Tampereen yliopistossa tehdään kaksivuotista tutkimusta, jossa selvitetään Postilta yt-neuvotteluiden kautta lähteneiden henkilöiden työelämäkokemuksia.
Tutkimukseen osallistuu 40 henkilöä, jotka ovat olleet postiuralla vuosikymmeniä ja siirtyneet eläkkeelle joko vapaaehtoisesti tai pakolla. Osa on kortistossa ja etsii työtä.
Vaikka tutkimus painottuu ihmisiin, se kertoo paljon myös itse Postista ja laajemmin nykypäivän työelämästä, tutkija Elisa Virkola sanoo.
– Tutkimme työntekijöiden tilanteita, mutta Posti kyllä kehystää niitä mielenkiintoisesti. He ovat nähneet valtavan pitkän muutoskaaren Postin historiassa. Olemme miettineet, että Posti on aikalaiskuva tämän ajan työelämästä.
– Viime vuosina yt-neuvotteluiden kierre on kiihtynyt, ja epävarmuus lisääntynyt, ja johdon tasolla on muutoksia ja työn organisointi muuttunut koko ajan.
Postilaisten kertomuksista käy karulla tavalla ilmi, että jatkuvat muutokset ovat hävittäneet yhteishenkeä. Myös työn arvostus on karissut menneiltä vuosilta, kun peruspalvelua eli postin jakamista ei nykypäivänä tarvita enää samassa määrin kuin ennen. Lisäksi Posti on saanut kielteistä julkisuutta viime vuosina.
”Kun ajattelee sillon nuorena tyttönä kun mä menin Postiin, mä olin vielä hyvin arvostettu työntekijä siellä.”
– Moni sai töitä aikana, jolloin saattoi vain kävellä sisään ja jäädä sinne töihin. Tehtiin pitkiä työuria ja oli mahdollista nousta organisaation sisällä. Posti tarjosi koulutusta ja oli hyvä ja turvallinen työnantaja ihmisten mielestä.
”Onko nyt minun vuoroni?
Tutkimuksen kohdejoukko on iältään 50–65-vuotiaita, ja heillä on erilaisia koulutus- ja ammattitaustoja. Heidän arkeaan seurataan kahden vuoden ajan.
Virkolan mukaan heidän kokemuksistaan käy ilmi, millaisen epävarmuuden ilmapiirin yt-neuvottelut luovat vanhempien työntekijöiden keskuuteen. Kun ovi käy tiuhaan, moni miettii, ”onko nyt minun vuoroni”.
Posti-tutkimus vahvistaa aiempia tutkimushavaintoja siitä, että irtisanomiset lisäävät halukkuutta jäädä ennenaikaiselle eläkkeelle tai työttömyysputkeen. Jatkuvat yt-neuvottelut, työkaverien katoaminen viereltä ja pyrkimys välttää irtisanomisen aiheuttama häpeä johtavat monilla päätökseen jättäytyä ennenaikaisesti työelämän ulkopuolelle heti kun mahdollista.
Erityisesti 60 vuotta lähenevät ovat Postissa ajatelleet, että lähtö on edessä kuitenkin.
– Tehdään itse päätöksiä, että jos minun on mahdollista päästä eläkeputkijärjestelyihin, haluan omaehtoisesti irtisanoutua, että en joudu kohtamaan sitä nöyryytystä, Virkola kuvaa haastateltujen tuntemuksia.
”Voin sanoo, et oon ollu ylpeä postilainen siihen asti kunnes minut irtisanottiin.”
Työelämästä pois siirtyminen on tapahtunut karulla tavalla myös monissa irtisanomisissa, kun eläkeikää lähellä olevat eivät jääkään eläkkeelle kiitospuheen ja kahvittelun kera vaan työttömyyskortiston kautta.
– Kyllä se on tosi kova paikka ollut monelle noin pitkän yhtäjaksoisen työuran jälkeen. Kokea ensimmäistä kertaa elämässään työttömyys juuri sillä hetkellä, kun työuran pitäisi päättyä eläkkeelle siirtymiseen.
Virkola kirjoittaa tutkimustiedotteessa, että ”tiukka ikälokerointi ja ihmisten pelkkä kronologiseen ikään perustuva määrittely joutaisi romukoppaan”. Hänen mukaansa työpaikoille on kehitettävä keinoja, jotka kannustavat jatkamaan työelämässä.
Lisäksi työelämän ikärasismia on aktiivisesti pyrittävä poistamaan.
– Kulttuurissamme tuntuu olevan itsestäänselvyytenä pidetty fakta, että viisikymppisenä on vaikeaa saada työtä ja että kuusikymppinen joutaisi jo eläkkeelle.
Kursivoidut sitaatit Kohti kaksitahti-Suomea? -tutkimuksesta.
