Rakennusten energiatehokkuutta ja kosteusteknistä toimintaa koskevat uudet asetukset tulivat voimaan vuoden alussa. Energiatehokkuutta säätelevät määräykset ovat muuttuneet viime vuosina niin tiuhaan, että rakentajat eivät ole kärryillä pysyneet. Kosteusteknisten määräysten edellisestä päivityksestä taas on ehtinyt vierähtää pitkä tovi.
Tampereen teknillisen yliopiston rakennusfysiikan professori Juha Vinha sanoo, että uudet energiamääräykset voivat kyllä parantaa rakennusten energiatehokkuutta, mutta haasteena ovat määräysten vaikutukset muihin rakentamiseen liittyviin asioihin.
– Tähän on liittynyt muun muassa lämmöneristyksen lisääminen rakennuksen vaippaan (ulkoseiniin, yläpohjaan ja alapohjaan). Tämä taas voi aiheuttaa sen, että tietyissä rakenteissa riski kosteusongelmille voi lisääntyä.
Nyt keskitytään paljon energiatehokkuuteen määräyksin, mutta Vinhan mukaan se ei ole mikään ekologisen rakennuksen tae, vaan ainoastaan yksi osa isoa kokonaisuutta.
– Rakennuksen synnyttämiin kasvihuonekaasupäästöihin vaikuttaa moni muukin asia, kuten materiaalien valmistuksessa ja rakentamisessa syntyneet kasvihuonekaasupäästöt, huolto- ja korjaustarve, joka synnyttää käytön aikaisia päästöjä, pitkäaikaiskestävyys, materiaalien kierrätettävyys ja purkamisen aiheuttamat päästöt.
– Valitettavasti näitä muita asioita ei ohjata tällä hetkellä samalla tavalla määräyksillä.
Paksuissa eristekerroksissa piilee riski
Energiatehokkuuden vaatima rakennuksen lämmöneristyksen parantaminen tarkoittaa, että rakennuksen seiniin laitetaan aiempaa paksummat kerrokset mineraalivillaa tai muuta lämmöneristettä. Tässä muhii riski.
– Tämä tarkoittaa sitä, että rakennuksen ulko-osat viilenevät, koska lämpöä ei pääse enää yhtä paljon sisältä rakenteen läpi. Silloin suhteellinen kosteus nousee, jolloin homeen kasvulle on enemmän otollisia olosuhteita.
Suoja ry:n puheenjohtaja, arkkitehti ja puuseppä Lars-Erik Mattila on arvostellut nykyrakentamista Taloussanomille ja Helsingin Sanomille. Hän ei aio suunnitella ainuttakaan taloa, jonka lämmöneristys ja seinäratkaisut vaatisivat mineraalivillan tai minkään muunkaan teollisesti valmistetun eristeratkaisun ja sekarakenteiden käyttöä.
Mattila haluaisi, että talot kestäisivät sukupolvelta toiselle. Hänen mukaansa yli sata vuotta sitten rakennettujen talojen seinärakenneratkaisuissa on paljon sellaista, mistä nykyäänkin voitaisiin ottaa oppia.
Myös Vinha on sitä mieltä, että talojen pitäisi kestää nykyistä pitempään, mieluusti ainakin sata vuotta.
– Ekologisuuden ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen näkökulmasta ehdottomasti tavoitteena pitäisi olla vähintään sadan vuoden ikä.
Keskeinen syy on EU-direktiivi
Vinhankin mielestä sata vuotta sitten käytetyissä yksiaineisissa seinäratkaisuissa on paljon hyviä puolia. Hänen mukaansa ne ovat kosteusteknisesti turvallisempia ja pitkäaikaiskestävämpiä kuin uudet rakenteet ja ne varaavat lämpöä.
– Lämmönvarauskyky auttaa niiden energiateknisessä toiminnassa, mutta eivät ne yhtä vähän energiaa kuluttavia ole kuin uudet rakenteet.
”Mineraalivilla vaatii huolellisempaa rakentamista. Sitä käytetään erityisesti siksi, että se on halpaa.
Hänen mukaansa keskeinen syy lämmöneristyksen voimakkaaseen lisäykseen on EU:sta tullut direktiivi, jonka mukaan energiatehokkuudessa pitää pyrkiä lähes nollaenergiatasoon.
– Silloin rakennuksen vaippaankin pitää löytää varsin tehokas lämmöneristyksen taso, Vinha sanoo.
Hänen mukaansa kerroksellinen rakenne paksulla eristekerroksella voidaan rakentaa toimivaksi ja pitkäikäiseksi, kunhan se toteutetaan oikein.
– Siinä on enemmän haasteita. Ja kun rakentamisen aikataulut ovat kireitä, helposti asioihin ei silloin kiinnitetä niin paljon huomiota, eikä tehdä niin laadukkaasti kuin pitäisi.
Vinhan mielestä mineraalivillan käyttö edellyttää tyypillisesti paljon enemmän rakentamiseen liittyvien asioiden hallintaa kuin vaikkapa solumuovieristeiden (Esimerkiksi styrox).
– Mineraalivilla vaatii huolellisempaa rakentamista. Sitä käytetään erityisesti siksi, että se on halpaa.
Valmistajillekin tarvitaan velvoitteita
Vinhan mielestä uusien markkinoille tulevien rakennusmateriaalien valmistajat pitäisi velvoittaa selvittämään ja kertomaan materiaaliensa ominaisuudet kuten sen, miten kosteus niissä siirtyy tai mikä niiden homehtumisherkkyys on.
– Koska ilmastonmuutoskin lisää kosteusrasituksia ja rakenteiden olosuhteet muuttuvat myös lämmöneristyksen lisäyksen myötä, näiden tietojen pitäisi ehdottomasti olla saatavilla. Esimerkiksi tuulensuojan pitäisi olla kosteutta hyvin kestävä ja myös lämpöä eristävä.
Hän sanoo, että moni rakenteisiin ja rakennusmateriaaleihin liittyvä pulma on tullut ilmi vasta vuosien saatossa kokemuksen, yrityksen ja erehdyksen kautta. Tilanne on monelta osin sama edelleen.
– Jotta voidaan valita oikeat materiaalit oikeisiin kohtiin, se edellyttää, että materiaalien ominaisuudet tunnetaan.
Aikataulut ja raha estävät
Vinha kiteyttää, että nykyrakentaminen on haasteellista, koska rakentamiselle ei haluta antaa riittävästi aikaa ja tiedot monien rakennusmateriaalien ominaisuuksista sekä rakenteiden kosteusturvallisista toteutusohjeista ovat puutteelliset.
– Varmasti nykyäänkin tiedostetaan, millaisilla ratkaisuilla voitaisiin päästä pitkäikäiseen lopputulokseen, mutta aikataulujen lisäksi raha estää. Pitkäikäiset ratkaisut maksavat enemmän eikä niistä olla valmiita juurikaan maksamaan.
Vinha sanoo, että esimerkiksi massiivipuusta saataisiin aikaan hyviä ratkaisuja myös kerrostaloihin.
– Tällöinkin on hallittava rakentamisen kokonaisuus, joka edellyttää esimerkiksi sitä, että työmaan rakennusaikainen kosteudenhallinta on kunnossa, hän päättää.
