Kaventuvatko naisten ja miesten palkkaerot syksyn kierroksella? Tutkija: ”Helppo asia se ei missään tapauksessa ole” - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kaventuvatko naisten ja miesten palkkaerot syksyn kierroksella? Tutkija: ”Helppo asia se ei missään tapauksessa ole”

Tutkijatohtorin mukaan palkkaneuvottelujen muuttuminen liittokohtaisiksi voi periaatteessa edistää palkkatasa-arvoa.

Ammattiyhdistysliikkeen mielenilmaus eli niin sanottu perjantaistoppi täytti Helsingin Rautatietorin syksyllä 2015.­

19.7.2017 14:38

Syksyn työehtosopimusneuvotteluista on tulossa poikkeukselliset viime vuosiin verrattuna.

Yhtäältä myönteiset odotukset talouden kohenemisesta ovat herättäneet toiveita palkankorotuksista. Toisaalta syksyksi on tiedossa liittokierros eli koko joukko lukuisia erillisiä neuvotteluita, koska Elinkeinoelämän keskusliitto EK muutti viime vuonna sääntöjään niin, että se ei enää voi tehdä keskitettyjä palkkaratkaisuja ja olla niissä osapuoli.

Suomalaisia palkkatasa-arvon ongelmia on mahdollista korjata kohdennetuin korotuksin nimenomaan palkkaneuvotteluissa, korostaa sukupuolten välisistä palkkaeroista väitellyt tutkijatohtori Paula Koskinen Sandberg Hankenilta.

– Koska tulossa on liittokierros, mitään kokonaisuuden kattavaa tasa-arvoerää ei ole tiedossa, mutta yksittäisillä naisenemmistöisillä aloilla voi olla mahdollisuus edetä palkkaerojen kaventamisessa, jos olosuhteet ovat suotuisat ja tahtoa löytyy.

Koskinen Sandbergin mielestä laajasti kattavien tasa-arvoerien menettämistä ei kannata liikaa surkutella, koska ne ovat olleet niin pieniä, että niiden merkitys on ollut lähinnä symbolinen.

Ajaminen poliittisesti vaikeaa

Tilastokeskuksen ylläpitämän ansiotasoindeksin mukaan naisten palkat jäävät 83,2 prosenttiin miesten palkoista. Erot ovat kuitenkin paljon pienemmät, jos palkkarakennetilaston avulla vertaillaan, saako samasta työstä saman palkan.

– Näin laskettuna julkisella sektorilla miesten ja naisten ero on lähes olematon. Yksityisellä sektorilla selittämätöntä palkkaeroa on kuitenkin nelisen prosenttia, yliaktuaari Anu Uuttu Tilastokeskuksesta kertoo.

Erot nais- ja miesvaltaisten alojen ja ammattien välillä ovat kuitenkin huomattavat.

Koskinen Sandbergin mukaan yksittäisten naisvaltaisten alojen palkankorotuksille on vaikea saada tarpeeksi laaja kannatus, kun yksittäiset työmarkkinajärjestöt edustavat tiettyä toimialaa ja tiettyjä ammatteja.

– On poliittisesti aika vaikeaa mennä sen taakse, että jonkin tietyn alan palkat nousevat, kun mahdollisesti oman alan palkat eivät, hän sanoo.

Esimerkiksi kymmenen vuoden takaisia Tehyn palkankorotuksia vastustivat sekä työnantajat että muut ammattiliitot.

Käytäntö on osoittanut, että suomalainen työehtosopimusjärjestelmä ja sen toimijoiden väliset suhteet vaikeuttavat jo muutenkin samapalkkaisuuden tavoitteen edistymistä.

– Asia kuuluu neuvottelupöytiin, mutta helppo asia se ei missään tapauksessa ole, Koskinen Sandberg sanoo.

– Jos asiaa pidetään esillä, on aina mahdollista, että liikettä tapahtuu oikeaan suuntaan.

Moniulotteinen ongelma

Koskinen Sandbergin mukaan äänenpainot olisi käännettävä pois esimerkiksi työtunneista ja tuntipalkoista ja huomio olisi kiinnitettävä olennaiseen: rakenteellisiin ongelmiin.

Esimerkiksi Helsingin Sanomien mielipideosastolla nostettiin maanantaina esiin näkemys, että palkkaerot selittyisivät miesten ja naisten tekemien työtuntien määrillä. Lehden haastattelemat asiantuntijat kuitenkin tyrmäsivät laskelman yksinkertaistavana ja tarkoitushakuisena.

Myös Koskinen Sandbergin mukaan vastaavat tuntipalkkalaskelmat yksinkertaistavat monimutkaisen yhteiskunnallisen ilmiön raa’alla tavalla.

– Aivan kuin kaikki palautuisi vain siihen, että miehet vain tekevät enemmän työtunteja, eikä mitään muita yhteiskunnallisia dynamiikkoja olisi edes olemassa.

– Näkisin tämän tarkoitushakuisena yrityksenä hämärtää keskustelua.

Taustalla juurtuneet ajatusmallit

Koskinen Sandbergin mukaan samapalkkaisuudesta puhuttaessa keskustellaan usein eri asioista.

– Toisaalta voidaan puhua siitä, maksetaanko samasta tehtävästä samaa palkkaa. Tyypillisesti näin tehdään, ainakin suurin piirtein, hän sanoo.

– Toisaalta monet valtiolliset ja työmarkkinatoimijat, kuten sosiaali- ja terveysministeriön koordinoima samapalkkaisuusohjelma ja esimerkiksi monet feministitutkijat ajattelevat ennemminkin, että kyse ei ole vain syrjintänäkökulmasta, vaan siitä, mikä on oikeudenmukaista ja millaisen yhteiskunnan ja työmarkkinan haluttaisiin nähdä toteutuvan.

Katse kääntyy siihen, mitä aloja arvostetaan, mitä ei ja millaiset mahdollisuudet yksilöillä on valita ja toimia sekä millä ehdoilla miehet ja naiset pystyvät osallistumaan työelämään. Kyse ei ole yksinkertaisesti vain valinnasta.

– Rakenteet ohjaavat vahvasti yksilön ajatusta siitä, mikä heille on mahdollista, sopivaa ja toimivaa.

Tämä osaltaan ylläpitää tilannetta, jossa on naisten ja miesten aloja ja ammatteja.

Historian painolasti tuntuu yhä

Myös ammattijärjestöillä on omat lusikkansa sopassa siinä, kuinka eri alojen työtä arvotetaan, Koskinen Sandberg huomauttaa.

Esimerkiksi saman työnantajan palveluksessa voi olla monta eriytynyttä työntekijäryhmää, joille on historian saatossa ja neuvotteluprosessien tuloksena kehittynyt tyystin eri palkat ja hinnoittelun periaatteet.

– Se on tyypillistä suomalaisille työpaikoille ylipäänsä.

Eripalkkaisissa työntekijäryhmissä näkyy myös selvää jakoa miesten ja naisten aloihin.

Ongelmalla on pitkä historia. Ennen vanhaan miehille ja naisille oli jopa erilliset palkkataulukot. Järjestelmä purettiin vasta 1970-luvulle tultaessa, mutta Koskinen Sandbergin mukaan sen vaikutukset näkyvät edelleen eri alojen palkoissa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?