Asumistutkija tyrmää 15,5 neliön miniasunnot: ”Mennään sellaista rajaa kohden, mikä pelottaa” - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Asumistutkija tyrmää 15,5 neliön miniasunnot: ”Mennään sellaista rajaa kohden, mikä pelottaa”

Julkaistu: 23.9.2017 17:35

Vuokra-asuntoja tarjoavan Saton StudioKoteihin päässee muuttamaan jouluksi. Suosio oli suuri, sillä 15,5 neliön minikotia haki reilut 750 asunnonetsijää. ”Nyt mennään jotain sellaista rajaa kohden, mikä pelottaa”, tutkija sanoo.

Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara pitää erittäin huolestuttavana asumisen trendiä, jossa kaupunkeihin rakennetaan yhä pienempiä asuntoja. Taloussanomien selvityksestä käy ilmi, että kaikkiaan asumisväljyyden kasvu on hyytynyt ja kääntynyt jopa laskuun joissakin kaupugeissa.

Saton toimitusjohtaja Saku Sipola komppaa Vaattovaaraa, vaikka juuri Sato rakennuttaa ultrapienten asuntojen kerrostaloa.

– Olemme samaa mieltä. Kategorisesti tämä on ihan älyttömän huono trendi, jos asunnot pelkästään pienevät, Sipola sanoo.

– Jos kaupunkirakentamisen kalleus on sitä tasoa kuin on, se johtaa pieneneviin asuntoihin, joihin kuluttajalle on kokonaishinnaltaan varaa. Se on tosi surkea kehitys, Sipola sanoo.

Saton toimitusjohtaja Saku Sipola pitää pääkaupunkiseudun uudisasuntoja liian kalliina.

Vaattovaaran mukaan vastuu on asuntotuottajillakin, kuten Satolla, jotka ovat lähteneet vastaamaan kysyntään ja kalleuteen pienentämällä asuntoja.

Saton kerrostalo on paljon esillä, mutta pienasuntoja ovat alkaneet suunnitella monet rakennusliikkeet kerrostaloissa että pientalopuolella.

Mitä asukas haluaa?

Pienten asuntojen tuotantoa perustellaan juuri kysynnällä ja asumistoiveiden muutoksella. Vaattovaara kyseenalaistaa perusteet. Asumistoiveet kyllä urbanisoituvat, mutta liittyykö kaupungistuminen haluun asua pienissä asunnoissa, on aivan toinen kysymys. Unohtaa ei voi myöskään kymmenen vuoden taantumaa ja kuluttajien talouden epävarmuuden aikaa.

Samaan aikaan pääkaupunkiseutu on paisunut hurjaa tahtia, muuttajia on keskimäärin kolme kunnallista vuodessa. Asuntojen hinnat ovat karanneet käsistä, eikä lainaa saa kovin helposti kiristyneiden ehtojen takia.

– Nyt pitäisi olla malttia tutkia asenteita, ennen kuin aletaan puhua tällaista jättimäisestä trendistä. En usko, että juuri tuossa paikassa (Martinlaaksossa) Suomen historian pienimmät asunnot olisivat maksimaalisen haluttuja vaan se (hakemusten määrä) kertoo niukkuudesta.

– Pelkään ristiriitaa. Onko sosiaalisen elämän keskus sittenkään siellä Martsarin takapihoilla, vai oliko sittenkin niin, että se oli halvin kortteli rakentaa. Nyt mennään jotain sellaista rajaa kohden, mikä pelottaa.

Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara suomii suomalaisen asuntotuotannon laatua.

Sipola puolustaa StudioKoteja, jotka hänen mukaansa vastaavat parven kanssa ”toiminnallisesti enemmän kaksiota”. Sipola ei edes usko, että konsepti valtavirtaistuu.

Sipolan mukaan Sato ei etsinyt halvinta tonttipaikkaa, vaan talo täydensi muuta korttelirakentamista yksiöillä ja lisäksi Vantaa suhtautui konseptiin suopeasti.

– Tuolla kokonaishinnalla ei kauheasti löydy tarjontaa raideyhteyksien takana. Toisaalta ihmisiä on monennäköisiä, ja tuossa määrässä hakijoita mukana on erilaisista arvoista lähteviä valintoja ja kiinnostusta uuteen konseptiin.

Yksinasujat, erikoinen ryhmä

Nykyään puhutaan ekologisesta asumisesta ja turhasta tavarasta eroon pääsemisestä. Nämäkään perusteet eivät kelpaa Vaattovaaralle perusteeksi pienkodeille. Pääkaupunkiseudulla on jo erityisen paljon yksiöitä ja kaksioita suhteessa asuntokantaan ja moniin Euroopan muihin kaupunkeihin.

– Eikö yksinasuvilla muka ole edes sitä perintöpiironkia? Onpa erikoinen ryhmä, ei ole tavaroita eikä ilmeisesti kavereitakaan, koska asuntoihin ei mahdu vieraitakaan. Näin oletettiin väärin lähiöbuumin aikaankin, että ihmiset ovat niin moderneja etteivät tuo uusiin koteihin vanhoja romppeita.

Vaattovaara on ärtynyt myös Saton markkinoinnista, jossa esillä on yksinäisyyden torjuminen.

– Mikä tutkimustulos sanoo, että yksinäiset ihmiset täytyy laittaa asumaan pieniin asuntoihin? Ei näin!

Sipola puolustaa teemaa. Hän sanoo, että Satossa on pohdittu yksinäisyyttä kansanterveydellisenä ongelmana. Yhteys StudioKoteihin tuli silti hieman sattumaltakin, kun taloon tulevan ”yhteisömanagerin” ideoista alkoi kehittyä ajatus Sato-talojen yhteisöllisten käytäntöjen luomisesta laajemmin.

– Yhteisölliset tilat eivät ratkaise mitään, vaan tavat jolla ihmiset voivat kohdata toisensa ja tätä me yritämme kehittää. Jollekin se voi olla pitsaperjantai, toiselle koripallo-ottelu tv:stä, tai pihaviljely.

Kalliimpaa ilman taloakin

Vaattovaara sanoo, että asuntotuotannossa ei ole tapahtunut samanlaista tuotekehitystä kuin muilla toimialoilla, joissa tuottavuus kasvaa ja tuotteiden hintaa saadaan alas. Myöskään regulaatiota ei haluta aidosti uudistaa siltä osin, että uudisasuntojen hintoja saadaan alaspäin.

Sipola siirtää vastuuta lainsäätäjille. Hänen mukaansa uuden asunnon hinnassa on 42 prosenttia veroja ja veroluonteisia kuluja. Rakennusliikkeet tekevät vain 2–4 prosentin tulosta, joten nekään eivät selitä hintaa.

Sipola antaa esimerkin eräästä Helsingin kaupungin tontista. Sen hinta kaavoituksineen yhdessä maanalainen paikoituksen ja jätekeruujärjestelmän kanssa maksoi 2 200 euroa neliöltä – ilman taloa eli suunnilleen Martinlaakson asuntojen vuokran verran. Talon kanssa kaksion hinta olisi noussut noin 2,5 kertaiseksi StudioKotiin verrattuna.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?