Kohta ovella voi koputtaa kilpailukykypoliisi

Mitä tapahtuu, jos hallitus muuttaa työlainsäädännön pakottavia säännöksiä, joista ei voi poiketa työntekijän vahingoksi, työntekijän vahingoksi?

10.9.2015 6:02 | Päivitetty 10.9.2015 9:36

– Työlainsäädännön lähtökohtana on työntekijän suojeluperiaate. Tämän vuoksi työlainsäädännössä on pakottavia säännöksiä, joista ei voi sopimuksin poiketa työntekijän vahingoksi.

Näin todetaan Työ- ja elinkeinoministeriön heinäkuisessa julkaisussa Suomen työlainsäädäntö ja työelämän suhteet.

Kyseessä on perustavaa laatua oleva historiallinen periaate, jonka mukaan valtion on suojeltava palkansaajia tuotantovälineet omistavien työnantajien mahdolliselta sorrolta.

Tiistaina pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallitus ei ehdottanut ainoastaan heikennystä työntekijöitä suojelevaan pakkolainsäädäntöön, vaan onnistui tekemään historiaa ehdottamalla työsuojeluperiaatteen kääntämistä osittain nurinpäin.

Pakkolainsäädäntö, josta ei voida poiketa työntekijän eduksi on Euroopassa äärimmäisen poikeuksellinen. Uutta lähtökohtaa voisi kutsua vaikka työlainsäädännön kilpailukyvyn suojeluperiaatteeksi.

Suomen historiasta löytyy vain yksi löyhästi tätä päivää vastaava tilanne: pääministeri Urho Kekkosen vuoden 1950 palkkasulku. Laki tosin kumottiin vuoden 1951 alussa. Metallimiesten lakot loppuvuodesta 1950 pakottivat Kekkosen perääntymään ja perustamaan uuden hallituksen Sdp:n kanssa.

Maailma oli tuolloin toki hyvin erilainen. Siksi hallituksen askel markkinataloudesta kohti komentotaloutta hämmentää yhä enemmän. Eikös hallituspuolueiden ideologiaan kuulu, että työntekijöitä pitää voida palkata vapaan avokätisesti?

Työsuojelutarkastajista uusia kilpailukykytarkastajia

Suurin syy suuttua hallituksen ehdotuksiin on naisvaltaisten alojen vuorotyötä tekevillä palkansaajilla. Toisaalta työnantajapuolen sopimisoikeutta rajataan yhtä lailla.

Yksi Kansainvälisen työjärjestö ILO:n keskeisiä periaatteita on työntekijän etujen ylärajan vapaa sopiminen. On jokseenkin absurdia, etteivät työnantajat voisi liittotasolla päättää maksaa pienituloiselle työntekijälle täyttä sunnuntailisää.

Tai ehkä voisivat, salaa. Valvonta ei toimisi, ellei hallitus tekisi työsuojelutarkastajistaan uusia kilpailukykytarkastajia.

Nämä tarkastajat kiertelisivät sitten valvomassa, ettei työlainsäädännön uudesta kilpailukyvyn suojeluperiaatteesta ole poikettu.

Havaitessaan huokeita työehtoja taikka palkallisia ensimmäisiä sairauspäiviä, viranomainen voisi velvoittaa työnantajat ryhtymään lain edellyttämiin korjaustoimenpiteisiin määräajan kuluessa, uhkasakon uhalla. Jos korjauksia ei tehtäisi, viranomainen voisi tarvittaessa keskeyttää työn teettämisen tai estää sen kokonaan.

Vastaava toimintamalli on voimassa työsuojelurikkomuksissa.

Kilpailukyvyn suojeluperiaatteen rikkomuksissa sakoilla tai työn estämisellä ei tosin olisi mitään järkeä: ne heikentäisivät työnantajan kilpailukykyä entisestään.

Vapaan sopimisen salliminen yli minimitason ja eri neuvotteluosapuolien sitouttaminen sopimusteitse työelämän tuleviin uudistuksiin tuntuvat lakkouhan alla fiksuimmilta tavoitteilta hallitukselle.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?