Muurari teki salaojaremontin ennen talonsa myyntiä – sai 330 000 euron laskun salaisen virheen takia - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Muurari teki salaojaremontin ennen talonsa myyntiä – sai 330 000 euron laskun salaisen virheen takia

Salaisen virheen takia myyjä joutui palauttamaan lähes koko kauppahinnan ostajille sekä maksamaan kaikki muutkin kulut.

Oikeudessa esillä olleesta kuvamateriaalista käy ilmi, että salaojaputki oli asennettu patolevyn alle.

18.4.2018 16:03 | Päivitetty 19.4.2018 12:50

Itse rakentamaansa vanhaa omakotitaloa myymässä ollut jyväskyläläismies otti yhdestä vinkistä vaarin, teki salaojaremontin ja sai talon kaupaksi.

Pian kävi ilmi, ettei ostajaperhe voinut asua talossa sisäilmaongelmien vuoksi. Kun myyjä ei suostunut purkamaan kauppaa, asia päätyi Keski-Suomen käräjäoikeuden puitavaksi.

Oikeuden ratkaisu oli tyly niin käräjillä kuin Vaasan hovioikeudessakin. Rakennuksesta paljastui niin sanottu salainen virhe, minkä vuoksi myyjä joutuu palauttamaan ostajille lähes koko kauppahinnan eli 194 500 euroa. Lisäksi myyjä joutuu maksamaan kaikki oikeudenkäyntikulut ja rakennusvirheiden selvittelykulut ja lisäksi vielä perheen asianosaiskulut.

Ylimääräistä maksettavaa tuli päälle noin 135 000 euroa. Yhteissumma nouseekin noin 330 000 euroon.

Riidan kohteena oli Jyväskylässä sijaitseva omakotitalo, jonka myyjä oli rakentanut vuonna 1985. Uudet omistajat talolle löytyivät joulukuussa 2014.

Salaojaremontin piti olla myyntivaltti

Myyjä on ammatiltaan muurari. Mies päätti selvittää ennalta, mitä vanhalle talolle kannattaa tehdä ennen kuin sitä lähtee kauppaamaan.

Mies päätti uusia salaojat vuonna 2011. Oikeudessa hän kertoi kuulleensa, että ”talon myynti onnistuu paremmin, kun salaojat ovat varmasti kunnossa ja uudistettu”.

Ennen kaupan tekemistä mies korostikin ostajille uusineensa talon salaojituksen sorineen, asentaneensa patolevyt ja eristäneensä sokkelin ulkopuolelta kokonaisuudessaan. Myyjä teetti talolle kuntokartoituksen pari viikkoa ennen kauppaa.

Ostajat mainitsivat ennalta myyjälle toisen ostajan erityisherkkyydestä mikrobikasvustoille. Myyjä vakuutti talon olleen aina kunnossa ja korosti uuden salaojituksen pitävän alapohjan jatkossakin kuivana. Ainoana ongelmana myyjä mainitsi keittiön vesiputken vuodon, joka oli korjattu.

Myyjä ei suostunut purkamaan kauppaa

Kaupat tehtiin 202 500 euron hinnasta. Kaupan jälkeen ostajat saivat myyjältä muistitikun, jossa oli talon historiaan liittyviä valokuvia. Muistitikulla oli myös valokuvia salaojien uusimistavasta. Maallikkoina ostajat eivät osanneet epäillä kuvien perusteella mitään.

Pariskunta olikin hyvällä mielellä ja uskoi pääsevänsä asumaan taloon, jota ei tarvitse alkaa välittömästi remontoida. Niinpä he uusivat vain tapetit ja kävivät taloksi.

Asuminen uudessa kodissa kävi iho- ja hengitystieoireiden vuoksi vaimolle mahdottomaksi jo alkukesästä 2015. Myös kylään tullut jälkikasvu sai yhden päivän aikana niin kovia oireita, ettei hän voinut jäädä yöksi.

Oli ostajien vuoro ryhtyä kartoittamaan talon kuntoa muun muassa homekoiran avulla. Homekoira reagoi hajulle ainakin keittiössä ja kahdessa makuuhuoneessa.

Epäilyt ongelmien syystä kohdistuivat salaojiin. Pariskunta pyysi myyjän käymään, esitti epäilyksensä ja nauhoitti käydyn keskustelun.

Pian tämän jälkeen pariskunta vaati kaupan purkua. Tähän myyjä ei suostunut.

Salaojat oli rakennettu väärin

Ostajat veivät riidan lopulta oikeuteen. Tukena olivat tutkimukset, joiden mukaan talossa oli sisäilman terveyttä haittaavia kosteus- ja mikrobivaurioita niin lattia-, seinä- kuin yläpohjarakenteissa.

Todistelussa kävi ilmi, että myyjä asensi salaojat rakennusmääräysten vastaisesti eli liian korkealle, liian lähelle betonia ja väärälle puolelle patolevyä.

Kanteessaan ostajat mainitsivat, että kyseisen kaltaisen matalaperusteisen talon salaojien tekninen käyttöikä on 40–50 vuotta.

– Tässä tapauksessa salaojat on uusittu vuonna 2011 eli jo 26 vuoden kuluttua rakennuksen käyttöönottotarkastuksesta. Tämän kaltainen uusimistarve ei kokemussääntöjen mukaisesti pääteltynä voi johtua mistään muusta kuin talon alapohjarakenteissa ilmi tulleesta kosteudesta ja eliminointitarpeesta, kanteessa mainittiin.

Ostajat pitivät salaojan poikkeuksellista rakennustapaa eli sijoittamista suoraan betoniin törkeänä rakennusvirheenä.

– Juuri tämän kaltainen salaojan sijoittelu on omiaan lisäämään talon alapohjarakenteisiin kohdistuvaa kosteusrasitusta.

Oikeus: Sisäilmaongelmat johtuivat ilmavuotokohdista

Oikeuteen marssitettiin lukuisia asiantuntijoita käymään läpi rakennuksen ongelmia. Lopulta oikeus totesi, ettei salaojilla – virheellisestä rakennustavasta huolimatta – välttämättä edes ollut vaikutusta rakennuksen mikrobivaurioiden syntyyn.

Lausuntojen perusteella oikeus katsoi sisäilmaongelmien johtuneen lopulta ilmavuotokohdista, joita oli alapohjan betonilaattojen välisessä EPS-eristeessä ja ulkoseinän tiilimuurausten välissä olevassa mineraalivillaeristeessä.

Todistajien selvityksen perusteella oikeus totesi, ettei myyjä virheellisistä salaojista huolimatta ollut tietoisesti myymässä asumiskelvotonta rakennusta.

– Asiassa onkin jäänyt näyttämättä, että (myyjä) olisi tiennyt tai hänen olisikaan pitänyt tietää talon sisäilman tai rakenteiden mikrobiongelmasta.

Oikeudessa riideltiin lopulta myös siitä, kuinka paljon maksaisi talon korjaaminen ostajapariskunnan kannalta asumiskelpoiseksi. Oikeus katsoi, että korjauskustannukset nousisivat noin 70 000–80 000 euroon. Myyjän mukaan tarvittavan remontin voisi tehdä 20 000–25 000 eurolla.

Kalliimmassa vaihtoehdossa seinärakenteet olisi pitänyt avata kauttaaltaan ja korjata ulkopäin. Lisäksi lattiarakenne olisi pitänyt tiivistää ja salaojat uusia vielä kerran.

Tieto ostajan herkkyydestä oli olennaista

Myyjä ehdotti sisätiiliseinän osittaista purkamista vaurioituneiden eristeiden vaihtamiseksi sekä betonilaatan ja seinien rakojen tiivistämistä.

Ongelman asiassa teki pariskunnan vaimon aistiherkkyys.

– (Myyjä) on myöntänyt tulleensa tietoiseksi kaupantekotilanteessa (pariskunnan vaimon) aistiherkkyydestä, oikeus totesi pohtiessaan kaupan purkuperusteen eli salaisen virheen olennaisuutta.

Tässä kysymyksessä oikeus katsoi kiinteistön korjaamiskustannuksia ostajien näkökulmasta.

– Siten, vaikka olennaisuutta arvioidaan ensisijaisesti objektiivisin perustein eikä yksittäisen ihmisen aistiherkkyyden perusteella, vaikuttaa tässä tapauksessa myyjän tietoisuus (pariskunnan vaimon) ominaisuudesta siihen, mitä on pidettävä riittävänä korjaustapana.

Pariskunta ehti asua talossa lopulta kahdeksan kuukautta. Oikeus katsoi ostajien saaneen asumishyötyä yhteensä 8 000 euroa. Summa vähennettiin kauppahinnasta, joten myyjä määrättiin palauttamaan ostajille 194 500 euroa.

Myyjä valitti tuomiosta, mutta hovioikeus piti käräjäoikeuden tuomion ennallaan.

Oikeudenkäyntikulut nousivat lopulta hurjiksi. Myyjä joutuu korvaamaan ostajapariskunnan asianajajan kustannuksia liki 50 000 euroa. Miehen oman asianajajan lasku nousi yli 68 000 euron.

Riidan molemmat osapuolet selvittelivät kiinteistön virheitä yhteensä yli 15 500 eurolla, mikä summa määrättiin myös myyjän maksettavaksi. Lisäksi myyjän pitää maksaa pariskunnan asianosaiskuluja 2 100 euroa.

Muokattu 19.4.2018 kello 12.50: Uutiseen lisätty kuva rakennusvirheestä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?