Venäjän johto voi toimia sekopäisesti, mutta se ei ole sellainen - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Tämän takia Putinia ei pidä sanoa hulluksi

Kuvituskuva
Julkaistu: 30.8.2014 5:05, Päivitetty 1.9.2014 8:42

Omaa todellisuuttaan elävä Vladimir Putin ja muut Kremlin johtajat olisi helppo leimata sekopäisiksi. Näinhän me luokittelemme nykyään Hitlerinkin, ettei meidän tarvitsisi muistaa miten halusimme hyötyä hänestä.

Nykyihmisen on vaikea ymmärtää, miten huutava ja valehteleva Hitler saattoi näyttää aikalaistensa silmissä uskottavalta poliitikolta. Silti häntä alettiin luonnehtia mielenvikaiseksi vasta paljon myöhemmin, jälkiviisaasti:

"Hulluhan se oli, ei se muuten olisi tehnyt niin paljon pahaa".

Valtionjohtajissa on paljon jälkeenpäin hulluksi leimattuja ihmisiä. Idi Amin oli hullu, koska hän söi kansalaisiaan. Saddam Hussein oli hullu, koska hän sorti kansalaisiaan eikä päästänyt McDonaldsia maahan.

Hullu on ilmaisunakin sopiva, koska kansankielen termi ei tarkoita arkisia mielenterveysongelmia.

Hulluuskortti onkin yhtä kätevä kuin natsikortti. Hulluksi leimaaminen ulkoistaa kohteensa harkitun häikäilemättömät teot jonnekin tajunnan pimeälle puolelle.

Hullu ei ole enää meikäläisiä, emmekä me sille mitään voineet että liikekumppanimme yhtäkkiä tuli hulluksi.

"Äsken ne vielä lahjoittivat Tarja Haloselle kissanpentuja, ja nyt niistä tuli tuollaisia alueloukkaajia."

Oikeasti samat hullut johtajat ja hitlerit ovat aina olleet meille salonkikelpoisia – niin pitkään kuin heidän käytöksensä ei ole häirinnyt omia tavoitteitamme.

Putin ja Lavrov puhuvathulluja, mutteivät ole sellaisia

Jo nyt suomalaiset ulkoasiainpäättäjät ovat yksityiskeskusteluissa kauhistelleet, miten Kreml on "joutunut oudon suurvaltahulluuden pauloihin".

Ehkä joskus joku psykohistorioitsija selittääkin Venäjän presidentin Vladimir Putinin tai ulkoministeri Sergei Lavrovin Ukraina-toimia mielenhäiriöiksi.

Se olisi helppoa, niin levottomia kumpikin on puhunut. Viikko sitten Itä-Ukrainan kapinalliset marssittivat sotavankejaan kaduilla kuin karjaa, yleisön syljeksittävänä. Kysyttäessä Lavrov ilmoitti, ettei hän nähnyt tässä "mitään nöyryyttävää".

Putin kiistää sotilaidensa ilmiselvät operoinnit Ukrainassa, ja sieltä tuodut kaatuneet ovat "menehtyneet harjoituksissa muualla". Maaliskuussa hän kiisti venäläisten joukkojen miehittäneen Krimin – kunnes alkoi ylistää näitä onnistuneesta valtauksesta.

Suomalaispäättäjien on vaikea uskoa, että järjissään oleva valtiojohtaja voisi valehdella näin järjettömästi. Mutta Venäjän johto ei ole missään vaiheessa tullut hulluksi.

Päinvastoin, Kreml on vuosien ajan johdonmukaisesti kertonut, millaiseksi se haluaa valtakuntansa kehittää. Isovenäläistä identiteettiään rakentava maa kuritti seksuaalivähemmistöjä, demokratialiikkeitään ja mediaa täysin julkisesti.

Päättäjämme ottivat kissanpentulahjoja vastaan ja varoivat sanomasta epäkohdista liian suoraan: itäviennille kun oli vain hyväksi, jos Venäjä vakautui, vaikka vähän hullumpaankin suuntaan.

Moni venäläinenkin käyttäytyy samoin, ottaa voittojen toivossa riskin äänestäessään näitä tämän päivän rohkelikkoja ja huomisen hulluja valtaan.

Olen usein kuullut iäkkäiden saksalaisten sanovan "Jos olisimme tienneet että Hitler on hullu, emme olisi äänestäneet häntä".

Paitsi tietysti he olisivat. Suuruudenhullut lupaukset nöyryytetyn valtion kunnian palauttamisesta ovat aina tuoneet vaalivoittoja.

Rehellisempi vastaus olisi:

"Jos olisimme tienneet, mikä on kaiken tämän oman hyötymishalumme hinta, emme olisi äänestäneet häntä."

Tai emme olisi ostaneet häneltä halpoja ydinvoimaloita, myyneet hänelle voivuoria, lätkäjoukkueita – ja vaienneet vieraskoreasti meille kotimaassa tärkeistä ihmisoikeuksista ja demokratiasta.

Kirjoittaja on Taloussanomien toimituspäällikkö.Twitterissä: @Petri2020

(Juttua muokattu 31.8., korjattu oikeinkirjoitusvirhe.)

Tuoreimmat osastosta