Käenpoika korvaa broilerin - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Käenpoika korvaa broilerin

Alexander Stubbin nopea nousu politiikan ulkopuolelta sen huipulle saattaa kääntää Suomen kehityksen kokonaan uuteen suuntaan. Sitä voi myös pitää merkkinä siitä, että pitkän linjan poliitikkojen ja takahuonesuhmuroinnin aika jää vihdoinkin taakse ja politiikkaa aletaan tehdä tavoitehakuisemmin ja asiaperusteisiin keskittyen.

17.6.2014 6:18 | Päivitetty 16.6.2014 15:45

Toivoa muutoksesta kasvattaa osaltaan se, että Alexander Stubb on kaikkea sitä mitä Jyrki Katainen ei ollut. Asiaosaamisen lisäksi Stubbilla on karismaa, puolue- ja klikkirajat ylittävää yhteistyökykyä ja vielä taito löytää pulmatilanteisiin kaikille asianosaisille kelpaava ratkaisu.

Kokoomuksen puheenjohtajuuden lauantaina jättänyt Jyrki Katainen ei jää historiaan ainakaan valtion politiikkaa koskevilla saavutuksillaan. Viikonloppuna joku kommentaattori kerkesi jo arvioida Kataisen saavutusten ja ruotsalaisten sotasankarien luettelot jotakuinkin saman pituisiksi. Toisaalla Kataisen pääministeriyttä verrattiin Yhdysvaltain Barack Obaman presidenttikauteen: paljon suuria tavoitteita ja ohjelmia, jotka ovat vain aloittamista vaille valmiita.

Niinpä valtiontalouden tapainottaminen, sote-uudistus tai paikallishallinnon tehostaminen eivät ole edenneet loputtomia selvityksiä ja nippelikiistoja pidemmälle. Vaikka kansainvälisen talouden tilanne on vaikeuttanut Kataisen urakkaa, se on myös helpottanut sitä: ilman Suomen kokonaistuotannon sukellusta ei julkisen talouden supistamisen tarvetta olisi tunnustettu edes siinä määrin kuin nyt.

Broilerin pulma

Jyrki Kataisen toimintaa pääministerinä on leimannut hänen taustansa. Nuorisopolitiikassa kasvanut ammattipoliitikko on toiminnallaan antanut vaikutelman siitä, että tärkeintä on ollut turvata oma ja hallituskumppaneiden gallupsuosio. Vaikeita ratkaisuja on vältelty, ja esimerkiksi sote-uudistuksessa keskitytty yksityiskohtiin sen sijaan, että olisi pohdittu kokonaisuutta.

Talouspolitiikassa mantraksi on otettu velkaantumisen vähentäminen, mikä on johtanut suhdannepoliittisesti tuhoisiin veronkorotuksiin ja menoleikkauksiin. Erilaisia veroja on hallituskauden mittaan koroteltu piittaamatta niiden vaikutuksesta sen enempää kotimaiseen kulutuskysyntään kuin talouden kilpailukykyynkään. Alkoholiverotuksen kiristämistä on perusteltu kulutuksen hillitsemisellä, ja kotimaan alkoholimyynti onkin vähentynyt. Tallinnan marketit sen sijaan voivat entistä paksummin.

Katainen ei ole voinut ryhtyä kattaviin uudistuksiin maailman muuttumisesta huolimatta, koska jokaisella hänen tilkkutäkkihallituksensa puolueella on joukko tabuaiheita, joihin ei saa koskea. Vain hieman kärjistäen yleislinjana voisi pitää sitä, että saavutetuista eduista ei tingitä, olipa kansantaloudella niihin varaa tai ei. Ja "hyvätuloisia" sopii aina verottaa kovempaa. Politiikkaan ulkopuolelta, ohi nuorisojärjestöjen ja muiden ajatushautomoiden, tulleella Stubbilla ei tätä ongelmaa ole.

Ennakkoluulottomasti eteenpäin

Toisin kuin Katainen, Stubb on osoittanut pätevyytensä muualla kuin poliittisessa järjestötoiminnassa. Se vapauttaa hänet niin sanotusta Junckerin pulmasta. Luxemburgin pääministeri Jean-Claude Juncker on tiivistänyt edustuksellisen demokratian pulman siihen, että kaikki tietävät, mitä pitäisi tehdä, mutta kukaan ei tiedä miten sen jälkeen tullaan valituksi uudelleen.

Tämähän on ammattipoliitikkojen pahin ongelma: jos eduskunnasta putoaa, ja joutuu hakeutumaan muualle töihin, eduskunnan avokätinen sopeutumiseläke voi loppua liian lyhyeen. Ei puoluejärjestöihinkään mahdu loputtomasti väkeä, ja kuntienkin virkoja ainakin pyritään vähentämään.

Äänestäjien pelko on kuitenkin poliitikolta vakava virhe: valtaosa kansasta ymmärtää kovien toimien olevan joskus tarpeen ja hyväksyy menojen sopeuttamisen tulojen tasolle, kunhan se tehdään järkevästi. Yleisönosastoissa ja nettipalstoilla roikkuvat ammattivalittajat ovat vain äänekäs vähemmistö, ja pintakuohua.

Stubbin ei tarvitse kuitenkaan tätä edes pohtia. Hän on pätevä töihin myös politiikan ulkopuolella. Siksi hän voi esittää esimerkiksi Suomen talouteen toimenpiteitä piittaamatta niiden vaikutuksesta omaan tai hallituskumppaneiden gallup-suosioon. Viikonlopun mittaan saatiin jo ajatus siitä, että osapäiväisen työn vastaanottamista tulisi helpottaa työttömyysturvajärjestelmää säätämällä.

Tämähän ei demareille sovi, koska he pelkäävät sen lisäävän järjestäytymättömän osapäivätyövoiman käyttöä. Jos tavalliselta rividemarilta kysyttäisiin, he todennäköisesti pitäisivät parempana, että työtön on edes osapäivähommissa ja tuottaa talouteen lisää.

Vanhana joukkueurheilijana Stubb myös tietää tiimityön periaatteet: kaikki eivät voi tehdä kaikkea, mutta jokainen voi tehdä jotain. Siksi hallitukseenkin tarvitaan eri roolien toimijoita ja pääministeri, joka pitää paketin kasassa ja toiminnan oikean suuntaisena. Samasta syystä Stubb ei epäröi kysyä neuvoja. Vielä ennen viikonloppua hänen sisäpolitiikan tuntemustaan epäiltiin.

Uskoisin kuitenkin, että jos ei vielä sunnuntaina, niin jo maanantaiaamuna Stubbin kuntopyörän vieressä seisoi avustaja, joka luetteli pääministerille sisäpolitiikan kentän keskeisimpiä kysymyksiä ja tapoja toimia niiden kanssa. Suihkun jälkeen ministeri sitten luultavasti sukelsi Googleen etsimään lisätietoja. Epäilemättä hän löysi koko joukon asioita, joita kyseenalaistaa ja kokeilla uusia toimintatapoja esimerkiksi julkisen sektorin kustannusrakenteen keventämiseksi.

Kaiken kaikkiaan Stubbilla on nyt tuhannen taalan paikka ravistella Suomen talous yhteiskunta muuttuneeseen maailmaan. Nokian talouteen tuoma noste on mennyt, nyt pitää keksiä uutta. Venäjä ei enää ole se järjellinen kumppani, johon Suomi oli tottunut luottamaan.

Yhdysvallatkin etsii itseään, ei vähiten Keski-Idässä, jossa Syyrian tilanne voi milloin tahansa levitä Turkkiin ja siten EU:n rajoille. Kansa saa ensi keväänä sitten esittää arvionsa hänen toiminnastaan ja Suomen suunnasta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?