Ranskan vaalivuosi voi järkyttää EU:n ja euroliiton tulevaisuutta - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Näkökulma: Ranskaa uhkaa kaaos – vaikka Le Pen häviäisi presidenttikisassa

Kuvituskuva
Julkaistu: 8.2.2017 6:01

Marine Le Pen ja Kansallinen rintama voivat suistaa Ranskan ”totaalisen hallitsemattomaan” tilaan. Kevään presidentinvaalit ovat lämmittelyä, kaaos uhkaa kesän parlamenttivaaleista, kirjoittaa Taloussanomien erikoistoimittaja Jan Hurri.

Euroopan unionin EU:n kuudesta perustajamaasta suurimmat ja tärkeimmät ovat Saksa ja Ranska. Ne ovat myös kaikista euromaista tärkeimmät. Kumman tahansa ero EU:sta tai eurosta olisi näiden rakennelmien loppu tai ainakin lopun alku.

Nyt tuo kohtalokas käänne on lähempänä kuin kertaakaan EU:n tai euron perustamisen jälkeen. Se olisi dramaattisin takaisku Euroopan pian toisen maailmansodan jälkeen alkaneelle yhdentymiselle.

Brexit on toki keskeisille EU-maille ja EU:n omille toimielimille ja niiden johtajille raskas takaisku ja toistaiseksi suurin arvovaltatappio sitten EU:n perustamisen. Brexit ei kuitenkaan ole kohtalokas menetys, sillä EU pysynee koossa ilman Britanniaakin. Eikä Britannia ole euromaa, joten sen ero ei vaikuta euroon senkään vertaa kuin EU:n muihin perusrakenteisiin ja arvovaltaan.

Sen sijaan Ranskan ero olisi kohtalokas menetys, jota euro tai EU tuskin kestäisivät.

Siksi luvassa on hermoja raastava kevät ainakin niin sanotulle euroeliitille. Hermoja koettelee iso joukko kriittisiä vaaleja useissa euromaissa, mutta kenties eniten Ranskan vaalit.

Tällä viikolla Ranskan suurin protestipuolue Kansallinen rintama ja sen puheenjohtaja Marine Le Pen aloittivat virallisen presidentinvaalikampanjansa. Hänellä on hyvät mahdollisuudet yltää ainakin toiselle vaalikierrokselle.

Yksi Le Penin keskeisistä vaaliteemoista on Atlantin takaa tuttuun sävyyn ”Ranska ensin”. Toinen on Frexit, Ranskan ero eurosta.

Le Pen lupaa vapauttaa Ranskan eurosta

Kansallisen rintaman ja Le Penin suosio kasvaa jokseenkin samanlaisesta talouskasvusta osattomaksi jääneen kansanosan turhautuneesta kiukusta, jollainen nosti Donald Trumpin Yhdyavaltain presidentiksi.

Tyytymätön kansa on pettynyt eliitin lupauksiin, joiden mukaan EU:n ja varsinkin euron piti olla vakauden, talouskasvun ja hyvinvoinnin lähteitä.

Le Pen pitää euroa vitsauksena, ja on luvannut korjata tämän virheen. Hän on myös luvannut panna eliitin vaihtoon ja ottaa Ranskan taas ranskalaisten omaan hallintaan, ja siksi hänen kansansuosionsa on kasvanut.

Harva tohtii vielä veikata Le Penistä Ranskan seuraavaa presidenttiä, mutta hänen suosionsa siirtää todennäköisesti Ranskan politiikkaa joka tapauksessa asteittain kansallismielisempään suuntaan voittajasta riippumatta.

Eikä Le Penin tarvitse edes voittaa presidentinvaaleja, jotta Ranskan poliittinen vakaus vaarantuisi ja maassa alkaisi jopa uusi ja outo poliittisen sekasorron kausi.

Kaaos voi helposti alkaa maan seuraavista parlamenttivaaleista. Ne pidetään pian presidentinvaalien jälkeen ensi kesänä.

Poliittinen värikartta sikin sokin

Ranskan presidentinvaalit käydään kahdessa kierroksessa tämän vuoden huhti- ja toukokuussa. Vaaleissa toisistaan ottaa mittaa kymmenkunta virallista ehdokasta, joista kolmen suosituimman joukkoa voinee hyvällä syyllä pitää pääehdokkaina.

Kansallisen rintaman Le Pen on yksi kolmesta pääehdokkaasta. Hän on kolmikosta kaikin tavoin radikaalein, ja hänen voitollaan olisi todennäköisesti kautta maailman järisyttävimmät vaikutukset. Ranskan omalle ja EU:n eliitille se olisi järkytys.

Le Penillä on tuoreimpien ranskalaisten kannatuskyselyiden perusteella kaikista ehdokkaista suurin kansansuosio ensimmäiselle vaalikierrokselle. Ei kuitenkaan mitenkään ylivoimaisen suuri, joten jännitys noussee ainakin vaaleihin asti – ja toki vaalien jälkeen jännitys tiivistyy vielä tiheämmäksi, jos hän voittaa.

Le Penin voitto vaikuttaa kuitenkin ainakin toistaiseksi epätodennäköiseltä, sillä mielipidetiedustelut povaavat toisen kierroksen voittajaksi kumpaa tahansa kahdesta muusta pääehdokkaasta mutta ei Le Peniä.

Sillä ei näytä olevan Le Penille merkitystä, saako hän toisella kierroksella vastaansa Tasavaltalaispuolueen Francois Fillonin vai itse perustamaansa En Marche! -liikettä edustavan entisen sosialistin Emmanuel Macronin. Kumpi tahansa voittaisi, jos toinen kierros sujuisi tämänhetkisten kannatuskyselyiden nuoteilla.

Ranskalaisen politiikan värikartasta on sivullisen vaikea saada selkoa ilman näitä vaalejakin, mutta nyt kartta vaikuttaa tavallistakin sekavammalta.

Analyysiyhtiö GaveKal Researchin ranskalaissyntyinen perustaja Charles Gave luonnehtiikin pääehdokkaiden poliittista asemoitumista näin:

– Le Pen ja Kansallinen rintama edustavat useimpien muiden mielestä äärioikeistoa mutta omasta mielestään vasemmistoa. Fillon edustaa ranskalaisittain perinteistä oikeistoa mutta missä tahansa muussa maassa häntä pidettäisiin vasemmistolaisena. Macron taas on vasemmistolainen mutta luonnehtii itseään oikeistolaiseksi.

Tämä poliittisen värikartan sekavuus ei välttämättä vaikuta presidentinvaalien tulokseen, mutta se voi olennaisella tavalla vaikuttaa ensi kesän parlamenttivaaleihin.

Skandaaleja ja sosialistien hajaannusta

GaveKalin Charles Gave on omissa analyyseissään veikannut, että presidentinvaalien toisella kierroksella toisistaan ottavat mittaa Le Pen ja Fillon. Hänen niin kuin poliittisten ennustemarkkinoidenkin veikkaus on, että Ranskan seuraava presidentti on Fillon.

Fillonin voiton todennäköisyys ja mahdollisuudet näyttävät tosin viime viikkoina heikentyneen sitä mukaa kuin hänen aiempien talousministeriaikojensa rahasotkuja on noussut julkisuuteen. Hänen väitetään maksattaneen perheenjäsenilleen verovaroin palkkioita tekaistuista töistä, joita nämä eivät ole oikeasti tehneet.

Skandaali voi ainakin periaatteessa ryvettää Fillonia niin raskaasti, että hän joko luopuu ehdokkuudesta tai ainakin jää vaalien ensimmäisellä kierroksella kolmanneksi. Kummassa tahansa tapauksessa Le Pen ja Macron olisivat toisella kierroksella vastatusten.

Todennäköisestä Macronin voitosta olisi Gaven mukaan odotettavissa paljon suurempia ja kauaskantoisempia vaikutuksia kuin pelkkiä poliittisen värikartan sävyvirheitä.

Suurimmat seuraukset olisivat odotettavissa ensi kesän parlamenttivaaleissa, ja niitä syntyisi presidentinvaalien epäsuorista vaikutuksista eikä niinkään Macronin voitosta sellaisenaan.

Gave arvioi, että Macronin mahdollinen vaalivoitto olisi omiaan voimistamaan Ranskan vasemmiston ja etenkin maan sosialistien sisäistä hajaannusta ja eri sosialistiryhmien keskinäistä eripuraa. Se voisi hänen mukaansa avata Le Penin Kansalliselle rintamalle tien valtaan.

Le Penin ei tarvitse voittaa presidentinvaaleja voittaakseen puolueelleen tuntuvasti lisää paikkoja parlamentista.

Näin parlamenttivaalit käydään

Charles Gave auttaa ulkomaalaista jyvälle ranskalaisesta parlamenttivaalien yhdestä ties kuinka vanhasta epävirallisesta perinteestä, joka uhkaa ensi kesän vaaleissa murtua. Mahdollisesti yllättävin seurauksin.

Parlamenttivaalit käydään maan vaalilakien mukaan kahdessa kierroksessa, ja yleensä ensimmäisellä kierroksella useimmissa maan vaalipiireissä nousee kolme selvästi muita suositumpaa ehdokasta ottelemaan toisen kierroksen voitosta.

Yleensä keskivertovaalipiireissä kolmen ääniharavan ryhmään nousee yksi sosialisti, yksi tasavaltalainen ja yksi Kansallisen rintaman edustaja. Mutta yhtä yleistä on, että toisen kierroksen voittaa joko sosialisti tai tasavaltalainen mutta ei juuri milloinkaan Kansallisen rintaman edustaja. Ensi kesänä tämä perinne uhkaa murtua.

Gaven kuvaaman epävirallisen perinteen mukaan parlamenttivaalien tapoihin kuuluu, että kautta vaalipiirien sosialistit ja tasavaltalaiset yhdistävät toisella kierroksella voimansa ja varmistavat yhdessä Kansallisen rintaman pysymisen ulkona parlamentista.

Tämä on yleensä tapana varmistaa siten, että ensimmäisellä kierroksella vähemmän ääniä saanut sosialisti tai tasavaltalainen vetäytyy vaaleista ennen toisen kierroksen äänestystä ja sen sijaan kannustaa kannattajiaan antamaan äänensä toiselle kierrokselle jatkavalle kilpakumppanilleen.

Le Penin Kansallinen rintama jäi esimerkiksi vuoden 2012 edellisissä vaaleissa vain kahteen parlamenttipaikkaan. Eivätkä sen vaaliponnistelut suinkaan tyssänneet kannatuksen puutteeseen vaan ”tasavaltalaisen rintaman” taktikointiin.

Korkea aika kiinnittää turvavyöt

Gave veikkaa tasavaltalaisen rintaman pettävän ensi kesän vaaleissa. Varsinkin, jos sosialistista sitoutumattomaksi ”loikannut” Macron voittaa kevään presidentinvaalit. Tasavaltalaiset jäisivät yksin, kun sosialistit eivät kykenisi keskinäiseltä riitelyltään ja kilpailultaan taktikoimaan muita vastaan.

Ranskan keskenään kilpailevia sosialistiryhmiä on ainakin kolme, ja ne inhoavat Gaven mukaan toisiaan mahdollisesti jopa enemmän kuin perinteistä oikeistoa tai edes Kansallista rintamaa. Siksi hän epäilee sosialistien valmiutta minkäänlaisiin taktisiin vetäytymisiin.

Hän pitääkin todellisena vaihtoehtona, että Kansallinen rintama nousee ensi kesän parlamenttivaalien suureksi voittajaksi. Se olisi ensimmäinen ja mahdollisesti myös seurauksiltaan historiallinen kerta, ja sen jälkeen Ranska ei olisi entisellään.

Gave neuvoo asiakkaitaan varautumaan siihenkin, että Ranska joutuu ensi kesän jälkeen ”totaalisen hallitsemattomaan” tilaan. Toki presidentti voi hajottaa parlamentin, mutta Ranskassa tämä on mahdollista vain kerran vuodessa. Ellei ”hallittavuus” parane yksillä ennenaikaisilla parlamenttivaaleilla, on presidentin ehkä itse erottava.

On aika kiinnittää turvavyöt, neuvoo Gave. Mitä enemmän Ranskan kansallinen rintama saa kevään ja kesän vaaleissa valtaa sitä arvaamattomammaksi käy Ranskan ja samalla EU:n ja euron tulevaisuus.

Tuoreimmat osastosta