Hallituksen EU-linjaukset enimmäkseen höttöä - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Mitä muuta näin höttöisistä EU-linjauksista voi syntyä kuin höttökeskustelua?

Pääministeri Juha Sipilä moittii suotta eduskuntaa höttöisestä EU-keskustelusta. Sitähän hallituksen EU-linjauksetkin pääosin ovat, höttöä, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

26.11.2017 6:50

Eduskunta kuuli keskiviikkona pääministerin ilmoituksen ajankohtaisista EU-asioista. Tuo ilmoitus on käytännössä hallituksen päivitetty versio Suomen virallisesta EU-linjasta.

Ja se on keskeisiltä osin huokoista ja höyhenenkevyttä höttöä.

Ilmoituksen ympäripyöreästä epämääräisyydestä, konkretian puutteesta ja sisäisistä ristiriidoista huolimatta pääministeri Juha Sipilä (kesk.) moitti ilmoituksesta eduskunnassa käytyä keskustelua ”höttötason kritiikiksi”, josta puuttui konkretia.

EU-ilmoitus toki listaa joukon hallituksen keskeisiksi katsomia hallinnon- ja elämänaloja, joissa sen mielestä EU:n on tarpeen kehittyvä ja vahvistua.

Mutta miten ja mihin suuntaan tuon kehityksen olisi hyvä kulkea, se jää suurimmaksi osaksi melkoisen ympäripyöreiden julkilausumien ja paikoin suoranaisten mainoslauseiden varaan.

Ehkä yksi syy hallituksen EU-linjausten ympäripyöreyteen kumpua niin sanotun reaalipolitiikan arjesta – ja tarkemmin sanottuna Saksan ajankohtaisesta hallituskriisistä.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) moitti ilmoituksesta eduskunnassa käytyä keskustelua ”höttötason kritiikiksi”, josta puuttui konkretia.

Ja siitä tosiasiasta, että Sipilä sen enempää kuin kukaan muukaan ei vielä tiedä Saksan lähivuosien hallituskokoonpanoa eikä näin ollen Saksan seuraavan hallituksen EU-linjauksia.

Niin kauan kuin Saksan EU-linjaukset ovat edes osittain arvoitus, voi suurempiaan peesaavan Suomen olla viisastakin jättää omiin linjauksiin riittävästi väljyyttä ja liikkumavaraa tarvittaviin tarkennuksiin mihin tahansa suuntaan.

Silläkin uhalla, että näin väljistä linjauksista syntyy höttöä – ja höttökeskustelua.

Sotilasmahdiksi ilman omia sotavoimia

Hallituksen kuudesta keskeiseksi katsomasta asiakokonaisuudesta ensimmäinen ja siksi ehkä tärkein on EU:n turvallisuus- ja puolustusyhteistyö. EU:n olisi hallituksen mielestä kyettävä turvaamaan alueen ja kansalaistensa turvallisuus, mutta se olisi tehtävä ilman yhteistä EU-armeijaa.

Tällä haavaa EU:lla ei ole minkäänlaisia sotilasvoimia, ja EU:n alueen puolustuksen uskottavuus ulkoisia uhkia vastaan perustuu pääosin puolustusliitto Naton ja ennen kaikkea sen suurimman sotilasmahdin Yhdysvaltojen sotilaalliseen voimaan – ja tahtoon.

 Yksikään EU-maa ei ole maailmanlaajuisesti varteen otettava sotilaallinen tai muunkaanlainen geopoliittinen voimatekijä.

Kaikilla EU-mailla on toki omat kansalliset sotilasvoimansa, ja on joukossa joku ydinasevaltiokin, mutta yksikään EU-maa ei ole maailmanlaajuisesti varteen otettava sotilaallinen tai muunkaanlainen geopoliittinen voimatekijä.

EU:n lähiympäristössä on useilla ilmansuunnilla useita suuriakin turvallisuutta koettelevia haasteita, joita EU ei ole toistaiseksi kyennyt ratkaisemaan. Esimerkiksi Ukrainan, Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kriiseissä Yhdysvalloilla ja Venäjällä on enemmän poliittista ja etenkin sotilaallista vaikutusvaltaa kuin yhdelläkään EU-maalla erikseen tai EU:lla yhdessä.

Sitä Suomenkaan hallitus ei osaa kuvata ainakaan eduskunnan kuuleman pääministerin ilmoituksen perusteella konkreettisesti, miten tämä voima-asetelma muuttuisi. Ei varsinkaan ilman EU:n omia sotilasvoimia, jollaisia taas ei ole tulossa.

Samoin on toisen keskeisen asiakokonaisuuden, maahanmuuttopolitiikan, laita. Senkin puutteet olisi hallituksen mukaan päättäväisesti ja järkevästi korjattava. Mutta miten tämä tapahtuu keskenään eripuraisten EU-maiden kesken, jää kuvaamatta.

Lisää yhteisvastuuta mutta eri nimillä

Kenties vielä höttöisempiä linjauksia hallituksella on euromaiden talous- ja rahaliitto EMU:n kehittämisestä.

Hallituksen mukaan rahaliitto on keskeneräinen ja siinä on isojakin ongelmia, mutta ei syytä huoleen: ”Suomi on nähnyt ongelmat” ja ”eurooppalaista vaurauden ja vakauden pohjaa luodaan vastuullisen talous- ja rahaliiton kautta”.

Yksi hallituksen ”näkemä” ongelma on, että euromaiden väliset taloudelliset erot ovat suuria. Se pienentäisi ja tasaisi näitä eroja mutta ei kuitenkaan tulonsiirroilla tai muilla yhteisvastuulta haiskahtavilla keinoilla, jotka voisivat tepsiä pulmaan, yrittämällä entistä lujemmin niillä keinoin, jotka eivät ole tähänkään mennessä tepsineet.

Toinen hallituksen mielestä kriittinen puute on pankkien ja valtioiden välinen kohtalonyhteys, jota se purkaisi pankkiunionin loppuunsaattamisella. Tämä tarkoittaisi käytännössä esimerkiksi yhteistä talletussuojaa ja yhteisen kriisirahaston vahvistamista – eli yhteisvastuullisia järjestelyjä, jollaisia piti vastustaman. Tämäkin pulma on euroalueen omatekoisia ongelmia, jollaisesta eivät kärsi muut maat.

 Markkinakurin tyhjäksi tehneet kriisitoimet sitoivat euromaat usein eri tavoin erilaisiin yhteisvastuun ja epäsuorien tulonsiirtojen muotoihin.

Kolmas rahaliiton suuri puute on hallituksen mielestä markkinakurin eli käytännössä eurovaltioiden välisten korkoerojen puute.

Tämä puute korjaantuisi hetkessä, jos vain euromaiden keskuspankit ja niiden yhteinen – ja sivumennen sanottuna mitä suurimmassa määrin yhteisvastuullinen – koko alueen keskuspankki EKP lakkaavat ostamasta eurovaltioiden velkakirjoja. Sitä Sipilä ei kuitenkaan suosittele.

Eikä hän muistuta sanallakaan siitä, että juuri markkinakurin kiristymisestä eurokriisi leimahti, tai että kriisin kiperinä hetkinä europäättäjät ensin paheksuivat tuota nyt kaivattua markkinakuria ja heti perään tekivät sen omilla kriisitoimillaan tyystin tyhjäksi. Eikä siitä, että markkinakurin tyhjäksi tehneet kriisitoimet sitoivat euromaat usein eri tavoin erilaisiin yhteisvastuun ja epäsuorien tulonsiirtojen muotoihin.

Yleviä ihanteita ja mielikuvahöttöä

Edes hitusen kouriintuntuvalla tavalla pääministeri Sipilä kuvaili ainoastaan neljättä hallituksen keskeiseksi nimeämää asiakokonaisuutta, ilmastopolitiikkaa.

Toki Sipilä pehmensi ilmastopoliittisetkin tavoitteet höttökuorrutuksella, kuten vaatimalla, että ”Euroopan on otettava johtajuus ilmastopolitiikassa”. Tai toteamalla, että tässä ”meillä ei ole vaihtoehtoja”. Kuulostaa kenties oikeamieliseltä ja päättäväiseltä, mutta ei erityisen konkreettiselta.

Se kouriintuntuva ja lisäksi varsin yksiselitteinen linjaus on vaatimus, että ”unionin on päästävä eroon fossiilisista polttoaineista”. Suoraa selkokieltä, kieltämättä. Mutta miten tuo irtautuminen olisi hallituksen mielestä toteutettava ja mitä siitä kenties seuraisi esimerkiksi Suomen taloudelle, se jäi arvailujen varaan.

Sipilän mukaan ”Suomen on voitava jatkossakin hyödyntää metsävarojaan täysipainoisesti”.

Jokseenkin konkreettinen oli myös Sipilän ilmastopoliittinen reunaehto, jonka mukaan ”Suomen on voitava jatkossakin hyödyntää metsävarojaan täysipainoisesti”.

EU:n olisi hallituksen mielestä syytä ottaa haltuunsa globaalin johtajuuden rooli ilmastopolitiikan lisäksi vapaakauppa-asioiden hoidossa ja kansainvälisen kaupan edistämisessä.

Jos ja kun Yhdysvallat luopuu vapaakaupan edistämisestä, on EU:n Sipilän mielestä ”otettava myös tässä asiassa johtajan rooli” sekä vietävä vapaakauppaneuvottelut ”kunnialla päätökseen” ja ”pyrittävä löytämään uusia kauppakumppaneita”. Ehkä näin on – mutta kovin höttöiseltä kuulostaa.

Kuudes ja viimeinen hallituksen keskeiseksi katsoma asiakokonaisuus kuuluu EU:n vakioaiheisiin, mutta on itsessäänkin varsinaista mielikuvahöttöä. Kyse on nimittäin ”unionin sosiaalisesta ulottuvuudesta”, jota Sipilän hallituksen mukaan on tarpeen kehittää.

Pääministerin mukaan ”unioni tarvitsee sosiaalista Eurooppaa”, jossa ”kasvu ja hyvinvointi kuuluvat kaikille”, ”sisämarkkinoiden oikeudenmukaisuus toteutuu”, ”nuorisotyöttömyyden valtavaan ongelmaan löydetään yhdessä vastauksia” ja ”tasa-arvon toteutumiseksi työelämässä taistellaan yhdessä”.

Hienoja ihanteita kaikki tyynni, kuinkas muuten. Mutta silti melko ympäripyöreää höttöä.

Ehkä Suomen EU-linjauksia on helpompi tarkentaa ja täsmentää sen jälkeen, kunhan Saksallakin on taas hallitus. Ja kunhan taas selkiää, minkälaisen EU:n ja rahaliiton EU:n todellinen voimakaksikko, Saksa ja Ranska, haluavat.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?