Kun omainen kuolee, perintö voidaan jakaa sopuisasti tai riidellä joka kiposta ja kupista. Riitely tulee kuitenkin kalliiksi.
– Kovin hintalappu tulee, kun ei periaatteesta anneta yhtään periksi, sanoo perintöasioihin erikoistunut joensuulainen asianajaja, laamanni Harri Kontturi.
Jos perintöriitaa puidaan oikeudessa asti, asianajajien palkkioihin ja oikeudenkäyntikuluihin voi kultakin – tavallisen suuruisenkin – kuolinpesän osakkaalta huveta kymmeniätuhansia euroja.
– Odotettava perinnön arvo ei välttämättä riitä edes oikeudenkäyntikuluihin.
Tämä tuntuu hullulta, sillä etenkin selkeän kuolinpesän omaisuuden voi jakaa lähes kustannuksitta, sillä perukirjan ja perinnönjakokirjan voi laatia jopa itsekin.
Jotta asiat menisivät oikein, voi olla silti järkevää käyttää asiantuntijaa, etenkin, jos perittävään omaisuuteen kuuluu kiinteistöjä, pörssi- tai vaikkapa asunto-osakkeita. Asianajajat velottavat sopimuksen tekemisestä keskimäärin 250–300 euroa tunnilta.
Jos perilliset antavat koko tehtävän asianajajalle, työhön voi asianajotoimistojen hinnastojen perusteella huveta 1 000– 3 000 euroa. Tarkka hinta riippuu kuitenkin tehtävän työläydestä.
(Juttu jatkuu kuvan alla.)
Pahoinpitely kirkon portailla
Omaisen kuolema nostaa pintaan paitsi tunteet myös vanhat kaunat ja jännitteet ja ehkä ahneudenkin. Pitkään perintöasioita hoidellut Kontturi kertoo tapauksesta, jossa poika ei soittanut isälleen ambulanssia, koska ajatteli hänen pärjäävän yön yli.
– Kun isä kuolikin, veli moitti toista. Syynä oli, että ambulanssikyyti elossa olisi tullut halvemmaksi kuin ruumisauto.
Riitely voi alkaa jo hautajaisissa.
– Jopa syytteitä on nostettu pahoinpitelystä kirkon portailla, kun perintöasiat on otettu puheeksi.
”Kun isä kuolikin, veli moitti toista. Syynä oli, että ambulanssikyyti elossa olisi tullut halvemmaksi kuin ruumisauto.
Seuraava vaaran paikka on perunkirjoitustilaisuus. Erimielisyyttä voi tulla vainajan antamista lahjoista tai hänen auttamisestaan. Sisarukset voivat kiistellä, onko isän aikanaan yhdelle kustantama ajokortti tai lukioaikainen kielikurssi ennakkoperintöä.
– Joku saattaa tuoda vaatimuksen äidin tai isän hyväksi tekemästään työstä ja esittää laskun tunneista kilometrikorvauksineen ja puhelinkuluineen, Kontturi kertoo kokemuksistaan.
Perunkirjoituksissa testamentti luetaan yleensä ensimmäisen kerran. Pettynyt perijä voi väittää, että se ei ole pätevä. Halutessaan hänellä on puoli vuotta aikaa nostaa moitekanne käräjäoikeudessa.
Pesänjakaja sukkuloi kuin valtakunnansovittelija
Jos testamenttiriitaa ei tule, mutta perijät eivät pääse sopuun omaisuuden jaosta, he voivat ottaa yhteyttä asianajajaan. Kuka tahansa osakkaista voi myös pyytää käräjäoikeutta määräämään pesänjakajan.
Mitä enemmän pesään liittyy velkoja, taloudellisia epäselvyyksiä tai epäilyjä vainajan rahojen väärinkäytöstä, sitä todennäköisemmin oikeus määrää myös pesänselvittäjän. Hän on useimmiten sama henkilö kuin pesänjakaja.
(Juttu jatkuu kuvan alla.)
Kokoukset ulkopuolisen auktoriteetin kanssa sujuvat yleensä asiallisesti, mutta Kontturi muistelee, että ”on niissä huudettukin ja oltu toisten kravateissa kiinni”. Joskus pesänjakaja joutuu komentamaan perilliset eri puolille taloa.
– Itse hän sukkuloi kuin valtakunnansovittelija eri huoneissa neuvottelemassa sopuratkaisusta.
Pesänjakajan ja -selvittäjän palkkio maksetaan kuolinpesän varoista, mutta mahdollisten omien asianajajiensa laskut jokainen maksaa pussistaan. Niistä voi kertyä aimo potti.
– Normaalisti perintö jaetaan muutaman kokouksen jälkeen. Tämä ei välttämättä onnistu, jos riitaisia asioita on paljon. Ennätys, josta olen kollegoilta kuullut, on yli 40 perinnönjakokokousta, Kontturi kertoo.
Tällaiseen rumbaan voi helposti huveta jopa 20 000 euroa, jos asianajaja laskuttaa 250 euroa tunnilta ja joka kokous vie kaksi tuntia. Tämäkään ei riitä, sillä Kontturi muistuttaa, että asianajajien pitää myös valmistautua kokouksiin.
Tasajako voi viedä talolta arvon
Jos sopimukseen ei päästä, pesänjakaja päättää jaosta selvitysten perusteella. Jollei testamenttia ole, tasapuolisuuden vuoksi hänen on jaettava esimerkiksi kiinteää omaisuutta kaikille osakkaille murto-osissa eli perillinen voi saada vaikkapa yhden kuudestoistaosan maapohjasta ja sillä olevista rakennuksista.
Kontturi huomauttaa, että tällaiset murto-osat ovat usein käytännössä arvottomia, kun kukaan ei sellaista osta. Ne hankaloittavat kiinteistön myöhemmästä kohtalosta päättämistä.
”Ennätys, josta olen kollegoilta kuullut, on yli 40 perinnönjakokokousta.
Tunnearvoa on vaikea mitata. Tasapuolisuuden vaatimus voi johtaa kummalliselta kuulostaviin ratkaisuihin. Esimerkiksi äidin kansallispuvusta saatetaan jakaa paita yhdelle, essu toiselle, vyötasku kolmannelle ja hame neljännelle.
Oikeuskäsittelyyn voi mennä vuosia
Halutessaan perillinen voi moittia pesänjakajan ratkaisua. Hänellä on puoli vuotta aikaa panna kanne vireille käräjäoikeuteen.
Toisin kuin pesänselvittäjän ja -jakajan kokouksissa käytetyn asiamiehen palkkioon, oikeudenkäyntikuluihin voi saada korvausta oikeusturvavakuutuksesta. Sen yläraja on kuitenkin tavallisesti 8 500 euroa, mikä ei yleensä riitä koko prosessiin.
– Jos häviät jutun, maksat myös vastapuolenkin kulut. Vastapuolia saattaa olla useita, jolloin kuluriski saattaa olla kymmeniä tuhansia euroja, Kontturi muistuttaa.
Vaikka eripura on kohtuullisen tavallista, harva riita viedään pesänjakajan ratkaisun jälkeen oikeuteen. Se vie paitsi rahaa myös aikaa.
– Pisimmillään perinnönjakoriidat saattavat kestä jopa neljästä viiteen vuotta. Alkuperäiset kuolinpesän osakkaat ovat voineet kuolla ja tilaisuuksiin tulee bussilastillinen hänen perillisiään asianajajineen.
Riitelyn korkeinta hintaa ei Kontturin mielestä voi mitata rahassa.
– Kalleinta on, kun perillinen ei ole enää veli veljelle tai sisko siskolle. Ei enää lähetetä joulukortteja, eikä kokoonnuta rippi- ja ylioppilasjuhliin.
