Tunnetaloutta tuloeroista

Kun maan rikkain prosentti kasvattaa osuuttaan kansantulosta prosentin verran, se tuntuu kansasta pahemmalta kuin työttömyyden kasvu yhdellä prosentilla.

15.1.2016 7:01 | Päivitetty 14.1.2016 19:20

Luin juuri kolmen London School of Economics tutkijan kirjoittaman artikkelin tuloerojen vaikutuksesta kansalaisten onnellisuuteen. Richard V. Burkhauser, Jan-Emmanuel De Neve ja Nattavudh Powdthavee selvittivät 22 maassa, kuinka rikkaimpien rikastuminen vaikuttaa kansalaisten kokemaan onnellisuuteen.

Suomi ja muut Pohjoismaat kuuluvat selvityksen onnellisimpiin maihin. Kaikkein pienimmät tuloerot löytyvät Tanskasta, jossa maan hyvätuloisin prosentti ansaitsee alle kuusi prosenttia kaikista tuloista. Siellä asuu myös kaikkein onnellisin kansa.

Hyvätuloisin prosentti suomalaisista vie yli kahdeksan prosenttia verotettavista tuloista. Ruotsin ja Norjan rikkaat jäävät seitsemän prosentin tuntumaan. Suomi, Ruotsi ja Norja ovat melkein yhtä onnellisia maita kuin Tanska.

Britannia on tilaston keskivaiheilla niin rikkaimman prosentin tulojen kuin kansan onnellisuudenkin osalta.

Tutkijoilla oli käytössään sekä useiden maiden monivuotiset verotilastot että Gallupin tekemät onnellisuuskyselyt, jotka selvittivät sekä vastaajien yleistä käsitystä onnellisuudestaan että heidän päivittäisiä hyvän ja pahan olon tunteitaan. Yli puolet maista oli Euroopasta, mutta mukaan mahtui maita kaikilta mantereilta.

Työttömyyttäkin pahempaa

Tutkijat laskevat aineiston perusteella, että kun rikkaimpien osuus kansan verotettavista tuloista nousee prosentilla, se vähentää kansan onnellisuutta yhtä paljon kuin lähes puolentoista prosentin nousu työttömyydessä.

Rikkaiden tulo-osuuden vaikutuksesta työttömyyteen tai talouskasvuun tutkijat eivät sano mitään. He ainoastaan vertailevat työttömyyden kasvun ja rikkaiden rikastumisen tuomia onnellisuusvaikutuksia.

Tulonjako ei vaikuta ihmisten päivittäisiin onnentunteisiin ja hyviin kokemuksiin, mutta se vaikuttaa heidän päivittäisiin negatiivisiin tunteisiinsa. Mitä rikkaampia rikkaat suhteessa ovat, sitä enemmän kaikilla on epämiellyttäviä hetkiä. Myös rikkailla.

Kun huippuprosentti rikastuu, kaikkien muiden yleinen käsitys onnellisuudestaan heikkenee eikä edes yhden prosentin kerho tunne oloaan entistä makeammaksi.

Talous on tunnetta

Rikkaiden rikastuminen ei välttämättä ole keneltäkään pois. Vaikka tuloja kasautuu huipulle, niitä voi silti olla muillakin entistä enemmän. Silti tulokasaumat vähentävät onnellisuutta, sillä taloudessakin on usein kyse tunteista eikä absoluuttisista euromääristä.

Tulojen kasautuminen rikkaille järisyttää käsityksiämme omasta statuksestamme ja siitä, kuinka kaukana olemme sosiaalisesta kärjestä tai hännänhuipusta. Vaikka emme koskaan tavoittelisikaan palkkahuippua, pienet välitavoitteetkin näyttävät karkaavan.

Täällä Britanniassa sanotaan usein: "We want to better ourselves." Vaikka better-sanan käyttö verbinä särähtääkin suomalaiseen kielikorvaani, niin lause on läpeensä positiivinen. Suomalainen kertoisi samassa tilanteessa haluavansa "päästä elämässä eteenpäin" - haaveilevansa opiskelusta, uudesta työstä, muutosta, lasten onnistumisista. Lause sisältää pieniä ja suuria inhimillisiä toiveita.

Jos itsensä parantaminen tai elämässä eteenpäin pääseminen näyttää vaativan koko ajan entistä suurempia ponnisteluja, meille tulee paha olo. Jos olo äityy liian pahaksi, voimme jättää kokonaan yrittämättä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?