Itsenäinen Suomi ei ole kertaakaan pärjännyt ilman liittolaisia - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Suomi seisoo omalla pohjallaan – ja lehmät lentää

Hitler kuulee Suomen pärjäävän "ihan itte".

Hitler kuulee Suomen pärjäävän "ihan itte".

Julkaistu: 4.10.2014 5:05, Päivitetty 3.10.2014 16:46

Suomen liittoutumisen vastustajat saisivat myöntää, ettei maamme ole selvinnyt yhdestäkään isosta kriisistä ilman ulkopuolista apua. Liittohaukat taas unohtavat, että auttajat ovat aina olleet epämiellyttäviä öykkäreitä, joista on vaikea päästä eroon.

Kansalaisten enemmistön mielestä Suomen on pystyttävä hoitamaan konfliktinsa, niin turvallisuus- kuin kauppapolitiikassakin, ihan itse.

Moni poliitikkokin siteeraa ulkomuistista 1700-luvun (ruotsalaista) linnanrakentajaa: "Seiso tässä omalla pohjallasi, äläkä luota vieraan apuun."

Ehkä se joskus onnistuu. Itsenäisyyden aikana näin ei vain ole vielä kertaakaan tapahtunut.

Liittoutumattomuuden innokkaimmat puolestapuhujat, impivaaralaiset, 1950-luvun haikailijat tai allergisesti Natoa inhoavat eivät suostu myöntämään yhtä historian faktaa:

Aina kun Suomi on ajautunut johonkin – itseaiheutettuun tai ulkopuolisista johtuvaan – kriisiin, se on päässyt niistä eroon vain jonkun toisen maan tai yhteisön vetoavulla.

Heti itsenäisyyden alussa talkooväkeä tarvittiin idästä, lännestä ja siltä väliltä. Vaikka kapinavuoden 1918 piti olla jäsentenvälinen typeryysmatsi, Suomen maaperällä huseerasi sotilaita Venäjältä, Saksasta, Ruotsista ja Britanniasta.

1920-luvulla Suomen kiista Ahvenanmaan asemasta ratkesi vasta Kansainliiton välittämänä.

1930-luvun lamasta Suomi nousi pitkälti brittiviennin ja markan puntaklubiin kytkemisen avulla.

Joskus pelkkä liittoutumisen pelotekin saattoi ratkaista tilanteita. Kevättalvella 1940 Stalinia alkoi hirvittää orastava suomalaisten, englantilaisten ja ranskalaisten sotilasliitto, ja diktaattori lopetti talvisodan kesken.

Kesällä 1944 Suomi sai liittolaiseltaan Saksalta parin kuukauden ajan enemmän pommitustukea kuin mihin koko Suomen ilmavoimat olisi pystynyt – ilman sitä sota olisi päättynyt noloon torjuntahäviöön.

1970-luvulla Suomi olisi jäätynyt energiakriisissä ilman YYA-liittolaisensa Neuvostoliiton (kallista mutta säntillistä) öljyntuontia.

Ja 1990-luvun lama taittui lopullisesti vasta EU-liittoutumisen uskottavuusavulla: ei pelkällä Nokia- tai Benecol-viennillä.

Vieraat olivat ainatulla jäädäkseen

Liittoutumisen kannattajat taas ummistavat silmänsä siltä, että kaikki innokkaat Suomen valtiolliset auttajat ovat alkaneet lopulta muistuttaa kesämökin kuokkavieraita.

Kun jonkun porukan on tänne apuun saanut, heistä on aina ollut tuskaisen vaikeaa päästä eroon.

1944–1945 Saksa piti ajaa tontiltamme aseella uhaten. (1918 he ihme kyllä lähtivät itse, emoyhtiönsä konkurssin takia.)

Jos 1940 sotilasliitto Britannian kanssa olisi toteutunut, britit olisivat käyttäneet enemmän voimaa Ruotsin malmikaivosten turvaamiseen kuin itärajaamme.

YYA ei ollut poikkeus. Neuvostoliitto ja Venäjä ovat yrittäneet pysyä Suomen perhepiirissä sopimuksen päättymisen jälkeenkin, yhtä kauniisti kuin joku väkivaltaan taipuvainen ex-poikaystävä.

Nykyinen puolisomme EU määräsi meidät makselemaan eteläisten huithapeli-sukulaisten kuluja, ja komentelee meitä vastedeskin milloin mistäkin kansainvälisestä roskienviennistä.

Itse asiassa kaikki tähänastiset liittolaisemme ovat olleet epämiellyttävästi käyttäytyviä öykkäreitä tai kilteimmilläänkin henkisiä siirtomaaherrakansoja. Todennäköisyys sille, että näin kävisi vastedeskin, on suuri.

On helppo kuvitella, miten auvoisasti puolustusliitto Ruotsin kanssa toimisi. Kysytään vaikka keneltä tahansa Nordean tai Telia-Soneran suomalaistyöntekijältä, kuinka tasa-arvoisina kumppaneina meitä Tukholmassa pidettäisiin.

Varmasti sotilasliitossa Natonkin kanssa iskisi äkkiä syrjäisen pikkuvaltion arki. Virolaiset ovat kertoneet, että heillä kylässä käyneet Naton amerikkalaiskihot suhtautuvat pieniin jäsenmaihin aavistuksen verran liian isällisesti ja opettavaisesti.

Liittoutumisfanien mielestä kaikkien näiden kanssa Suomi pystyisi silti elämään. Kyllä – niin olemme ennenkin pystyneet. Mutta väitteet siitä, että liittoutuneena kaikki olisi huoletonta käsi kädessä kulkemista, ovat silkkaa unelmahöttöä.

Kirjoittaja on Taloussanomien toimituspäällikkö.Twitterissä: @Petri2020

Tuoreimmat osastosta