Tiedonhankintalain valmistelussa urkintapelot ja -toiveet ovat yhä voimissaan - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Uusi paha urkintalaki vai pienen Suomen suojakilpi?

Saako Supo lukea kaikki Suomen maajussien lannoitekauppameilit pommiepäilyjen takia? Jääkö armeija avuttomaksi, ellei se saa tiedustella vihollista verkossa? Uusi verkkovalvontalaki alkaa näyttää yhä pahemmalta ja samalla tarpeellisemmalta työkalulta.

3.5.2014 5:09 | Päivitetty 2.5.2014 16:05

Esitys Suomeen sopivasta verkkovalvontalaista etenee hitaasti ja monesta detaljista kinastellen. Valtion tiedonhankintalakia valmisteleva työryhmä kuuli viime tiistaina yritysmaailman näkökulmia hankkeeseensa.

Kuulemistilaisuudessa paljastui, miten työryhmän jäsenet, viranomaiset ja yritykset puhuvat yhä suloisesti ristiin verkkovalvonnan tarpeesta, merkityksestä yksityisyydensuojalle ja Suomen maineelle.

Viranomaiset sanovat kaipaavansa lupaa ja rajoja sille, miten verkon turvallisuusuhkia voisi laillisesti valvoa. Sekä sisäministeriö, poliisi että armeija vakuuttavat, ettei tarkoituksena ole muodostaa Suomeen omaa amerikkalaistyylistä NSA-urkintavirastoa. Eikä yksityisten ihmisten sähköposteja luettaisi tämän tietämättä, muuten kuin ehkä äärimmäisessä hädässä – mitä laki nyt aikanaan siitä sanookaan.

Silti Suojelupoliisi kertoi esimerkkinä, että se haluaisi valvonnan avulla löytää Suomesta ulkomaisten agenttien "illegaaliverkoston". Supon käsityksen mukaan näiden narauttaminen onnistuisi "ulkomailta Suomeen tulevan" viestiliikenteen seulomisella. Tällainen, mahdollisesti satojen tuhansien sähköpostien haravointia vaativa homma ei kuitenkaan Supon mukaan olisi mitään NSA-massavalvontaa.

Samanlainen tarkkailu olisi tarpeen, jos jonkun konnan arveltaisiin ostavan Suomesta tai Suomen kautta terrori-iskuihin tarvittavaa materiaalia sentrifugeista pommilannoitteisiin asti.

Kenen tahansa maallikon mielestä tämä jos mikä kuulostaa viestintäsalaisuuden (entisen kirjesalaisuuden) rikkomiselta. Onnea vain Supolle, jos joudutte joskus selittämään miksi tutkitte vahingossa kaikkien lannoitteita ostaneiden ulkomaalaistaustaisten mansikanpoimijoiden sähköpostit.

Luulisi, että valtion poliisi tajuaa 2000-luvun kansalaisyhteiskunnan lainalaisuudet: jos operaatio alkaa julkisuudessa näyttää massavalvonnalta, sellaiseksi se myös käsitettäisiin.

"Kilpailukyky katoaa ja maine menee"

Vastaavasti yhtä hatusta vedettyjä olivat suuryritysten pelottelut tiedonhankintalain seurauksista. Taivas putoaa ja kaikki monikansalliset yhtiöt lähtevät täältä karkuun, jos verkkoa aletaan laillisesti valvoa.

Elinkeinoelämän keskusliitto ja muun muassa Nokia ovat murisseet hanketta vastaan koko talven ajan. Niiden mielestä verkkovalvontalupa pilaisi Suomen maineen yksilönsuojaa kunnioittavana demokraattisena valtiona. Näin on kuulemma käynyt Ruotsissa, missä viestitiedustelulaitos FRA seuloo nettiä. Ulkomaalaisfirmatkin ovat muka alkaneet tämän takia karttaa investointeja Ruotsiin.

Jokainen voi itse pohtia, kuinka pilaantuneelta Ruotsin maine näyttää ja kuinka kehnoa maan kilpailukyky juuri nyt on on.

Tietoturvayhtiöiden näkemykset ovat jakautuneet. Kärjistäen: joillekin virustorjujille kysymys verkkovalvonnan rajoista näyttää yksinkertaiselta. Siitä vaan, kunhan homman pelisäännöt ovat avoimia, eivätkä viranomaiset pakota heikentämään tai luovuttamaan salausalgoritmeja. Tai siis murentamaan ostajien luottamusta turvatuotteisiin.

Muuri- ja kryptausfirmat taas pelkäävät koko toimialan uskottavuuden vaarantuvan, jos viranomaisilla olisi täällä laillinen nuuskintaoikeus minkä tahansa suojauksen läpi.

Loogisimmat perustelut verkkovalvonnan tarpeelle tulivat tiistain kuulemistilaisuudessa armeijalta. Puolustusvoimien mukaan sotilaiden viestiliikenne ei ole enää vuosiin ollut analogista avoimilla radioaalloilla huutelua, jota voisi normilaittein kuunnella.

Jos armeijan halutaan vahtivan Suomeen kohdistuvia sotilaallisia uhkia, sille pitänee antaa lupa vastapuolen digitaalisen kommunikaation murtamiseen ja perkaamiseen.

Joka tapauksessa jonkinlaisen verkkovalvontaa säätelevän lain tarpeesta kaikki osapuolet näyttävät olevan yksimielisiä. Nykyinen lainsäädäntö kun ei tunnista kovin hyvin mitään virtuaalisia uhkia tai epäreiluuksia.

Joidenkin arvioiden mukaan Suomenkin kansalaisiin kohdistuvan (kaupallisen, ulkomaisen tai puolivirallisen) verkkourkinnan tilanteesta, tasosta ja todellisuudesta ei ole mitään tietoa. Meitä valvotaan ja vahditaan verkossa jo nyt varmasti jollain meidän tietämättämme hyväksymällä tavalla.

Kuten eräs kuulemistilaisuudessa paikalla ollut ihmettelikin:

– Kauppakaan ei omien sanojensa mukaan tallenna ostostietoja kuin yleisellä tasolla. Silti jos markkinoille pääsee hengenvaarallinen juustokimpale tai sähkölaite, kauppa kertoo nopeasti saaneensa kaikkiin niitä ostaneisiin yhteyttä.

Verkkovalvontalakia valmistelevan työryhmän uurastus kestänee vielä kuukausia. Hyvässä lykyssä maan hallituskin ehtii vaihtua, ennen kuin minkäänlainen lakiesitys saapuu valtioneuvoston käsittelyyn.

Kirjoittaja on Taloussanomien toimituspäällikkö.Twitterissä: @Petri2020

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?