Valtio velkaantuu yhä ennätystahtia – eikä se johdu työttömyydestä - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Menetetyn vuosikymmenen saldo: valtionvelka tuplaantui – työttömyys ei selitä

Kuvituskuva
Julkaistu: 26.8.2016 6:01, Päivitetty 30.8.2016 8:54

"Menetetyn vuosikymmenen" jälkeen Suomessa pohditaan keinoja työllisyyden nostamiseksi. Katsaus lukuihin kuitenkin paljastaa, ettei todellinen syy julkisen talouden ongelmiin ole työttömyyden kasvu.

Suomen kansantalouden kokonaistuotanto ei ole kasvanut kymmeneen vuoteen, vaan se on nyt samalla tasolla kuin alkuvuonna 2006. Menossa on menetetty vuosikymmen, luonnehti entinen valtiosihteeri Raimo Sailas keväällä.

Aalto-yliopiston professorin Matti Pohjolan mukaan äkkipysähdys johtuu siitä, että edellisten kymmenen vuoden aikana tehdasteollisuus on supistunut neljänneksen eikä yksityisten palvelujen 13 prosentin kasvu ole riittänyt paikkaamaan sitä.

"Menetetyn vuosikymmenen" aikana Suomen valtion velka on noussut alimmasta noteerauksesta eli vuoden 2008 noin 54 miljardista eurosta yli 100 miljardiin euroon, eikä ennätyksellisen nopea velkaantuminen ole viime vuosina tehdyistä leikkauksista huolimatta taittunut: kun vuonna 2006 valtion budjetti oli ylijäämäinen, vuonna 2017 se on hallituksen esityksen mukaan 6 miljardia euroa alijäämäinen.

Velkaantuminen yhdistetään usein nimenomaan teollisuuden ja talouskasvun hiipumisesta johtuvaan työttömyyden kasvuun, jonka ajatellaan syöneen valtavasti verotuloja ja paisuttaneen työttömyysmenoja.

Poliittinen keskustelu pyörii sen ympärillä, onnistuuko työttömyyden hoitaminen paremmin esimerkiksi työehtojen ja minimipalkkojen heikentämisellä vai lisävelalla elvyttämisellä.

Näkökulma on harhaanjohtava, sillä todellisuudessa työttömyyden kasvu ei selitä valtion velkaantumisesta kuin murto-osan.

Tulot ovat kasvaneet paljon, menot paljon enemmän

Edellisten kymmenen vuoden aikana valtion vuotuiset vero- ja muut tulot eivät suinkaan ole romahtaneet, vaan kasvaneet varsin mukavasti 41 miljardista eurosta yli 49 miljardiin. (Luvut ovat ostovoimakorjaamattomia.)

Budjetin tasapainon kannalta ongelma on se, että vuotuiset menot ovat samassa ajassa pompanneet alle 40 miljardista 55 miljardiin euroon.

Työttömyysmenot selittävät kasvusta runsaan miljardin: kun valtio vuonna 2006 maksoi 1,5 miljardia euroa erilaisia työttömyydestä aiheutuvia etuuksia, vuonna 2016 vastaava summa oli 3 miljardia.

Esimerkiksi maaliskuussa 2016 työllisten määrä ja työllisyysaste olivat hieman korkeammat kuin maaliskuussa 2006. TE-toimistojen tilastojen mukaan työttömiä työnhakijoita on silti noin sata tuhatta enemmän kuin kymmenen vuotta sitten, ja etenkin pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut selvästi.

Näitä seikkoja ei tietenkään sovi vähätellä, mutta työttömyys ei selitä valtion menojen 15 miljardin euron loikkaa. Sen selittävät kuntien valtionosuuksien sekä valtion maksamien työ-, kansan- ja takuueläkkeiden kasvu.

Etupäässä sosiaali- ja terveysmenojen rahoittamiseen käytettävät valtionosuudet kohosivat kymmenessä vuodessa 4,5 miljardista 9,5 miljardiin euroon ja eläkemenot vastaavasti 4,5 miljardista 9 miljardiin euroon.

Yhteensä nämä kaksi menoerää kasvoivat siis lähes 10 miljardia euroa ja selittivät kaksi kolmannesta menojen paisumisesta.

Väestön ikääntyminen pääsee vasta vauhtiin

Kaikki työttömyysmenot eivät näy valtion budjetissa. Työttömyyspäivärahojen ansiosidonnaiset osat rahoitetaan työttömyysvakuutusmaksuilla Työttömyysvakuutusrahastosta, jonka itse rahoittamat menot ovat nekin nousseet 1,5 miljardista eurosta 3 miljardiin euroon.

Iso kuva ei silti muutu, vaikka tarkastelun laajentaisikin koskemaan pelkän valtiontalouden sijaan koko julkista taloutta. Lakisääteisistä eläkkeistäkin suurin osa rahoitetaan valtion budjetin ulkopuolelta, ja yhteensä vuotuiset lakisääteiset eläkemenot ovat kasvaneet kymmenessä vuodessa alle 18 miljardista yli 28 miljardiin.

Samoin kunnat rahoittavat vain pienen osan vauhdilla kasvavista menoistaan valtionosuuksilla.

Tarkasteli asiaa miltä kantilta tahansa, julkisen talouden rasitus ei johdu työttömyydestä, vaan niin sanottujen ikäsidonnaisten menojen kasvusta.

Tilannetta vaikeuttaa se, että väestön ikääntyminen on oikeastaan vasta toden teolla alkamassa. Kun vuonna 2014 Suomessa oli jokaista sataa työikäistä kohden noin 25 yli 65-vuotiasta, 2030-luvun alussa heitä on jo lähes 45. (Katso grafiikka jutun lopusta.)

Kuinka paljon nuoret joutuvat joustamaan?

Menetetyn vuosikymmenen aikana korkean tuottavuuden teollisuus on hiljalleen kaikonnut Suomesta ja sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat siirtyneet eläkkeelle.

Jos ja kun samankaltainen kehitys jatkuu, tulevien vuosikymmenten aikana yhä hitaammin lisääntyvää hyvinvointia pitää pystyä jakamaan yhä suuremmalle joukolle suomalaisia.

Kansanedustaja Juhana Vartiaisen sanoin kakun jakaminen aktiivisen ja passiivisen väestön kesken on "helvetin ankaraa aritmetiikkaa".

Vaikka työttömyyden kasvu ei ole julkisen talouden ongelmien juurisyy, työllisyysasteen nousu toisi toki tilanteeseen ainakin lukujen valossa helpotusta. Valtiosihteeri Martti Hetemäen mukaan palkkaerojen kasvu eli käytännössä matalimpien palkkojen alentaminen entisestään on hyväksyttävä, jotta aikanaan annetut eläke- ja hoivalupaukset pystytään rahoittamaan.

Voikin olla, että hyvinvointivaltion lupausten rahoittamiseksi nuoret sukupolvet saavat tulevina vuosikymmeninä joustaa toden teolla – eikä sekään välttämättä riitä.

Juttua korjattu 30.8. klo 8.50. Valtionvelan määrä oli tarkastelujaksolla alimmillaan noin 54 miljardia euroa, ei 35 miljardia euroa, kuten jutussa aiemmin kerrottiin. Näin valtionvelka on tuplaantunut, ei kolminkertaistunut.

Tuoreimmat osastosta