Näkökulma: Hallituksen päätöksenteon halvaantuminen olisi voinut olla hyvä uutinen

Hallituksen päätöksentekokyky on hyve – mutta vain, jos päätöksissä ja niiden toimeenpanossa on itua. Jos taas tarmokasta päättäväisyyttä on enemmän kuin tolkkua, voi hallituksen halvaus olla hyväkin talousuutinen, Taloussanomien erikoistoimittaja Jan Hurri kirjoittaa.

14.6.2017 12:44

Hallituksen kaatuminen oli lähellä, ja jonkinlainen puolihalvaus vaikuttaa yhä mahdolliselta – uusista äkkikäänteistä ja yllätyksistä puhumattakaan.

Kaatumisen uhka ehti herättää talouden ja politiikan tarkkailijoiden huolta hallituspolitiikan pitkittyvästä halvauksesta ja siitä, onko kaatuneen tilalle mahdollista koota kyllin päätöksentekokykyinen uusi hallitus – ja kuinka paljon tehokasta päätöksentekoaikaa hallituskriisiin hupenee.

Tiistaina syntynyt malli hallituksen paikkaamisesta perussuomalaisten eduskuntaryhmästä eronneen ryhmän edustajilla sai pääministeri Juha Sipilän (kesk) perumaan hallituksen eronpyynnön.

Hallitus yrittää toisin sanoen jatkaa työtään kuin mitään ei olisi tapahtunut, juuri ja juuri kaatumatta. Horjahtelemalla, mutta ei muodollisesti hajoamalla.

Se jää tällä erää arvailujen varaan, mitä hallituksen ja eduskunnan työskentelystä tulee, kun kokoonpano muuttuu melkoisesti sekä hallituksessa että eduskunnassa. Ja kun entisiä ja nykyisiä perussuomalaisia istuu samaan aikaan hallituksessa ja oppositiossa.

Sekin on epävarmaa, kuinka ”toimintakykyinen”, kuinka ”päätöksentekokykyinen” ja kuinka ”toimeenpanokykyinen” Sipilän hallitus on tällaisen episodin jälkeen.

Hallitushässäkän kuluessa ehti joka tapauksessa käydä päivänselväksi, että juuri noita ominaisuuksia hallitukselta ja sen ministereiltä vaaditaan, ja niitä esimerkiksi pääministeri Sipilä ja valtiovarainministeri Petteri Orpo (kesk) korostavat itsekin.

Huolta ehti herätä esimerkiksi siitä, viivyttääkö hallituskriisi ja sen mahdollinen pitkittyminen muutenkin vaikeiden sote- ja maakuntauudistusten ”maaliin” saattamista saati muiden suurten hankkeiden edistämistä.

Sote- ja maakuntauudistusten ”saaminen maaliin” mahdollisimman pian on tärkeintä keskustalle ja kokoomukselle, sillä kyse on juuri niiden määrätietoisimmin ajamista hankkeista. Siksi näiden mammuttihankkeiden viivästyminen vaikkapa hallituksen kaatumisen takia olisi niille ilmiselvä tappio.

Mutta muutaman ministerin ja hallituspuolueen arvovaltatappio tuskin on yhtä kuin kansallinen hätätila.

Meille muille siitä voisi olla enemmän etua kuin haittaa, jos nämäkin puolivalmiit, äärimmäisen epävarmat ja kaikin puolin kiistanalaiset mammuttihankkeet viivästyisivät – vaikka sitten hallitushalvauksen takia.

Päätöksentekokyky on hyve, jos päätökset ovat hyviä

Hallituskriiseistä voi varsinkin pitkittyessään koitua taloudelle vahinkoa, se on selvä. Näin käy, jos epävarmuus talouspolitiikan suunnasta ja jatkuvuudesta alkaa horjuttaa yritysten ja kotitalouksien talousodotuksia ja tulevaisuuden uskoa.

Mutta epävarmuudesta ja uhkakuvista huolimatta hallituksen halvaus ei välttämättä eikä varsinkaan kaikissa oloissa ole likimainkaan niin yksipuolisen kelju käänne kuin ensi alkuun vaikuttaa.

Hallitusten ja ylipäätään poliitikkojen niin kuin talouspäättäjienkin paljon puhutut päätöksentekokyky ja toimeenpanokyky ovat hienoja piirteitä – mutta vain sillä ehdolla, että määrätietoisissa päätöksissä ja niiden tarmokkaassa toteen panossa on tolkkua.

Kiusallisen usein näin ei ole, ja usein päätöksenteossa on enemmän tarmoa ja touhukasta – ja valitettavan usein jopa maanista – tekemisen meininkiä kuin tolkkua.

Suuri osa poliitikkojen ja talouspäättäjien isoistakin päätöksistä ja näyttävistäkin toimista osoittautuu silkoiksi hakuammunnoiksi, uhkayrityksiksi ja jopa jättiläismäisiksi vikatikeiksi vailla vähäistäkään tolkkua.

Politiikan ja talouden emämunauksista ja vähäisemmistäkin vikatikeistä koituu sitä enemmän harmia ja haittaa mitä päättäväisemmin niitä tehdään ja mitä tarmokkaammin niitä ”ajetaan maaliin”.

Siksi ei ole mitenkään itsestään selvää, että hallituksen halvauksesta olisi pelkästään haittaa. Jos se viivyttäisi tai jopa estäisi haitallisen politiikan harjoittamista, voi tällaisesta politiikkahalvauksesta koitua enemmän hyötyä kuin haittaa.

Siksi hallituksen toiminta-, päätöksenteko- ja toimeenpanokyvyn heikkeneminen voi toisinaan olla vähemmän haitallista kuin niiden vahvistuminen.

Tarmokkuus ei tee politiikasta hyvää

Hallitusten ja ylipäätään poliitikkojen päätöksentekokyky ja toimeenpanokyky ovat suuresti ihailtuja mutta yleensä yksipuolisen yliarvostettuja ihanteita. Vastaavasti ”diskuteeraava” empiminen ja ajatuksia kirkastava aikailu ovat suotta aliarvostettuja ominaisuuksia.

Päätöksenteon ja toimeliaisuuden ihailu ja samalla empivän toimettomuuden halveksunta ovat korostuneet suomalaisessa ja muussakin eurooppalaisessa talouspolitiikan keskustelussa ainakin euro- ja talouskriisin alkamisesta asti.

Euroopan unionin ja erityisesti euromaiden talousongelmat ovat varsin yleisen tulkinnan mukaan paisuneet ja pitkittyneet siksi, että europäättäjiltä on puuttunut keinoja ja kykyä tehdä tarmokkaita ja tehokkaita päätöksiä talousongelmien ratkaisemiseksi.

Samoin Suomen talousongelmien pitkittymisestä ja syvenemisestä oli kriisivuosina tapana moittia edellisten hallitusten päätöksentekokyvyn puutetta.

Moittijoiden mukaan kokoomuslaisten pääministerien Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallituksissa oli niin paljon puolueita ja vaikeasti yhteen sovitettavia tavoitteita, että talouden isoja korjausliikkeitä oli hyvin vaikea tai mahdoton saada aikaan.

Sittemmin pääministeri Juha Sipilä (kesk) ja hänen hallituksensa ovat korostaneet päätöksentekokyvyn ihannetta pyrkimällä varta vasten tekemään isojakin päätöksiä mahdollisimman nopeasti ja välttelemään aiempien hallitusten saamattomuutta.

Päätöksenteko- ja toimeenpanokyvyn ylistämisestä ja tavoittelusta näyttää kuitenkin muodostuneen omanlaisensa mantra, jonka teho tukeutuu mielialalääkkeiden tavoin uskomuksiin ja mielikuviin.

Kuin talouspolitiikasta automaattisesti tulisi hyvää ja hyödyllistä, kunhan sitä vain harjoitetaan kyllin tarmokkaasti ja päättäväisesti.

Talous toipuu hallituksista huolimatta

Päätöksentekokyvyn ylistäminen on politiikassa ja taloudessa niin yksimielistä ja ehdotonta, että kehnojen päätösten haitat ja tarmokkaan tunaroinnin aiheuttamat vahingot voivat jäädä tyystin huomiotta ja puntaroimatta.

Esimerkiksi Suomen talouden viimeaikaista toipumista pitkästä aikaa lupaavimpaan kasvuun ovat vuoron perään omineet omien päätöstensä ansioksi niin edellisten kuin nykyisenkin hallituksen ministerit.

Samaan tapaan europäättäjät ovat ylpeilleet kilvan siitä, että talouden kasvuluvut ovat pitkästä aikaa näyttäneet paremmilta euroalueella kuin Yhdysvalloissa.

Kuin sellaista mahdollisuutta ei olisikaan, että talous on toipunut edes vaisuun kasvuun hallitusten harjoittamasta talouspolitiikasta huolimatta eikä suinkaan sen ansiosta.

Lienee kuitenkin täysin mahdollista, että Suomen ja muunkin euroalueen talous olisi toipunut nopeammin uuteen kasvuun, jos talouspolitiikan päättäjät olisivat jättäneet sen vähäisenkin päätöksentekokykynsä käyttämättä ja pysyneet vaikka kotona.

Toki talouspäättäjien täysi toimettomuus voi olla heikkoa evästä seuraaviin vaaleihin, mutta silti virheiden välttäminen vaikka toimettomana pysytellen olisi luultavasti ollut antoisampaa taloudenpitoa kuin haitallisen talouspolitiikan harjoittaminen edes puolitehoisella päätöksentekokyvyllä.

Suunnilleen tällaiseen johtopäätökseen on helppo päätyä pahemmin edes kärjistämättä, kun eurokriisin syitä ja seurauksia tarkastelee europäättäjien asemesta europolitiikasta riippumattomien taloustutkijoiden avulla.

Taloustieteilijöiden epävirallinen konsensus on hyvän aikaa sitten päätynyt tulkintaan, jonka mukaan euroalueen talouskriisi pitkittyi ja paheni useimpia muita alueita pidemmäksi ja pahemmaksi pitkälti juuri täällä tehtyjen talouspolitiikan vakavien vikatikkien takia.

Vyönkiristykset olivat päättäväinen vikatikki

Jostakin syystä juuri Suomen ja muiden euromaiden talouspäättäjät ryhtyivät EU-komission ja euroalueen keskuspankin EKP:n patistamina ”tasapainottamaan” taloutta määrätietoisin talouspolitiikan vyönkiristyksin, vaikka meneillään oli vuosikymmeniin ankarin finanssi- ja velkakriisi.

Ennen aikojaan alulle pannut vyönkiristykset olivat omiaan heikentämään eivätkä suinkaan vahvistamaan taloutta. Talouspolitiikan paniikkijarrutus osaltaan kärjisti heikoimpien euromaiden rahoituskriisejä ja kääntyi laajemminkin tarkoitustaan vastaan heikentäen eikä suinkaan kohentaen talouden tasapainoa.

Suomen talous kasvaa esimerkiksi Suomen Pankin tiistaina julkistaman ennusteen mukaan vasta parin vuoden kuluessa samoihin mittoihin kuin se oli viimeksi vuonna 2008. Silloin tulee täyteen Suomen talouden kadotettu vuosikymmen.

SP on itsekin ollut kaiken aikaa talouspolitiikan kiristysten kannalla, joten se jättää aprikoimatta, kuinka suuri syy tästä kokonaisen vuosikymmenen kasvuhävikistä on luettava talouspolitiikan vikatikkien ja niitä tehneiden päättäjien kontolle.

Tähän tapaan toteen pantu päättäväisyys joutuu joka tapauksessa kyseenalaiseen valoon, jos euroalueen ja Suomenkin talousmenestystä – tai paremminkin menetystä – verrataan sellaisiin kansantalouksiin, joissa talouspolitiikan kiristykset jäivät väliin tai ainakin selvästi myöhäisemmiksi ja lievemmiksi kuin euromaissa.

Euromaita nopeammin toipuneissa maissa, kuten Yhdysvalloissa, Ruotsissa ja useissa muissakin Euroopan maissa, toipuminen näyttää perustuneen vain harvoin hallitusten erityisen tarmokkaaseen päätöksentekokykyyn tai muihinkaan määrätietoisiin toimiin.

Ennemmin toipuminen näyttää nopeutuneen toimettomuudesta – siitä, että hallitukset ovat malttaneet antaa talouspolitiikan automaattisten joustomekanismien toimia niin kuin niiden on tarkoituskin toimia.

Ehkä ei ole pelkkää sattumaa, että Suomenkin talous on jaksanut ponnistaa voimaa uuden kasvukauden alkuun vasta hallituksen vihjailtua vyönkiristysten kenties jo päättyneen.

Jos vielä jonkinlainen uusi hallitushässäkkä tai päätöksentekokyvyn puolihalvaus edes hidastaisi sote- ja maakuntauudistusten ”ajamista maaliin” silmät sidottuina ja kaasu pohjassa, tuskin sekään olisi pelkästään kelju käänne.

Jos nämä keskeneräiset mammuttihankkeet viivästyisivät ja päätyisivät uuteen ja parempaan valmisteluun, epävarmuus ennemmin vähenisi kuin lisääntyisi.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?