Keskustelu työttömyysturvan aktiivimallin ympärillä rönsyilee niin villisti joka suuntaan, että monilla voi ymmärrettävästi olla vaikeuksia saada kokonaiskuvaa haltuunsa.
Siksi on syytä palata peruskysymykseen: miksi hallitus on tehnyt mallin, joka leikkaa työttömyystukea vajaat 5 prosenttia, jos työtön ei tee pätkätöitä tai osallistu te-toimiston palveluihin?
Suorasanaisimmin hallituspoliitikoista aktiivimallia on puolustanut Juhana Vartiainen (kok.), jonka mukaan rangaistuksen uhka aktivoi työttömiä hakeutumaan töihin ja ottamaan vastaan epämieluisaakin työtä. Vartiaisen mielestä ”jokaisella on velvollisuus elättää itsensä” ja työttömät tarvitsevat aktiivimallin kaltaista ”kurinpalautusta”.
Vartiaisen ja monien muiden poliitikkojen sekä taloustieteilijöiden puheista voi helposti saada kuvan, että selvästi aiempaa harvempi työikäinen suomalainen kävisi töissä.
Näin ei kuitenkaan ole. Jos suomalaiset ovat ”passivoituneet”, se on tapahtunut jo vuosikymmeniä sitten.
Kuten oheisesta kuvasta käy ilmi, työtä tekevien osuus työikäisistä 18–64-vuotiaista suomalaisista oli vuonna 2016 suurempi kuin kertaakaan 1990-luvulla tai 2000-luvun alussa.
Koska työllisyysaste on viimeisen vuoden aikana noussut yli 70 prosenttiin, tätä menoa ollaan pian vuosien 2007–2008 huippulukemissa.
Mistä siis kiikastaa?
Jos taulukko ei näy laitteellasi, katso se tästä.
Työikäisten osuus laskee vauhdilla
Todellinen ongelma löytyy yllä olevan taulukon toisesta viivasta, joka kuvaa työllisten osuutta koko väestöstä – ei siis ainoastaan työikäisistä.
Ennen kaikkea väestön ikääntymisen ja eläköitymisen vuoksi vuosi vuodelta pienempi osa kaikista suomalaisista tekee palkkatöitä, eikä työllisyystilanteen koheneminenkaan käännä kehitystä.
Tilastokeskuksen huoltosuhdetta kuvaava ennuste näyttää, että väestön ikääntyminen on vasta alkamassa. Vuonna 2060 Suomessa ennustetaan olevan enää kaksi työikäistä yhtä eläkeikäistä kohden, kun vielä 2010-luvun taitteessa lukema oli neljä.
Tämän vuoksi Suomen julkisen talouden pelastaminen vaatisi valtiosihteeri Martti Hetemäen mukaan sitä, että työikäisistä kävisi töissä vähintään 80 prosenttia. Juuri Hetemäen vetämässä työryhmässä myös aktiivimalli kehitettiin.
Työikäisten työllisyysaste on jo nyt viimeisten vuosikymmenten tarkastelussa poikkeuksellisen korkea, mutta väestön ikääntymisen vuoksi sen pitäisi nousta korkeammaksi kuin koskaan aikaisemmin. Korkeimmillaan työllisyysaste oli 1980-luvun lopulla, jolloin se nousi hetkeksi noin 74 prosenttiin.
Jos taulukko ei näy laitteellasi, katso se tästä.
”Maksajien” joukko pienenee
Työikäisten väheneminen on julkiselle taloudelle myrkkyä siitä yksinkertaisesta syystä, että työtätekevien palkoista tavanomaisesti kerätään enemmän verotuloja kuin heidän etuuksiensa ja palveluidensa kustantamiseen käytetään.
Eläketurvakeskuksen Risto Vaittisen ja Telan Reijo Vanteen vuonna 2013 tekemän laskelman mukaan suomalainen on ”nettoveronmaksaja” keskimäärin 24–59-vuotiaana.
Kun yli kuusikymppisten osuus väestöstä kohoaa vauhdilla, työikäisten rahoitusvastuu ennen kaikkea eläkkeistä ja hoivan sekä terveydenhuollon menoista kasvaa.
Jos taulukko ei näy laitteellasi, katso se tästä.
Työllisyysihme vaatii rajuja keinoja – onko vaihtoehtoja?
Aktiivimallin tarkoituksena on siis patistaa työikäisiä töihin, jotta väestön ikääntymisen tuoma rahoitustaakka jakautuisi mahdollisimman monen suomalaisen kesken.
Aktiivimalli on vain yksi lukuisista hallituksen keinoista pyrkiä tähän tavoitteeseen, eikä se välttämättä tule olemaan erityisen menestyksekäs: esimerkiksi aihepiiriä tutkiva VATTin Tomi Kyyrä ei ”uskalla lähteä arvailemaan edes työllisyysvaikutuksen etumerkkiä”.
Jotta työttömät lähtisivät sankoin joukoin muuttamaan työn perässä toiselle paikkakunnalle ja kaikki koulutetut työnhakijat suostuisivat ottamaan vastaan vaikkapa puhelinmyyntityötä, olisi työttömyysetuuksiin todennäköisesti tehtävä merkittäviä leikkauksia.
Sosiaaliturvasta olisi tehtävä niin niukka, että minkä tahansa huonostikin palkatun työn tekeminen olisi milteinpä hengissä pysymisen ehto.
Aktiivimallia kehittänyt valtiosihteeri Hetemäki on sanonut, että ”suomalaisten olisi hyväksyttävä tuloerojen kasvu”. Jos historiallisen korkean työllisyysasteen saavuttamisessa ei onnistuta, on hänen mukaansa lähdettävä leikkaamaan eläkkeistä ja ikääntyneiden palveluista.
Yksi tulevien vuosikymmenten suurimmista yhteiskunnallisista kysymyksistä onkin, kuinka pitkälle työikäiset ovat valmiita joustamaan edeltäjiensä saamien eläke- ja hoivalupausten kustantamiseksi.
