa.

– Vanhemmat Artekin jakkarat, ne menevät aina heti, Tomorrow’s Antiquen Esa Väisänen sanoo.

Miten vanhemman jakkaran erottaa uustuotannosta?

Väisänen valistaa, että 1970-80 luvulla huonekaluihin tulivat ristipääruuvit, sitä ennen käytettiin talttapääruuvia. Vinkki toimii oletuksella, ettei ruuveja ole jälkikäteen vaihdettu.

Huonekaluista loistolöytö olisi niin ikään ikiklassikko Yrjö Kukkapuron Karuselli-tuoli – jos vielä vanha nahkaverhoilu sattuu olemaan kunnossa. Tuolista voi saada 4 500 euroa ilman rahiakin, kun uusi maksaa 5 700 euroa. Uudelleenverhoilu on kallista ja sen taitaa vain pari ammattilaista maassa.

Liian suosittu lamppu?

Uustuotanto suo mahdollisuuden saada klassikkomuotoilua suomalaisten koteihin. Sillä on kääntöpuolensa. Väisänen itse piti Lokki-lampusta niin paljon, että niitä oli myös kotona. Sitten iski kyllästys.

Lokki-lamppu, jo liiankin suosittu?

– Kyllä se vesittää ideaa, kun tuote tulee joka anttilan ja prisman hyllylle. Vaikea sanoa arvostakaan enää, kun leimaa lukuun ottamatta lampuissa ei ole mitään eroa.

Paavo Tynellin Savoyn Simpukka-pöytävalaisinta myydään uustuotannossa reilulla 500 eurolla. Vanhasta käytetystä on pyydetty jopa 5 000 euroa. Väisänen epäilee, että uustuotanto voi painaa arvon vaikkapa 3 000 euroon.

Tynellin lisäksi haluttua Lisa Johansson-Papea valmistetaan nykyään uudestaan.

Tynellin ja Alvar Aallon valaisimia himoitaan vuodesta toiseen, myös ulkomailla. Huomiota herätti vuodentakainen kauppa, kun Hagelstam myi Tynellin klassikon Snowflake-kattovalaisimen hintaan 130 000 euroa.

Paavo Tynellin Snowflake, lumihiutale.

Paras takuu aidosta Tynellin vintagevalaisimesta on Oy Taito Ab:n leima. Tynellin lamppuja harvoin löytyy mummon jäämistöstä, koska valaisimet ovat yleensä peräisin julkitiloista.

Pelien ja lelujen keräilymarkkina on Suomessa hyvin pieni.

Kansainvälisissä keräilylelutuoteissa eBay on oikea paikka, Väisänen sanoo.

– EBayssa voit asettaa sellaisen hinnan kuin itse haluat, mutta kaupaksi meno on toinen juttu. Huutokaupassa jälleenmyyjätkin ovat valmiita maksamaan vähän enemmän. Kun ne haravoivat nettikauppoja, ne eivät ehkä ole valmiita hintoihin, arvioija Kasper Hagelstam sanoo.

Kauppapaikoissa on paljon keräilykrääsää, jonka arvo ei ole lähellekään myyjän kuvittelemaa. Poikkeuksia on, mutta harvassa.

Kesällä japanilaismyyjä sai eBayssa Muumi-pehmolelusta 500 dollaria. Huuto.netissä Muumipeikko unelmoi -hittimukista pyydetään 2 000–3 000 euroa.

Leluista halutuinta keräilyantiikkia ovat saksalaiset peltilelut, joita tuskin joka kodin kaapin perältä löytyy.

Sen sijaan yllättävän hyvää hintaa voi saada 1990-luvun peleistä: Retromagia-sivustolla Mega Man 5 maksoi 300 euroa, Atari Jaguar -pelikonsoli 400 euroa.

Ryijyt kiinnostavat Väisästä, mutta arvoryijyjen osuus kaikista tarjolla olevista on muutama prosentti. Niistä pitäisi ainakin löytyy Käsityön ystävien alkuperäinen leima.

Jos ryijystä löytyy Eva Brummerin tai Uhra Simberg-Ehrströmin puumerkki, voidaan puhua 1 000–2 000 eurosta. Yleinen hinta on 50–200 euroa.

Antiikkiliikkeille tavaraa päätyy sekä yksittäin että kuolinpesien jäämistöstä. Se käydään joissakin tapauksissa läpi kahdella eri kierroksella.

– Me otamme sen, josta tiedämme syntyvän kilpailua huutokaupassa. Usein meidän jälkeemme tulee kauppias, joka ostaa koko jäämistön, Hagelstam kertoo.

Käytäntö palvelee asiakasta, kun arvoesine saa kilpailumahdollisuuden. Käyttötavara on sen sijaan kätevintä myydä pakettina toiselle kauppiaalle.

Hän oikoo ajatusta siitä, että antiikkikauppias kuorii päältä pelkkää kultaa ja kimallusta.

– Emme me hirveästi hienostele tavaran kanssa. Hyvin voimme myydä Arabian papukaijakannua ja ihan vaikka Teemaa (Kaj Franck), jos se on hyvässä kunnossa ja hyvä määrä. Niillä on aina reaaliarvonsa ja niitä halutaan ostaa.

Ilta-Sanomien Kotisi aarteet -erikoislehti on myynnissä lehtipisteissä. Lue lisää tästä!

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?