Brexit saattaa horjuttaa populismia - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Vastuu pelottaa – alkoiko populismin lähtölaskenta?

Populismiin liittyvät suuret lupaukset, mutta alkavatko liikkeet hiipua, kun niiden johtajat eivät pystykään lunastamaan puheitaan tai pakenevat vastuuta? Brexit on tuorein osoitus siitä, että helppoa on kritisoida, mutta vaikeaa tarjota toimiva vaihtoehto.

10.7.2016 6:01 | Päivitetty 8.7.2016 15:53

Vastoin odotuksia ulos Euroopan unionista -kanta voitti Britannian kansanäänestyksessä juhannuksen alla. Tulos näyttää yllättäneen eroa vaatineetkin.

– Selvästikään ei ole mietitty loppuun asti, miten Britannia eron jälkeen hoitaisi suhteensa muuhun maailmaan, Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Raunio sanoo.

Hänestä populistien pitäisi pystyä esittämään vaihtoehto nykypolitiikalle pelkän vastustamisen sijaan. Tämän tai tilanteesta vastuun ottamisen sijaan EU:ta vastustaneen Ukip-puolueen johtaja Nigel Farage erosi, mikä voi olla pettymys monille äänestäjille.

– Brexit saattaa olla pienoinen herätys ja muistutus siitä, että on helppo kritisoida, mutta asiat eivät ole yksinkertaisia tai mustavalkoisia, Raunio sanoo.

Professori Anu Kantola Helsingin yliopistosta arvioi, että populismin alamäki voi olla alkanut. Turun yliopiston erikoistutkijan Erkka Railon mielestä on ennenaikaista ennustaa populististen puolueiden tuhoa tai edes käännettä huonompaan.

– Päinvastoin. Populistit näyttävät kerta toisensa jälkeen lisänneen kannatustaan, hän arvioi.

Ohitettiinko aallon harja jo?

Populistien noste on näkynyt 2000-luvulla paitsi Euroopassa myös Yhdysvalloissa, jossa Donald Trump pyrkii presidentiksi republikaanien ehdokkaana.

Kantola muistuttaa, että populismi ei suinkaan ole ensimmäinen kansainvälinen poliittinen suuntaus. Esimerkiksi 1980-luvulla oli laaja oikeistovirtaus ja 1990-luvulla keskustalaisuus oli vallalla eri puolilla maailmaa.

– Mikään ei ole jäänyt pysyväksi, vaan jossain vaiheessa aalto on laskenut, Kantola perustelee.

Populistit lataavat yleensä paljon toiveita ja kanavoivat tyytymättömyyttä politiikkaan. Moni ihannoi nationalismia ja vastustaa maahanmuuttoa.

Liikkeitä kannattelevat usein karismaattiset johtajat, kuten Britannian Farage, nykyisin jo kuollut Itävallan oikeistopoliitikko Jörg Haider tai perussuomalaisten Timo Soini.

Paljon puhetta, vähän tekoja

Paljosta puheesta huolimatta populismi ei Railon mukaan ole menestynyt kovin hyvin Euroopassa.

– Kansallisissa vaaleissa populistit ovat voittaneet harvoin ja voittaessaankin päätyneet yleensä oppositioon, Railo sanoo.

Ei ole olemassa populistista talouspolitiikkaa. Koska populisteilla ei ole erikoisia tai yllättäviä vastauksia talouspoliittisiin kysymyksiin, he ovat Railon mukaan myötäilleet muita puolueita. Tämä on yleensä rapauttanut kannatusta nopeasti.

Suomessa hallitusvastuu on ollut perussuomalaisille kohtalokas. Ylen teettämän kyselyn mukaan puolueen kannatus on painunut viime vuonna pidettyjen vaalien 17,7 prosentista 8,5 prosenttiin.

Perussuomalaisten politiikkaa Railo kuvaa oikeistolaiseksi, vaikka äänestäjistä suuri joukko on aiemmin äänestänyt vasemmistopuolueita.

– He lähtivät, kun kilpailukykypakettia ruvettiin sorvaamaan.

Populistipuolueelle on hänestä Suomessa yhä tilausta.

– Puolueen pitää luoda nahkansa uudelleen, mikä voi viedä viidestä kymmeneen vuotta. Se vaatii uuden puheenjohtajan ja puolueohjelman.

Ero ei ole yksinkertainen

Raunio huomauttaa, että ihmisille on helppoa myydä valheita faktoina, jos heidän tietämyksensä asiasta on heikkoa.

– Brexit osoitti, että kannattaa olla kiinnostunut yhteisistä asioista, Kantola sanoo.

Keskivertobrittien EU-tietämys ei ole kovin syvää. Brexit-tulokseen vaikutti myös, että britit ovat pitkään olleet poikkeuksellisen EU-vastaisia. Kampanjat houkuttelivat myös maahanmuuttoa vastustavia.

Ukipin rahkeet eivät yksin olisi millään riittäneet voittoon, mutta äänestys yhdisti niin populistien seuraajat kuin konservatiivitkin.

Äänestyksen opetus on Raunion mielestä se, miten syvästi demokraattiset ja avoimet maat ovat sidoksissa toisiinsa. Niihin kohdistuu valtavasti taloudellisia ja oikeudellisia rajoitteita.

– Britannian ero EU:sta ei vapauttaisi maata kansainvälisestä sopimusympäristöstä, hän sanoo.

Raunio odottaa, että perinteisten puolueiden eurooppalaiset johtajat alkavat yhä enemmän puolustaa integraatiota ja tehtyjä päätöksiä vastareaktiona Brexitille. Samaan aikaan kansalaiset kuitenkin jakautuvat koulutuksen, tulojen yhteiskunnallisen valveutuneisuuden ja poliittisen aktiivisuuden mukaan.

– Vastaisuudessakin on kysyntää helpoille vaihtoehdoille, hän ennakoi.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?