Puolustusministerin ja monen viestintäammattilaisen mielestä Suomi on ollut tänä vuonna Ukrainan takia informaatio-operaatioiden kohteena. Mutta mitä merkitystä esimerkiksi Venäjän, Ukrainan tai EU:n propagandaa sosiaalisessa mediassa levittäneillä verkkohäiriköillä, trolleilla on ollut?
Ei juuri mitään, sanoo maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Jyri Raitasalo. Hän arvioi perjantain Helsingin Sanomissa, että nettitrollit olisivat kokonaiskuvan kannalta harmittomia.
– Twitterin, Facebookin ja Youtuben merkitys Ukrainan kriisin tapahtumiin ja lopputulokseen on lähestulkoon mitätön. Valtiomiehet ja muut poliittiset päättäjät eivät tee päätöksiä keskustelupalstoilla esitettyjen älyttömien väitteiden perusteella, Raitasalo kirjoittaa.
Harmi vain, että kysymyksenasettelu trollauksen suorista vaikutuksista on lähtökohdaltaan väärä.
Samankaltaisia näkemyksiä esitettiin muun muassa 1990-luvun lopulla kybersodan merkityksestä, kun uhkakuvat tietoverkkoihin tehdyistä hyökkäyksistä alkoivat muuttua yhä pelottavammiksi.
Olin vuonna 1999 tilaisuudessa, missä päivystävä eversti vakuutti: "Ei valtiota jollain tietokonepelleilyllä voi lamauttaa, eihän armeijankaan tankit ole missään piuhassa kiinni."
Paikalla ollut nörtti, josta myöhemmin tuli tietoturvaguru, väitti vastaan: "Ei niin, mutta jos lamauttaa kansalaisten arjen, kännykät, pankkiautomaatit ja bensa-asemat, siitä syntynyttä kaaosta vastaan niillä tankeillakaan ei tee mitään."
Samaa voi sanoa verkon kautta tehdystä mielipidevaikuttamisestakin. Sillä ei (toivottavasti) ole suoraa vaikutusta presidenttiin, hallitukseen tai eduskuntaan, mutta trollien käynnistämiä yleisöreaktioita nämäkään eivät pysty sivuuttamaan.
Vaikuta äänestäjään,vaikutat päättäjään
Demokraattinen, avoin yhteiskunta on nettivalehtelulle otollinen kohde. Jos kansalaismielipide kääntyy johonkin suuntaan, päättäjä joutuu aina ottamaan valitsijoidensa näkemykset huomioon.
Ilmiö koettiin jo 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Perussuomalaisten menestystä pelästyneiden valtapuolueiden kielenkäyttö koveni. Äänestäjiä miellyttääkseen poliitikot alkoivat käyttää aiemmin persujargonina pidettyjä ilmaisuja maahanmuutosta tai eurokriisistä.
Samoin on käynyt tänä vuonna. Moni alun perin sosiaalisen median trollien toistama Ukrainan sodan propagandatermi – Krimin itsepuolustusjoukot, Suomen Nato-kiima, Kiovan fasismin nousu – päätyi nopeasti Venäjä-ymmärtäväisten vaikuttajien kieleen.
Moniäänisemmät lännen iskulauseet ovat olleet vähemmän yhteneviä, heikoimmillaan "Hitler+Putin=Putler" –vitsejä.
Joka tapauksessa informaatio-operaatioilla on ollut selvä vaikutus päätöksentekijöihin ja heidän tilannetietoisuuteensa. Näkemys siitä, kuka ensimmäisenä aloitti sotatoimet Krimillä, on oudosti hämärtynyt. Totuuden sumentaminen on jo kaikkea muuta kuin mitätön saavutus, eikä siihen tarvittu aseita tai väkivaltaa.
Tällaiset trollaamisen ja manipuloinnin vaikutukset ovat ymmärrettävästi vaikeasti mitattavia. Ohjuksen tai kranaatin aiheuttaman räjähdysmontun kokoa on helpompi arvioida.
Toisaalta, propagandan järisyttävin vaikutus onkin lähettäjälleen käänteinen. Trollauksen läpimeno kertoo paljastavasti siitä, miten ohuen tiedon varassa Suomea hallitaan.
Jos suomalaisvaikuttaja toistaa kritiikittä Russia Today -mainoskanavalta saatuja näkemyksiä tai trollien iskulauseita täytenä totena, voi vain ihmetellä miten hänen arvostelukykynsä muissa asioissa toimii.
Kirjoittaja on Taloussanomien toimituspäällikkö.Twitterissä @Petri2020
