Karl Marxin syntymästä toukokuussa kuluneeksi 200 vuotta, joten häntä on muisteltu eri puolilla maapalloa kommunistisesta Kiinasta porvarilliseen Länsi-Eurooppaan.
Kiinassa siksi, että maata hallitseva kommunistinen puolue luonnehtii maata yhä ainakin nimellisesti marxilaiseksi. Ja Länsi-Euroopassa siksi, että Marx syntyi Saksassa ja vaikutti useissa Euroopan maissa.
Marxia sopiikin muistella, sillä kyse on yhdestä ihmiskunnan historian suurista vaikuttajista.
Kautta maailman arvostetun Marx-tutkijan, professori Peter Singerin sanoin: ”Marxin yhteiskunnalliselle ja historialliselle merkitykselle vetävät vertoja vain Jeesuksen ja Muhammadin kaltaiset suuret uskonnolliset hahmot”.
Singer muistuttaa, että ”valtaosan 1900-luvun jälkipuoliskosta lähes puolet ihmiskunnasta eli maissa, joiden hallinnot kutsuivat itseään marxilaisiksi ja väittivät (usein perusteettomasti) nojaavansa politiikassaan marxilaisiin periaatteisiin”.
Marx oli kommunistisissa ja sosialistisissa maissa ”eräänlainen maallinen Jeesus, jonka kirjoitukset edustivat ylintä auktoriteettia ja totuuden lähdettä”.
Singer itse on Marxin erehtymättömyydestä jokseenkin eri mieltä.
Hänen mukaansa Marx oli suuruudestaan huolimatta enemmän väärässä kuin oikeassa – mutta ei silti pelkästään väärässä.
Singer kirjasi tulkintansa jo vuonna 1980 ilmestyneeseen kirjaseensa Marx: A Very Short Introduction (Marx: Hyvin lyhyt johdanto). Kustannusliike Into julkaisi opuksen uudistetun laitoksen Teppo Eskelisen kelpo suomennoksena nasakalla nimellä Marx vuonna 2013.
Teos on tiiviydestään huolimatta – tai ehkä juuri sen ansiosta – oiva Marxin juhlavuoden lukemisto.
Parhaiten se soveltunee niille, jotka eivät itse koe olevansa marxilaisia mutta ovat silti aiheesta kiinnostuneita. Ainakaan Singer ei julista minkään lajin marxilaisuutta, vaan käsittelee aihettaan kiitettävän kriittisesti.
Sama kiihkoton kriittisyys leimaa Singerin myöhempiä Marx-tekstejä, kuten Project Syndicate -kolumnipalvelun viime kuussa jakelemaa artikkelia Is Marx still relevant? (Onko Marxilla yhä merkitystä?).
Vastaus on kaksijakoinen.
Kyllä, Marxilla on edelleen paljonkin merkitystä. Mutta: Marxin ajattomat ajatukset ovat pääosin muita kuin ne, joista hänet parhaiten tunnetaan.
Marx tunnetaan kenties parhaiten kommunismin periaatteiden alkuperäisenä käsikirjoittajana ja kapitalismin kriitikkona.
Marxilaisuuden perusteoksia ovat Marxin ja Friedrich Engelsin yhdessä kirjoittamat Kommunistinen manifesti vuodelta 1848 ja kolmena niteenä vuosina 1867–1894 ilmestynyt Pääoma.
Niiden sivuilta löytyvät ”tieteellisen tarkat” kuvaukset esimerkiksi siitä, että
kapitalistinen talousmalli rikastuttaa tuotantovälineet (pääoman) omistavaa porvaristoa (kapitalisteja) ja köyhdyttää näiden riistämää työväestöä (proletariaattia), kunnes
kapitalistisen mallin kilpailu ajaa kasvavan osan kapitalisteistakin konkurssien kautta osaksi proletariaattia ja keskittää pääomaa yhä harvempien monopolien käsiin, kunnes
palkkakilpailusta ja työttömyydestä alati köyhtyvän proletariaatin mitta tulee täyteen, se kumoaa vallankumouksessa kapitalistien riistovallan ja ottaa tuotantovälineet työväestön valtaan, ja
kapitalismi talousmallina luhistuu ja tilalle nousee valtiona toimiva sosialismi, josta jalostuu ilman valtiotakin toimiva proletariaatin suoraan hallitsema kommunismi, jossa
kukin osallistuu tuotantoon kykyjensä mukaan ja kukin saa tuotannon hedelmiä tarpeidensa mukaan, ja kaikki ovat vapaita ja keskenään tasa-arvoisia.
Singerin mukaan kahden viime vuosisadan tapahtumat ovat osoittaneet Marxin keskeiset talousopit suurimmaksi osaksi vääriksi.
Toistaiseksi totisimmat marxilaisuuden nimissä tehdyt talouskokeet olivat Neuvostoliitossa ja Kiinassa täysiä katastrofeja, jotka eivät vain tärvelleet näiden jättimaiden talouksia vaan koituivat lisäksi kymmenien miljoonien kansalaisten hengenmenoksi.
Singer ei suinkaan lue Stalinin ja Maon hirmuhallintoja Marxin syyksi, mutta katsoo talouskokeiden osoittaneen marxilaisuuden opit harhoiksi.
Toki Marx oli osin oikeillakin jäljillä:
Markkinatalous on altis ajoittaisille kriiseille ja voittoja tavoittelevilla yrityksillä on luontainen pyrkimys markkinoiden valtaamiseen. Samoin tulo- ja varallisuuserojen ajoittainen kasvu on totta.
Silti markkinatalous ei ole luhistunut saati jalostunut sosialismiksi vaan useammin on käynyt päinvastoin. Eivätkä tuloerot ole nyt likimainkaan yhtä suuria kuin ne olivat Marxin aikaan, ja kilpailulait estävät monopoleja.
Sen sijaan Marxin ajatukset yksilön ja yhteisön vapaudesta ja niiden usein keskenään ristiriitaisista piirteistä nostavat Marxin ainakin Singerin asteikolla filosofian jättiläisten rinnalle.
Ehkä Marxia pitäisikin muistella ennemmin suurena filosofina kuin taloustieteilijänä.