Kommentti: Markkinat eivät romahda, koska ne eivät enää ole vapaat

Vuonna 2008 kriisi pääsi leimahtamaan, koska päättäjät pelkäsivät julkisen väliintulon näyttävän sosialismilta. Nykyisin väliintulot ovat arkipäivää, Teemu Muhonen kirjoittaa.

6.2.2018 17:09

Monet ovat tänään muistelleet kymmenen vuoden takaista hetkeä, jolloin maailma oli lähellä pysähtyä.

Yhdysvaltalaisen investointipankin Lehman Brothersin kaatuminen syksyllä 2008 aiheutti paniikkireaktion, jonka aikana markkinat eivät suinkaan korjanneet itseään vaan suursijoittajat repivät toinen toisensa ja koko reaalitalouden mukaan syöksykierteeseen.

Yhdysvaltain hallitus ja keskuspankit ympäri maailmaa päättivät aloittaa välintulon, joka jatkuu vielä tänäkin päivänä. Sen ansiosta pörssikurssit ovat kuin satumaisesti nousseet yhä uusiin ennätyksiin, vaikka talouden elpyminen on laahannut.

Maanantain ja tiistain välisenä yönä voittokulku näytti katkeavan, kun Wall Streetin osakeindeksit tulivat hetkessä alas lähes viisi prosenttia ja Aasian suuret pörssit tulivat perässä.

Julkisuudessa melko suuret mittasuhteet saaneessa notkahduksessa ei tosiasiassa ollut mitään uutta.

Samankaltaisia horjahduksia on nähty viime vuosina useita: elokuussa 2015 ja tammikuussa 2016 Kiinasta levinnyt hermoilu painoi maailman pörssikursseja hetkellisesti alas, ja seuraava niiaus nähtiin Brexit-äänestyksen jälkeen kesäkuussa 2016.

(Pörssinotkahdukset näkyvät New Yorkin S&P 500 -indeksin kehitystä kuvaassa taulukossa jutun lopussa.)

Etenkin viimeksi mainitussa tapauksessa merkit olivat huolestuttavat, kun useat suuret brittiläiset kiinteistörahastot jäädyttivät sijoittajien rahat samaan tapaan kuin rahastot tekivät edellisen kriisin alla.

Tiistaina pörssi avasi aluksi jyrkkään laskuun Yhdysvalloissa, mutta jo 15 minuutin jälkeen luvut alkoivat näyttää vihreää.

Raharuiskeista ja pelastuspaketeista tuli arkipäivää

Uutta ”Lehman-hetkeä” ei kuitenkaan ole päässyt syntymään, sillä keskuspankit ovat kerta toisensa jälkeen vakauttaneet markkinat.

Kymmenen vuoden takainen kriisi oli mahdollinen vain, koska julkinen valta viivytteli väliintuloaan – etenkin Yhdysvalloissa liian voimakkaan puuttumisen pelättiin vaikuttavan markkinatalouden ideaalin vastaiselta, suorastaan sosialismilta.

Nyt tällaiset pelot ovat jo unohtuneet, sillä suuri yleisö on tottunut tilanteeseen ja pelkää työpaikkojensa ja säästöjensä vuoksi kriisiä siinä missä sijoittajatkin.

Julkisista väliintuloista on 2010-luvulla tullut arkipäivää, kun sekä keskuspankit että esimerkiksi EU ja IMF ovat pitäneet markkinoita ja joissain tapauksissa valtioita pystyssä.

Kriisin uhatessa keskuspankeilla on käytännössä vapaat kädet toimia, minkä vuoksi alkuviikon pörssiheiluntakaan tuskin johtaa paniikkiin.

Pörssikurssit voivat pudota selvästi nykyisistä huippukorkeista lukemistaan, mutta kymmenen vuoden takainen hallitsematon syöksykierre ei toistu, ellei sen anneta toistua.

Finanssikriisin jälkeen poliitikot, talouden johtajat ja äänestäjät näyttävät tehneet päätöksensä: on parempi tinkiä markkinoiden vapaudesta kuin yhteiskuntien vakaudesta.

Jos taulukko ei näy laitteellasi, katso se tästä.

  • Tunnelmia New Yorkin pörssistä maanantailta on nähtävillä alla olevalla videolla.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?