Pakolaiset piristäisivät pienkuntia

Loppukesän poliittista keskustelua on hallinnut julkisen sektorin työntekijöiden huoli hallituksen valmistelemista menoleikkauksista. Julkisten alojen työntekijät ovat samaa mieltä kuin kaikki muutkin: leikkaukset tulee kohdistaa jonnekin muualle.

8.9.2015 7:05 | Päivitetty 7.9.2015 16:57

Samaan aikaan Euroopan etelälaidalla kasvaa inhimillinen hätä, ja etenkin Saksaan pyrkii kasvava määrä pakolaisia. Jotkut Suomen kunnat ovat jo ehtineet ilmoittaa, että eivät ota pakolaisia vastaan. Päätös on, paitsi uskomattoman tyly, myös taloudellisesti typerä.

Julkisten menojen leikkauksia on vasta nyt, pakon edessä, alettu hahmotella. Silti niitä on keritty jo monelta taholta moittia, leikkausten sanotaan heikentävän talouden tilaa entisestään. Väite on kansantaloudellisesti ajatellen perusteeton. Julkiset menot eivät lisää talouden kokonaistuotantoa, vaan ainoastaan siirtävät sitä sektorilta toiselle. Kaikki julkiset menot maksetaan yksityisen sektorin veroista, vaikka verotusta kyetäänkin lainanotolla siirtämään tulevaisuuteen.

Ammattijärjestö Pardian puheenjohtaja piti Helsingin Sanomissa kohtuuttomana sitä, että julkisen sektorin työntekijät joutuvat maksamaan valtion säästöt. Hän ei ilmeisesti tiedä, että julkisen sektorin työntekijöiden palkat ovat juuri niitä valtion menoja, joita pitää karsia. Julkiset menot ylittävät kansantalouden kantokyvyn ja ovat siten myös tulevan kasvun jarru.

Vuoden 2013 inflaatiokorjattu kokonaistuotanto oli noin vuoden 2006 tasoa, eikä siihen ole mistään odotettavissa pikaista piristystä: Suomen vienti on pääosin suhdanneherkkää investointitavaraa kuten dieselmoottoreita, ja maailmantalous kärsii tällä hetkellä ylituotannosta ja markkinoiden saturaatiosta, kuten Kiinan tilanne osoittaa.

Suomen kokonaistuotannon nimellisarvo oli vuonna 2013 runsaat 17 prosenttia suurempi kuin vuonna 2006. Valtion menot nousivat samaan aikaan, elvyttävän budjettipolitiikan vetäminä, 32 prosenttia ja kuntien 46 prosenttia. Julkisyhteisöjen, valtion ja kuntien, maksamat palkat nousivat runsaat 30 prosenttia. Toisin sanoen, kiinteät julkiset menot, kuten palkkakustannukset, ovat kasvaneet selvästi taloutta nopeammin.

Oikein kotoutettuina talouden voimavara

Kasvava joukko Suomen kuntia on taloudellisessa ahdingossa. Kansantalouden rakennemuutokset ovat siirtäneet työpaikkoja muualle, ja veroja maksava, työikäinen väestö yrittää seurata perässä. Sote-uudistuksen piti tilannetta helpottaa, mutta sen toteutus eksyi eturyhmäpolitiikan hetteikköön. Kuntien toimintaa oli määrä tehostaa yhteistyöllä ja kuntaliitoksin, niukoin tuloksin. Liitoskuntien työntekijöille annettiin viiden vuoden työpaikkatakuu, joten väki ei vähentynyt, eivätkä pidot parantuneet, vaikka liitos lopulta saatiinkin valmiiksi. Valtiota huudetaan apuun.

Turvapaikanhakijat tarjoaisivat Suomen kunnille oivan elvytyskeinon. Vastaanotto kuntaan ja parin vuoden kotoutusohjelma olisi juuri sellainen tilapäinen julkisten menojen lisäys, jolla kunnan talouteen saataisiin uutta potkua. Parin viime vuoden uutisten mukaan muuttotappiokunnissa on runsaasti oppilaspulan takia suljettuja kouluja, jotka kelpaavat majoitustiloiksi. Yhtä lailla on oltu huolissaan muuttotappiokuntiin jäävästä, käytön puutteessa rappeutuvasta asuntokannasta, jota voitaisiin näin hyödyntää.

Pakolaiskeskus tarvitsee myös huoltoa ja ylläpitoa, mikä toisi paikkakunnalle töitä. Suomen kielen ja tapojen opettaminen tarjoaa tilaisuuksia paitsi opettajille, myös nuoriso-ohjaajille ja urheiluvalmentajille. Jos valtio maksaa näiden palkat, vaikkapa kehitysyhteistyöhön budjetoiduista varoista, vastaanottajakunta saa uusia työpaikkoja ja verotuloja.

Oikein kotoutettuina ovat etenkin nuoremmat pakolaiset muutamassa vuodessa kypsiä työmarkkinoille ja yrittäjiksi ja piristävät paikkakunnan elinkeinoelämää. Se tosin edellyttää sitä, että heille kerrotaan valtion tuen olevan voimassa vain määräajan, vuoden tai 15 kuukautta. Sen jälkeen on luvassa siirtyminen, suomalaisten työttömien tavoin, peruspäivärahalle ja työttömyysjonoon. Tämä tekisi, mahdollisesti, lopun urbaanilegendoista joiden mukaan maahanmuuttajat ohittavat suomalaiset tukia jaettaessa.

Oikein kotoutettuina pakolaiset ovat talouden voimavara, kuten katukuvaan parin viime vuosikymmenen mittaan ilmestyneet kiinalaisravintolat ja kebab-pizzeriat osoittavat. Ruotsin käytäntö tarjota tulijoille kaikki palvelu heidän omalla kielellään on jo johtanut kieliryhmien eriytymiseen ja gettoutumiseen. Siitä virheestä on hyvä ottaa opiksi ja kannustaa kaikin tavoin maahanmuuttajia opettelemaan suomea, tai Pohjanmaalla ruotsia, ja osallistumaan.

Suomen jalkapallomaajoukkueen sukunimilista on paras todiste maahanmuuton pitkällä aikavälillä positiivisista vaikutuksista. Siksi maahanmuuton ja pakolaisavun hinta olisi nähtävä kansantaloudellisena investointina eikä kustannuksena. Paatuneinkin muukalaiskammoksuja ymmärtänee tämän, kun jääkiekkoleijonien joukkuekuvasta alkaa löytyä tummempia kasvoja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?