Vanhuksen elämä palvelutalossa voi tulla kalliiksi – jopa yli 5 000 euroa kuussa - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Vanhuksen elämä palvelutalossa voi tulla kalliiksi – jopa yli 5 000 euroa kuussa

Palvelukotien hinnoittelussa on niin monta liikkuvaa osaa, että se sekoittaa herkästi sekä vanhuksen että omaisen.

10.10.2016 6:15

Oma koti muuttuu ikääntyneelle vaaralliseksi tai ahdistavaksi paikaksi. Tilanne koskettaa yhä useampia suomalaisia, kun väestö vanhenee. Taloussanomat selvitti, kuinka paljon pitkäaikainen tehostettu palveluasuminen maksaa asiakkaalle yksityisellä tai kunnallisella puolella.

Tuetusta, tehostetusta tai ryhmäkotiasumisesta puhutaan, kun hoitopaikassa saa ympäri vuorokauden hoivaa ja apua. Palveluasumisen hinta koostuu vuokrasta, perusmaksusta ja ateria- ja palvelumaksusta. Palvelukotiin voi hakeutua itse ja maksaa siitä tai kunta osoittaa paikan, jos ei millään selviydy kotipalveluiden varassa. Kunnalliseen hoitoon pääsyehdot ovat hyvin tiukat. Esimerkiksi Helsinki ostaa nykyään lähinnä muistisairaitten ryhmäkotiasumista.

Hintojen ja varsinkin palveluiden sisällön ja laadun vertailu on miltei mahdotonta. Eritasoista palveluasumista on monenlaista, ja hintoja on hankala löytää. Helsingissä palveluasumisen keskihinta on uusissa kilpailutuksissa noin 4 700 euroa kuukaudessa. Taso on lähellä muiden suurten kaupunkien tasoa. Yli 5 000 euron palvelukodit eivät ole harvinaisia.

Vuokra vaihtelee: on ara-kohteita ja kovan rahan taloja. Isoin erä tulee palvelumaksusta, joka on ryhmäkodeissa usein jopa noin 3 500 euroa. Mitä enemmän palvelua, sen kalliimpi palvelupaketti. Pakettia saattaa joutua maksamaan, vaikka kaikkea ei tarvitsisi tai olisi väliaikaisesti poissa.

Maksut ja käytännöt vaihtelevat

Palvelukotien esittelysivuilla vanhus hymyilee ja omenat ovat punaisia. Suppea hintatieto on osalla sivuista, mutta se ei vielä kerro, paljonko hoitajia on paikalla tai kuinka usein pääsee saunaan. Yksittäisten toimenpiteiden hintoja palvelukodit eivät mielellään kerro. Saga Caren hinnastossa lisäpalvelut löytyvät: kotiavustaminen 40 euroa, kotioven avaus viisi euroa ja pyykinpesu viikkauksineen 20 euroa.

Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtaja Satu Helin sanoo, että yksittäisiä hinnoitteluun liittyviä ongelmia tulee erityisesti, kun ikäihminen menee itse maksavana palvelutaloon. Hän ryhtyy ostamaan tarjolla olevia palveluita eikä osaakaan arvioida varallisuutensa riittävyyttä. Ihminen voi joutua hakeutumaan kunnan palvelujen piiriin, kun rahat ovat vähissä eikä enää pärjää ilman ilman palveluita.

– Laajassa mittakaavassa en sanoisi sen olevan iso ongelma, mutta maksut ja käytännöt vaihtelevat kyllä todella paljon eri kuntien välillä. Epäkohtia kuuluu eri puolilta maata ja myös todella hyviä esimerkkejä.

Tilanne on tietyllä tapaa yksinkertaisin silloin, kun ikääntyvän kunto romahtaa niin pahasti, että kotona ei mitenkään pärjää. Silloin vanhus kuuluu kunnallisen palveluasumisen piiriin ja maksut määräytyvät asiakasmaksuasetuksen mukaisesti. Kaupunki voi myös tarjota palveluseteliä. Kunnallisen palveluasumisen kriteerit ovat kuitenkin hyvin korkealla.

Alla taulukko tehostetun palveluasumisen paikkojen hinnoista. Jos taulukko ei näy, voit katsoa sen tästä.

Asuminen rahoitetaan vanhalla kodilla

Jos kunnallisen asumisen ehdot eivät täyty, monissa tapauksissa palveluasuminen täytyy rahoittaa vanhan kodin myynnillä.

– Itse maksava asukas tietysti miettii, mitä varallisuutta käyttää palvelujen maksamiseen. Kun kaupunki sijoittaa asukkaan, huomioon otetaan lähinnä varallisuuden tuotto tulona, Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston ostopalvelupäällikkö Eeva-Liisa Tuominen sanoo.

Tuomisen mielestä hinnoittelun ylilyönnit ovat harvinaisia suhteessa hoitokodeissa asuvien ikäihmisten suureen määrään.

Toimittaja Minna Lindgren on kirjoittanut viime vuosina paljon keskustelua herättäneitä kirjoja vanhustenhoidon tilasta. Näkökulma on omaisen.

– Palveluasuminen on eriarvoista, kontrolloimatonta ja villiä, hän tiivistää.

– Palvelutalossa vuokra voi olla korkeampi kuin yksityisen markkinan keskimäärin. Päälle tulee pakollinen palvelumaksu, joka ei perustu palvelun todelliseen käyttöön, vaan vain käytön mahdollisuuteen.

Helinkin on huolissaan laadun kirjavuudesta. Palveluntuottaja voi kirjoittaa itsestään mitä vaan, eikä kuvausta valvo kukaan ulkopuolinen taho.

– Nytkin vanhuspalvelujen kilpailutuksen voi voittaa toimija, jolla ei ole tiloja paikkakunnalla eikä mitään referenssejä. Myöskin valinnan vapautta lisättäessä hankinnoissa tulisi lähteä ihmisen omasta tahdosta eikä siitä, kuka halvimmalla tarjoaa toiminnan.

Katso ISTV:stä, miten Wilhelmiina-palvelukodin asukkailta sujuu yhteislaulu ja miten he kommentoivat kotiaan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?