Ekonomisti ei erittelisi nettoveronmaksajia – ”Hyvinvointivaltio perustuu siihen” - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kuka Suomessa maksaa kenenkin elämisen? Tässä iässä siirrytään maksupuolelle

Julkaistu: 5.4.2017 16:38

Periaatteessa jokaisen ihmisen asema nettoveronmaksajana tai -saajana olisi mahdollista laskea, toteaa emeritusprofessori Vesa Kanniainen. Käytäntö onkin toinen juttu.

Helsingin Sanomien mielipidesivuilla on viime päivinä keskusteltu siitä, kuka on verojen nettomaksaja ja kuka nettosaaja.

Kansantaloustieteen emeritusprofessori Vesa Kanniainen vastasi tänään erikoislääkäri Ari Kemppaisen esittämiin laskelmiin siitä, kuinka Suomelle olisi ollut lottovoitto, mikäli hän olisi muuttanut tänne vasta 25-vuotiaana.

Kanniaisen mukaan Kemppaisen laskelmista unohtuu monta julkisen talouden menokohdetta. Hän itse esittää asian kokonaisveroasteen avulla. Kokonaisveroaste tarkoittaa kaikkien maksettujen verojen suhdetta bruttokansantuotteeseen.

Suomessa kokonaisveroaste on 44 prosenttia. Yksinkertaistetusti kaikki, joiden oma veroaste on tämän prosentin yläpuolella, ovat nettomaksajia ja kaikki sen alapuolella ovat nettosaajia.

– Jos kaikilla olisi täsmälleen samat tulot ja sama veroaste ja he käyttäisivät palveluita saman verran, rahoittaisi kukin palvelunsa veroillaan itse, eikä kukaan olisi nettosaaja tai -maksaja, Kanniainen selittää Taloussanomille.

Kaikki eivät kuitenkaan käytä julkisia palveluita yhtä paljon eivätkä maksa veroja yhtä paljon. Tästä erot syntyvät.

Kanniaisen mukaan jokaiselle olisi periaatteessa laskettavissa oma kokonaisveroaste ja sitä myöten tieto siitä, onko hän kokonaisuudessa verotuksen maksu- vai saamapuolella. Tällaista ei kuitenkaan ole tehty.

Laskeminen menisi hankalaksi, sillä jokaiselle pitäisi laskea osuus esimerkiksi julkishyödykkeiden kuten tiestön ja oikeuslaitoksen käytöstä. Myös kaikki ikinä maksetut harvinaisetkin verot tulisi ynnätä yhteen.

Koko yhteiskunnan tasolla asiaa on helpompi seurata. Aluksi vauvana ja lapsena ihminen on nettosaaja, kun hän käyttää hyväkseen esimerkiksi koulujärjestelmää ja terveydenhuoltoa. Sitten työelämässä siirrytään maksajiksi ja lopulta taas eläkkeellä saamapuolelle.

– Eläkkeestään ihminen on maksanut itse yhden kolmasosan ja nuoremmilta sukupolvilta hän saa kaksi kolmasosaa, Kanniainen toteaa.

Listaus verojen maksun mukaan on vaarallista

Nordean ekonomistin Olli Kärkkäisen mukaan on vaarallista lähteä miettimään, kuka mitäkin on maksanut.

– Kun rajataan ihmiset vain veronmaksajiksi, on se kapea ja vaarallinen katsantokanta. Ihmisestä on yhteiskunnalle muutakin hyötyä kuin pelkkä verojen maksu, Kärkkäinen toteaa.

Työikäiset ihmiset kääntyvät jossain vaiheessa uraansa nettomaksajiksi. Keskellä uraakin voi tulla vanhempainvapaita tai työttömyysjaksoja, jolloin ollaan taas nettosaajia, Kärkkäinen kuvailee.

Lopulta työuran jälkeen eläkkeelle siirtyessään yhä vanhemmaksi elävät suomalaiset kääntyvät taas saamapuolelle, kun he käyttävät työikäisiä enemmän esimerkiksi terveydenhuoltopalveluita.

Elinkaaren aikana ihmisen veronmaksu ikään kuin tasapainottuu. Esimerkiksi kalliit lääkärin opinnot suorittanut maksaa yleensä myös suuresta palkastaan paljon veroja, joilla katetaan koulutukseen menneet rahat.

Kärkkäinen ei kuitenkaan lähtisi arvottamaan ihmisiä vain sen perusteella, mitä verohyötyä kukin yhteiskuntaan tuottaa.

– Pohjoismainen hyvinvointivaltio perustuu siihen, että maksat hyvinä aikoina veroja ja sinulle on taattu vakuutus, jos jotain sattuu.

Esimerkiksi syöpähoidot maksavat niin paljon, että aiempi nettomaksaja siirtyy hyvin nopeasti toiselle saamapuolelle. Joillakin on myös toisia huonompi tuuri ja he saattavat esimerkiksi sairastella paljon tai joutua jo nuorena varhaiseläkkeelle. Silloin he ovat koko elämänsä ajan nettosaajia.

– Näin sen kuuluu ollakin. Verotus tasapainottaa sattumia. Ne, joilla menee paremmin, maksavat toisten huonon tuurin, Kärkkäinen toteaa.

Hyvätuloinen pääsee pitkän elämänsä päätteeksi saamapuolelle

Työeläkevakuuttajien Telan johtava ekonomisti Reijo Vanne muistuttaa, että yksittäisen ihmisen verokertymään vaikuttaa paljon se, kuinka kauan elää ja kuinka sairas tai terve on. Helsingin Sanomien mielipidepalstalla käytävä keskustelu häntä lähinnä kiusaannuttaa.

– Esimerkiksi yhden lääkärin kohdalla asiaa ei kannata pohtia. Voi ottaa keskiarvoja koko lääkäriporukasta esimerkiksi koulutuksen, verojen ja eliniän suhteen, Vanne kuvaa.

– Tällaisessa pohdinnassa oletetaan, että järjestelmät ovat samat ikuisesti ja ovat niin olleet ja tulevat olemaan. Se on aika turhaa.

Yleisesti ottaen nettomaksajaksi siirtyminen on myöhäistynyt. Opiskelu on aiempaa yleisempää ja työuran alkupää on siirtynyt myöhemäksi. Tämän vuoksi nettomaksajaksi siirtyminen on siirtynyt Vanteen Ylelle tekemien laskelmien mukaan peräti 45 ikävuoden kieppeille.

Vertailussa oli vuosina 1960–2009 syntyneet. 1960 syntynyt siirtyi nettomaksajaksi 35-vuotiaana ja 2009 syntynyt 46-vuotiaana. Luvut ovat yleistyksiä ikäluokasta.

Selityksenä tähän ovat erot koulutusaikojen pituuksissa, mutta myös se, millainen työmarkkinatilanne on ollut, kun kukin ikäluokka on tullut työmarkkinoille.

Hyvinvointivaltiossa on Vanteen mukaan kyse ensisijaisesti riskin tasaamisesta.

– Hyvinvointivaltiolla on hyviä vaikutuksia kaikille. Uskaltaa kokeilla asioita, eikä epäonnistuessa jää tyhjän päälle, Vanne selittää.

Hyvätuloisille, jotka eivät haluaisi maksaa niin paljoa veroja, Vanne lähettää lohdulliset terveiset.

– Mitä korkeammin koulutettu on ja mitä suuremmat tulot ovat, sitä kauemmin keskimäärin elää. Se voi lohduttaa, että todennäköisesti elää pitkään ja saa maksamiaan veroja takaisin. Oikeasti rikkaita on melko vähän, monella ei ole satoja tuhansia euroja säästössä hoitoihin. Elämän loppupäässä tarvitsee paljon hoivaa ja on hyvä tietää, ettei siihen tarvitse säästää.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?