Tätä yleislakko tarkoittaisi Suomelle: "Täysi katastrofi"

Hallitus esitteli joukon muutoksia työelämään ja sana yleislakko esiintyi taas puheissa. Viimeksi yleislakko pysäytti Suomen maaliskuussa 1956. Nyt laaja lakko laittaisi talouden huomattavasti pahempaan solmuun, arvioivat ay-tutkija ja pankkiekonomisti.

Lakkolaiset osoittivat mieltään Senaatintorilla 16. maaliskuuta vuonna 1956

10.9.2015 6:01 | Päivitetty 10.9.2015 0:29

1950-luvun Suomi oli täysin erilainen kuin nyt. Maassa vallitsi sodanjälkeisestä niukkuudesta johtuva säännöstelytalous.

Säännöstely purkautui kipeällä tavalla vuonna 1955. Maataloustuotteiden hinnat kohosivat voimakkaasti ja SAK:n työntekijät vaativat tuntipalkkoihin 12 markan korotusta (nykyrahassa noin 0,35 euroa).

Työnantajat eivät suostuneet vaatimuksiin, ja yleislakko alkoi 1. maaliskuuta 1956. Samana päivänä virkakautensa presidenttinä aloitti Urho Kekkonen.

Yleislakko näkyi arjessa. Maataloustuottajien keskusliitto MTK vastasi lakkoon elintarvikkeiden luovutuskiellolla. Julkinen liikenne pysähtyi, sanomalehdet eivät ilmestyneet, bensiinin jakelussa esiintyi häiriöitä ja armeija asetettiin valmiustilaan.

Jatkuvatoiminen prosessituotanto, kuten teräs-, sellu- ja kemianteollisuus, käytännössä kuitenkin jatkui. Myös Yleisradio jatkoi lähetyksiään.

Lakkolaisten suurimpaan mielenosoitukseen Senaatintorilla kokoontui jopa 50 000 suomalaista. Laajasta liikehdinnästä huolimatta lakko sujui ilman isompia kahakoita.

– Suomessa yleislakkoperinne on verrattain rauhallinen. Vuonna 1956 yleislakossa ja vuoden 1905 suurlakossa onnistuttiin pääosin välttämään väkivalta, muutamia poikkeuksia, kuten yleislakon niin sanottua bensiinisotaa, lukuun ottamatta, SAK:n erikoistutkija Tapio Bergholm kertoo.

Bensiinisodalla viitataan kahakoihin, joissa lakkovahdit nujakoivat bensaa hamuavien autoilijoiden ja ratsupoliisin kanssa.

Lakon edetessä SAK uhkasi keskeyttää myös prosessiteollisuuden. Työtaistelu päättyi 20. maaliskuuta työnantajien taivuttua SAK:n palkkavaatimukseen. Valtio pehmensi sopua alentamalla työnantajien lapsilisämaksuja.

Lakkoliiketta on luonnehdittu jälkeenpäin SAK:n voitoksi, joka tuli pitkittyessään liian kalliiksi. Sen vaikutukset näkyivät maan taloudessa vielä vuosia. Lakossa menetettiin noin seitsemän miljoonaa työpäivää.

Yleislakko olisi nyky-Suomessa kova takaisku

Tällä kertaa yhteiskuntaa laajasti koskettavan lakon syynä ei ainakaan olisi sääntöjen purun seuraukset, vaan hallituksen ehdotus palkkasäännöstelyn paluusta.

Lakko vaikuttaisi huomattavasti enemmän maan talouteen kuin vuonna 1956. Tarkoista summista ei voida puhua, mutta menetykset olisivat Nordea-pankin pääekonomistin Aki Kangasharjun arvion mukaan katastrofaaliset.

Esimerkiksi liikenteen ja postin häiriöt vaikeuttaisivat merkittävästi yritysten ja kansalaisten arkea. Merkittävin huoli kohdistuisi kuitenkin vaikeuksissa olevaan vientiin, jota hallitus pyrkii toimillaan juuri herättelemään.

– Auto- ja kuljetusalan työntekijöiden liitto AKT saattaisi jumittaa vientiteollisuutta pysäyttämällä satamatyöt. Jos muitakin tulisi mukaan, koko Suomi voisi pysähtyä. Se olisi täysi katastrofi, sanoo Kangasharju.

Kangasharju muistuttaa, että Suomen talous on nykyään huomattavasti avoimempi ja herkempi mahdollisten lakkojen aiheuttamille häiriöille kuin vuonna 1956. SAK:n Bergholm on samoilla linjoilla.

– Yritykset ovat aiempaa verkostoituneempia, ja asiakassuhteiden jatkuvuus ja toimitusvarmuus ovat kilpailussa tärkeän laadun merkkejä. Työtaistelu olisi yrityksille siksi vahingollisempi kuin vuonna 1956.

Työnantajille vuoden 1956 yleislakon vaikutuksia pehmensi huomattavasti Itämeren jäätyminen. Satamat menivät kiinni, ja väkeä olisi lomautettu todennäköisesti joka tapauksessa. Vienti ei tuolloin juuri kärsinyt.

"Someraivo ei riitä"

Vuonna 1956 SAK:lla oli noin 270 000 jäsentä, mutta lakkoon osallistui yli 400 000 palkansaajaa. Kansalaiset liittyivät lakkoliikkeeseen laajasti, riippumatta jäsenyydestään ammattiyhdistysliikkeessä.

Nyt liitolla on yli miljoona jäsentä, ja Akavan ja STTK:n palkansaajat mukaan lukien joukko on yli kahden miljoonan vahvuinen.

Riittääkö aiempaa yksilökeskeisemmässä Suomessa kuitenkaan joukkovoimaa laajojen työtaistelujen järjestämiseksi?

– Uskon, että hallituksen toimet koskettavat niin montaa ihmistä yhtä aikaa, että siinä voi olla pohjaa myös yhteiselle toiminnalle, Tapio Bergholm arvioi.

Kynnys lakkoiluun lienee silti varsin korkea. Toimia ei harkita ilman varmuutta palkansaajakentän ja jäsenliittojen aktiivisesta halusta ryhtyä työtaisteluihin.

– Ammattiyhdistysliike ei ryhdy toimiin vain someraivon perusteella.

Vuonna 2010 yleislakkoa vaatineeseen Facebook-ryhmään ilmoittautui yli 100 000 suomalaista. Eduskuntatalon edustalle Helsinkiin saapui kuitenkin alle sata henkeä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?