– Ahvenanmaa näyttää mallia muulle Suomelle, kirjoittaa Suvi-Anne Siimes kolumnissaan tiistain Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla.
Työeläkeyhtiöitä edustavan Telan toimitusjohtaja otti kantaa Nobel-voittaja Bengt Holmströmin toissa viikolla esittämiin huoliin eläkejärjestelmän kestävyydestä.
Siimeksen mielestä heikkojen tulevaisuudennäkymien maalaamisen sijaan pitäisi keskittyä työllisyyden kohentamiseen Ahvenanmaan viitoittamalla tiellä.
Kun koko Suomessa työllisyysaste eli työllisten osuus työikäisestä väestöstä on yhä alle 70 prosenttia, noin 30 000 asukkaan saarimaakunnassa se on yli 80 prosenttia.
– Jos yltäisimme joskus samaan myös täällä Manner-Suomessa, julkisen talouden kestävyysvaje poistuisi käytännössä kokonaan. Myös työeläkemaksua voitaisiin alentaa. Se kertoo kasvun ja työllisyyden voimasta, Siimes katsoo.
Piskuisen itsehallintoalueen työllisyysihme on tarinana kaunis. Vilkaisemalla valtiovarainministeriön tänä vuonna teettämää selvitystä Ahvenmaan talousjärjestelmästä käy kuitenkin selväksi, että muu Suomi ei missään nimessä voi ottaa siitä mallia.
Nimittäin jos kaikki maakunnat olisivat kuin Ahvenanmaa, työllisyysaste olisi kyllä korkeampi mutta Siimeksen mainitsema kestävyysvaje ei menisi minnekään.
Päinvastoin, valtio velkaantuisi lähes nelinkertaista vauhtia nykyiseen verrattuna.
Valtio ohjaa saarelle monin verroin enemmän rahaa kuin sieltä saa
Tilastokeskuksen tutkijat laskivat vuoden 2012 luvuilla, kuinka paljon valtion rahaa kuhunkin Suomen maakuntaan ohjataan ja kuinka paljon kaikkia eri verotuloja maakuntien yrityksiltä ja asukkailta puolestaan tulee valtiolle.
Ahvenanmaa oli ylivoimaisesti ”alijäämäisin” maakunta, sillä se sai jokaista asukastaan kohden valtiolta lähes 4 500 euroa enemmän kuin toi valtiolle tuloja.
Koko Suomen keskiarvo oli 1 150 euroa, ja valtion budjetti oli siten vuonna 2012 yli 6 miljardia miinuksella.
Jos kaikki maakunnat olivat tulleet valtiolle yhtä kalliiksi kuin Ahvenanmaa, alijäämä olisi siis noussut noin 25 miljardiin euroon.
Sellainen velkaantumistahti todennäköisesti romauttaisi Suomen talouden välittömästi.
Yritystukia ja verohelpotuksia
Valtiovarainministeriön finanssineuvoksen Elina Pylkkäsen mukaan Suvi-Anne Siimeksen johtopäätös on ”vähintäänkin kiistanlainen”.
Työllisyysaste saattaisi nousta myös muissa maakunnissa, mikäli ne saisivat valtiolta yhtä paljon rahoitusta kuin Ahvenanmaa, selvityksen ohjaustyöryhmää johtanut Pylkkänen arvioi.
Hän sanoo, että valtion rahoituksen ansiosta Ahvenanmaan kunnat pystyvät esimerkiksi pitämään veroprosenttia muutaman prosenttiyksikön alhaisempana kuin muut Suomen kunnat eivätkä ole velkaantuneet samassa määrin.
Lisäksi saarimaakunnan tärkein elinkeino on merenkulku, ja muun muassa Maarianhaminassa päämajaansa pitävä Viking Line on useana vuonna ollut suurin valtion yritystukien saaja.
Ahvenanmaan ja Suomen välillä on myös veroraja, joka esimerkiksi mahdollistaa osalle yrityksistä verovapaan myynnin.
Edellä mainituilla seikoilla lienee vaikutusta siihen, että Ahvenanmaan noin 20 000 työikäisestä asukkaasta työllisenä on yli 16 000 eikä alle 14 000 henkeä – joka siis vastaisi koko Suomen työllisyysastetta.
Toki saaren asukkaiden omillakin toimilla varmaan on vaikutusta, sanoo valtiovarainministeriön Pylkkänen.
– Monet ahvenanmaalaiset saavat toimeentulonsa eri lähteistä, eli osin yksinyrittäjänä ja osin palkkatyöstä. Kenties se kertoo jonkinlaisesta yritteliäisyydestä ja ahkeruudesta.
Ihmettä on turha toivoa – työllisyysasteen nostaminen on pitkä tie
Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole vihjata, että Ahvenanmaan rahoitusta pitäisi leikata. Sen sijaan tarkoitus on osoittaa, ettei työllisyysasteen nostamiseen ole pumpulista oikotietä.
Jos julkisen talouden ongelmat ratkeaisivat ohjaamalla valtavasti uusia avustuksia ja yritystukia joka puolelle Suomea, poliitikot olisivat varmasti kiljuen tarttuneet tuumasta toimeen.
Suvi-Anne Siimeksen lisäksi myös esimerkiksi pääministeri Juha Sipilä (kesk) ja valtiosihteeri Martti Hetemäki ovat tänä vuonna nostaneet esiin Ahvenanmaan työllisyysasteen.
Siimeksestä ja Sipilästä poiketen Hetemäki on raadollisen suoraan sanonut, mitä työllisyysasteen reipas nostaminen muualla Suomessa vaatii: hänen mukaansa se edellyttää suurempia tuloeroja eli matalapalkkatöiden lisäämistä.
Mikäli siihen ei suostuta, edellisille sukupolville annettuja eläke- ja hoivalupauksia ei Hetemäen sanoin pystytä täysimääräisesti lunastamaan.
Kyse on loppupeleissä siitä, joustavatko työikäiset vai eläkeikäiset. Tämä sukupolvien riskinjako on ennemmin tai myöhemmin ratkaistava, sillä työllisyys- tai mitkään muutkaan ihmeet eivät julkista taloutta pelasta.
