Suomalaisten työehdoista väännetään taas kabinettien suljettujen ovien takana – selvitimme, mitä siellä oikein tapahtuu - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Suomalaisten työehdoista väännetään taas kabinettien suljettujen ovien takana – selvitimme, mitä siellä oikein tapahtuu

Ennen työehdoista saatettiin neuvotella kaksi vuorokautta putkeen. Nykyään asioista sovitaan selvin päin ja ennen iltakymmentä.

Kabinetti EK:n tiloissa Etelärannassa odotti neuvottelijoita vuonna 2004.

2.10.2017 6:01

Tuleva syksy ja talvi tuovat jälleen mukanaan työmarkkinakierroksen, jossa työtekijä- ja työnantajaosapuolet kokoontuvat neuvottelemaan suomalaisten työehdoista.

Palkoista, työajoista ja muista kohdista sovitaan lähinnä kabinettien suljettujen ovien takana, ja suuri osa neuvottelujen käänteistä jää edelleen suurelta yleisöltä piiloon.

Ja hyvä niin, neuvottelijat sanovat.

Julkisuudessa esillä oleva osa neuvotteluista näyttelee vain murto-osaa siitä työstä, mikä kulisseissa aloitetaan satapäisen ryhmän kesken jo monta kuukautta ennen varsinaisten neuvottelujen alkamista.

Itse neuvottelut aloitetaan työnantaja- ja työntekijäpuolien keskinäisillä tunnusteluilla, joista alkaa usein jopa parin kuukauden mittainen rupeama. Tapaamisten tahti tiivistyy, mitä lähempänä edellisen työehtosopimuksen päättyminen on.

Työnantaja- ja työntekijäpuolet tekevät erilaisia esityksiä, joista muodostuu lopulta neuvotteluiden agenda eli se, mistä on tarkoitus neuvotella.

”Mitään ei ole sovittu, ennen kuin kaikesta on sovittu”

Ominaista neuvotteluille on myös se, että viikkojen kulumisesta huolimatta sopimuspaketin kaikki yksityiskohdat pysyvät viime metreille asti täysin auki.

– Tähän liittyykin se sanonta, jonka mukaan asia on sovittu vasta sen jälkeen, kun kaikki on sovittu, entisen Metalliliiton ja nykyisen Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto sanoo.

Ennen varsinaisia palkkaneuvotteluja sovitaan niin kutsutuista tekstikysymyksistä, jotka koskevat muun muassa työaikaa, lomia ja muita etuja.

Neuvottelijat näkyivät ikkunoista Eteläranta 10:ssä vuonna 2011.

Koska tekstikysymyksillä voi olla merkittäviäkin kustannusvaikutusta suuntaan tai toiseen, päästään palkoista neuvottelemaan vasta, kun muista kohdista on päästy yhteisymmärrykseen. Varsinaista neuvottelumuistioita tekstikysymyksistä ei kuitenkaan laadita.

– Eivät ne suuvarallisia ole, niistä on aina kirjallinen dokumentaatio. Mutta lopullista varmuutta ei ole, ennen kuin koko paketista ei sovittu.

– Niin kauan kun palkankorotuksista ei ole sovittu, niin nämäkin asiat ovat auki. Ne kulkevat käsi kädessä, Aalto sanoo.

Selvin päin ja ennen iltakymmentä

Välillä sopimuksen synnyttäminen on osapuolilta kuitenkin työn ja tuskan takana. Nykyisen käytännön mukaan yöneuvotteluja pyritään kuitenkin välttämään, ja asioista sovitaan selvin päin.

Aallon mukaan päivät pyritään lopettamaan iltakymmeneen mennessä.

– Jos tulos on lähellä, niin sitä on saatettu jatkaa puoli yhteentoista asti. Alkoholia ei ole enää tarjolla, vaan asioita ratkaistaan ihan ammattityönä, Aalto sanoo.

Riippuen siitä, kuinka pitkä neuvottelu on kyseessä, saatetaan tarjolle tuoda keittolounas, joka nautitaan kokoushuoneessa.

”Emännät tarjosivat kahvia tai voileipiä”

EK:n työmarkkinapoliittisen sektorin johtajana toiminut Seppo Riski muistaa kuitenkin ajan, jolloin vastaavia rajoja ei tunnettu.

– Kaksi vuorokautta putkeen, vähän ylikin on saattanut olla pisin neuvottelurupeamani. Vähän torkuttiin välillä toimistossa, hän muistelee.

– Mutta muonitus pelasi. Emännät tarjosivat kahvia tai voileipiä, ettei tarvinnut lähteä kaupungille ja tullut keskeytyksiä. Mutta jos me sitten juhlittiin, niin me pidettiin keskenämme karonkkoja, kun oltiin saatu sopimus tehtyä, Riski sanoo.

Neuvottelut on myös ollut tapana pitää lähes poikkeuksetta työantajapuolen tiloissa.

– Välillä neuvoteltiin muuallakin ihan sen vuoksi, että vältettiin julkisuutta. Media oli perässä koko ajan, Riski sanoo.

EK:n johtaja Seppo Riski (takana vas.), Kunnallisen työmarkkinalaitoksen työmarkkinajohtaja Jouni Ekuri, SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen (selin vas.) ja STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää neuvottelivat marraskuussa 2004.

Myös tunteet kuumenivat ajoittain.

– Kyllähän me kerran alettiin riidellä suunnilleen suorassa televisiolähetyksessä. Siinä oli posket punaisina kaikilla ja nokittelu meni vähän reippaammaksi.

Neuvotteluiden aikana medialle lausuttu kova retoriikka on Riskin mukaan kohdistettu lähinnä omalle jäsenkunnalle, ja painostusmielessä vastapuolelle.

Neuvottelut muuttuneet ”tupo-teatterin” ajoista

Neuvottelutapakin on Teknologiateollisuuden neuvotteluista pitkään vastanneen Risto Alangon mukaan kuitenkin muuttunut ”tupo-teatterin” ajoista. Valtiovallan ollessa lähellä tai yhtenä osapuolena neuvotteluissa liittyi niihin hänen mukaansa jopa ylikorostunut mediajulkisuus.

– Nykyisin neuvottelut etenevät yleensä jo melko sopuisasti. Ne halutaan käydään yhä enemmän rauhassa, ilman median painetta, hän sanoo.

Alangon mukaan neuvottelut kriisiytyvät lähinnä silloin, jos osapuolilla on tarvetta saada asialleen näkyvyyttä tai osoittaa omille taustajoukoille, kuinka hankalista neuvotteluista on kyse.

Aallon mukaan neuvotteluihin suhtaudutaan yhä enemmän ”työnä, joka pitää vain hoitaa”.

– Aiemmin on saattanut olla ajattelua, että saadaan paremmin omia asioita esille, kun niitä tuodaan aktiivisesti julkisuuteen ja dramatisoidaan tilanteita, hän myöntää.

Mikäli osapuolet eivät pääse sopimukseen, jatkuvat neuvottelut valtakunnansovittelijan johdolla. Tuolloin saatetaan päätyä sopimuksettomaan tilaan, mikä voi johtaa muun muassa työtaisteluun.

  Sopimukseen pääseminen vaatii tiettyä luonnetta

Jotta molempia tyydyttävä sopimus lopulta syntyy, vaatii se osapuolilta kylmäpäisyyttä. Alangon mukaan neuvotteluihin ei tietenkään astella täysin avoimin kortein.

– Mutta taktikointia, jossa yritettäisiin harhauttaa toinen tekemään väärä ratkaisu, ei omissa neuvotteluissa ainakaan ole ollut.

– Koska kyse on pitkäaikaisista neuvottelusuhteista, joiden osapuolet tuntevat toisensa, halutaan myös luottamus säilyttää, hän sanoo.

– Neuvotteluissa tulee olla luonteeltaan sellainen, ettei kimmastu ja on valmis kuuntelemaan. Ja on valmis selvittämään, miten toinen voi vaatia niin hulluja juttuja, Riski sanoo.

Myös huumorintaju on yksi keskeinen neuvottelijan tarvitsema taito. Se ei hänen mukaansa tarkoita vain vitsien kertomista vaan sitä, että osaa erottaa pienet ja suuret asiat toisistaan.

Silloinen Pron puheenjohtaja Antti Rinne haastateltavana metallialan lakon alkamisesta vuonna 2011. Takana työnantajien pääneuvottelija Risto Alanko (vas.) ja Metallityöväenliiton puheenjohtaja Riku Aalto.

Kohti liittokohtaisia ratkaisuja

Työehtoneuvottelut ovat Suomessa perinteisesti nojanneet tulopoliittisiin kokonaisratkaisuihin (tupo), joissa keskusjärjestöt neuvottelevat palkoista ja muista työehdoista keskitetysti. Jos hallitus ei osallistu sopimiseen, puhutaan keskitetystä tuloratkaisusta.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK ilmoitti kuitenkin alkuvuodesta irtautuvansa kaikista keskusjärjestösopimuksista.

Työmarkkinat ovatkin siirtymässä yhä enemmän kohti työnantaja- ja ammattiliittojen keskinäisiä liittokohtaisia ratkaisuja.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) on myös yrittänyt ajaa niin sanotun Suomen mallin käyttöön ottoa, jossa vientivetoiset alat päättäisivät palkkatason, jota muut alat eivät ylittäisi.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?