Palmuöljykeskustelussa huomio keskittyy helposti Neste Oiliin. Yhtiön halukkuuden olla perillä käyttämänsä palmuöljyn alkuperästä ja tuotantoprosessista ymmärtää hyvin. Suomalaisyrityksistä ylivoimaisesti suurimpana palmuöljyn ostajana Neste Oil on saanut julkisuudessa pyyhkeitä ostamansa öljyn tuotantoon liittyvistä ongelmista.
RSPO-sertifikaattien puutteita käytiin kattavasti läpi Finnwatchin raportissa, mutta kansalaisjärjestö painotti, että puutteelliseenkin sertifiointijärjestelmään kuuluminen on aina tyhjää parempi. Neste Oil merkittävänä toimijana palmuöljymarkkinoilla voi myös osallistua aktiivisesti sertifiointijärjestelmän kehittämiseen.
Mitä sen sijaan pitäisi ajatella Valion tapaisista toimijoista, jotka liikesalaisuuteen vedoten eivät suostuneet ilmoittamaan edes käyttämänsä palmuöljyn määrää? Valion käyttämän sertifioidun palmuöljyn osuus sen sijaan käy ilmi Finnwatchin tilastoista: nolla prosenttia.
Myös norjalainen Orkla-konserni tuo mielellään esille omistamiensa Taffelin snacksien sataprosenttisen sertifiointiasteen ja Oolannin perunajalosteiden siirtymisen pelkästään rypsiöljyn käyttämiseen.
Mutta miksi konserni ei halunnut vastata Finnwatchin tiedusteluihin niin ikään omistamiensa Pandan makeisten ja Kantolan keksien valmistamiseen käytetyn palmuöljyn määrästä ja sertifioinnista?
Vaikka Neste Oil ostaakin selvästi suurimman osan suomalaisyritysten käyttämästä palmuöljystä, leväperäisyyttä palmuöljyn alkuperän raportoinnissa ei voi perustella pienillä määrillä.