Keskuspankin tuki ei kuitenkaan yksin riitä nostamaan Euroopan taloutta kasvuun. Kestävä nousukäänne vaatii poliittisia päätöksiä ja uudistuksia niin työmarkkinoille kuin valtioiden talouksiin. EKP ei tarvittavia muutoksia pysty tekemään, vaan se voi ainoastaan hankkia euromaiden hallituksille aikaa toimia. Sitäkään ei riitä loputtomiin.
Keskuspankkiirien vuotuisessa tapaamisessa Yhdysvaltojen Jackson Holessa puhunut Draghi kertoi EKP:n olevan huolestunut euroalueen hintakehityksestä. Alueen vuotuinen inflaatio on painunut selvästi EKP:n kahden prosentin tavoitteen alapuolelle. Se kertoo talouden toimivan pahasti vajaateholla, mikä näkyy myös euromaiden pahenevasta työttömyydestä.
Vuoden 2008 finanssikriisistä puhjennut taantuma ei ota hellittääkseen, vaikka EKP on pitänyt rahapolitiikkansa poikkeuksellisen elvyttävänä jo pitkään. Syy tähän on talouden heikentynyt kysyntä: maailmantalous nousi poikkeuksellisen vahvasti ennen finanssikriisiä Yhdysvaltojen rämäpäisen löyhän rahapolitiikan ja Kiinan teollisen tuotannon vetäminä.
Kiina vauhditti raaka-aineiden kallistumista, mikä veti nousuun sekä niitä tuottavia kehittyviä maita että raaka-aineiden tuotannossa tarpeellista teknologiaa tuottavia länsimaita. Oman rikkansa rokkaan toi myös Venäjän kulutuskysyntä: maa ei itse tuota mitään teollista ja vain osan käyttämistään elintarvikkeista.
Niin kauan kuin Kiinan teollisuus tuotti halpoja kulutushyödykkeitä, Yhdysvallat ja Eurooppa ostivat niitä ja Federal Reserve piti korkotasoa matalalla, kaikki sujui. Matalan korkotason ansiosta myös valtioiden velanhoito ja etenkin pienempien euromaiden velansaanti oli aikaisempaa helpompaa.
Kun rahoituskupla puhkesi, etenkin Kreikka ja Portugali, mutta myös Espanja ja Italia huomasivat äkkiä velkaantuneensa liian paljon ja liian nopeasti, tunnetuin seurauksin. Viime kädessä vasta EKP:n kaikkien jäsenmaiden lainoille antama markkinatakaus vakiinnutti ongelmamaiden tilannetta niin paljon, että ne ovat jo voineet uusia lainojaan pääomamarkkinoilta.
Vääräävelanhoitoa
EKP ja EU:n tukitoimet pelastivat ongelmamaat maksuhäiriöiltä, joista yksikin olisi pahentanut pankkien tilaa ja talouden toimintavajetta. Velkakriisi kuitenkin säikäytti useimpien EU-maiden poliittisen johdon hätiköityihin lupauksiin julkisten menojen leikkauksista. Vaikka leikkaukset on vasta aloitettu, ne tulevat suhdannepoliittisesti tuhoisaan vaiheeseen.
Kun yksityisen sektorin kysyntä heikentyy, talouden toimintaa pitäisi vauhdittaa lisäämällä julkista kysyntää. Muuten talous ajautuu helposti pahenevaan kierteeseen, kun heikentynyt kysyntä vähentää tuotantoa ja työllisyyttä, mikä heikentää kysyntää entisestään.
Samalla valtion verotulot vähenevät ja esimerkiksi työttömyysturvan menot nousevat, mikä vauhdittaa velkaantumista ja ajan mittaan lisää valtion velan korkoihin kohdistuvaa nousupainetta. Draghin lausunto kertoo EKP:n valmistautuvan jo tähän tilanteeseen ja sen vaatimiin poikkeustoimiin velkamarkkinoiden rauhoittamiseksi.
Finanssipoliittisen elvytyksen vaikutukset näkyvät taloudessa usein hitaasti, ja tehotakseen toivotulla tavalla se vaatii pitkän aikavälin suunnittelua ja erilaisten toimien tarkkaa kytkentää toisiinsa. Poliittisesti tämä on vaikeaa etenkin monipuoluehallituksille, ja korkealentoiset suunnitelmat jäävät usein pilkkujen viilaukseksi.
Elvytyksen pitäisi olla ripeää, määräaikaista ja koko talouden toimintaa tehostavaa. Paras esimerkki tästä ovat julkiset työt infrastruktuurin, kuten teiden ja ratojen, kohentamiseksi. Urakat antavat työtilaisuuksia sekä rakentajille että oheispalveluille kuten ruokaloille ja pesuloille. Valmistuttuaan esimerkiksi uusi rata nopeuttaa tuotteiden ja matkustajien kuljetuksia ja antaa teollisuudelle uusia yhteyksiä.
Saksakaanei jaksa
EU- ja eurotaloudet ovat pysyneet kasvussa pääasiassa Saksan varassa. Muut suuret euromaat, varsinkin Ranska ja Italia, ovat polkeneet vuosikausia nollakasvussa tai taantumassa. Nyt niiden tilanne, ja heikentyvä kysyntä, alkavat jo jarruttaa Saksankin menoa. Espanja puolestaan sulattelee edelleen matalien korkojen kasvattaman kiinteistökuplansa seurauksia.
Saksan menestys on perustunut sen teollisuuteen. Maa toteutti vuonna 2005 niin sanotun Harz-paketin, joka uudisti työelämän rakenteita ja lisäsi yritystason päätösvaltaa. Esimerkiksi Saksan autoteollisuuden tuotantoa kyettiin paketin sallimien työaikajoustojen avulla säilyttämään kotimaassa. Etenkin Ranskan teollisuus tarvitsee vastaavaa toimenpidepakettia kyetäkseen kilpailemaan kansainvälisesti, eikä se Suomessakaan olisi pahitteeksi.
EKP kykenee ostamaan poliittisille päätöksentekijöille aikaa toimia. Heidän on kuitenkin itse ymmärrettävä tilanteen vaatimukset ja toimia. Ehkä rohkaisevinta tilanteessa on J.M. Keynesin arvio, jonka mukaan poliitikot kykenevät tekemään oikeita talouspäätöksiä kokeiltuaan ensin kaikki muut vaihtoehdot.
Jackson Holen varoitus on selvä: Yhdysvallat alkaa vähitellen keventää rahapoliittista elvytystään. Se vähentää USA:sta eurotalouteen heijastunutta nostetta. Tuleva talvi vaatii poliittisia toimia, ja EKP antaa niitä varten aikaa.
