Maailmanpankin pääekonomisti Kaushik Basu sanoo Taloussanomille olevansa huolissaan epätasa-arvon kasvusta - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

"Tuloerojen kasvu on hidas ja märkivä kriisi"

Maailmanpankin pääekonomisti Kaushik Basu haluaa kitkeä maailmasta lapsityön. Lisäksi hän haluaa tasoittaa tuloeroja. Kaikkein suurin työ on silti muuttaa ajattelutapoja, hän sanoo Taloussanomien haastattelussa.

17.4.2014 13:58 | Päivitetty 17.4.2014 16:50

Maailmanpankin pääekonomisti Kaushik Basu näkee maailmantalouden tilan tällä hetkellä "hieman tylsänä". 

– Se on hyvä asia, koska mitään dramaattista ei ole tapahtumassa, Basu sanoo Taloussanomille työhuoneessaan Washingtonissa.

Kasvupohjan uskotaan laajenevan hieman, kun euroalue ja Saharan eteläpuolinen Afrikka piristyvät. Riskit tulevat tutuista paikoista: Kiinan talouden mahdollinen jyrkkä hidastuminen, Ukrainan tilanteen kärjistyminen, Japanin kehitys sekä Euroopan mahdollinen notkahdus.

Yleiskuva on kuitenkin positiivinen.

– On olemassa riskejä, mutta uskon että ne eivät tule toteutumaan.

Epätasa-arvoon kasvanut

Vaikka välittömiltä kriiseiltä vältyttäisiin, pinnan alla kuplii. Basu on kotoisin Intiasta, jossa maailman kalleimmasta asunnosta aukeaa näköala Aasian pahimpiin slummeihin. Epätasa-arvo on hänelle "henkilökohtaisesti erittäin tärkeä asia". 

– Se on kasvanut Latinalainen Amerikka poislukien kaikkialla, Basu sanoo.

Havainnollistaakseen ongelmaa hän viittaa kahdeksan vuotta sitten tekemäänsä laskelmaan, jonka mukaan maailman kymmenen rikkainta ihmistä ovat yhtä varakkaita kuin koko kahdeksankymmenen miljoonan ihmisen Etiopia.

– Kun epätasa-arvo on noin suurta, jokin on pielessä.

Tuloerotkriisien taustalla

Basun mielestä talouskriisit ja taloudellinen epätasa-arvo kulkevat käsi kädessä.

– Asuntomarkkinoiden kriisi, finanssikriisi, kaikkien näiden ongelmien taustalla on iso kertomus työväestä ja tuloeroista.

Hänen mukaansa "lähes joka maassa" työväestön palkkatulojen osuus bruttokansantuotteesta on pienentynyt.

– Yksi syy miksi tähän ei ole puututtu on se, että toisin kuin vaikka pörssiromahduksessa, tästä puuttuu tietty äkillisyys, Basu sanoo.

– Kyse on märkivästä, hitaasta kriisistä. Mutta hyvin tärkeästä sellaisesta, koska niin moni muu kriisi johtuu siitä.

Mitä siis on tehtävissä? Basun mukaan tuloerot selittyvät sekä köyhempien maiden halpatyövoimalla että teknologisella kehityksellä. Koska kehittyvät maat ovat jo valmiiksi niin köyhiä, ei niiden integroitumista globaaliin talouteen saa estää. Ratkaisua on haettava muualta.

– Työntekijöiden pitäisi saada hieman suurempi osa tuloistaan pääomasta, kuten osakkeista, Basu sanoo.

– Nämä olisivat isoja rakenteellisia muutoksia. Jos tällainen järjestelmä onnistuisi, monet maailman jännitteistä hälventyisivät.

Kasvua, muttamillä hinnalla?

Ennen nykyistä rooliaan Maailmanpankin johtaja Jim Yong Kim toimitti kirjan nimeltä Dying for Growth (Kuolemaa kasvun tähden), joka kritisoi Maailmanpankkia yksisilmäisestä ja kansanterveyden kannalta tuhoisasta suhtautumisesta talouden rakenteisiin ja kasvuun.

Basu asettelee sanansa varovasti.

– Kasvu on tärkeää, se voi vaikuttaa köyhyyteen ja vähentää sitä. Mutta emme saa tehdä siitä pakkomiellettä.

Hän painottaa terveyden, koulutuksen ja tulonjaon merkitystä. 

– En jaa sitä joidenkin taloustieteilijöiden fundamentalistista näkemystä, että annetaan markkinoiden ja talouskasvun myllertää vapaasti, niin kaikki on hyvin.

Ei enääuskossa

Myös Basun edeltäjä, nobelisti Joe Stiglitz kritisoi "vapaiden markkinoiden uskontoa". Stiglitz suuntasi retoriset nuolensa erityisesti Maailmanpankkiin ja Kansainväliseen valuuttarahastoon IMF:ään. Basu sanoo "jakavansa täysin" edeltäjänsä kritiikin.

– Uskon, että Maailmanpankki on muuttunut. Emme, onneksi, ole enää uskossa. Asenneilmapiiri on muuttunut paljon edistyksellisemmäksi.

Basu muistuttaa, että vapaimmat markkinat löytyvät maailman köyhimmistä kolkista. Niissä kaikki on myytävänä.

– Markkinat eivät toimi vaurauden jakajina. Vaikka ne saisivatkin talouden kasvamaan, siinä ohessa tarvitaan valtion tai muun yhteisön puuttumista.

Konkreettinen esimerkki ovat nälänhädät. Nobel-palkittu taloustieteilijä Amartya Sen on osoittanut, että niissä ei ole kyse ruoan määrästä, vaan sen jakamisesta. 

Maailmanpankindemokratiavaje

Basu kritisoi Maailmanpankkia äänekkäästi ennen uutta rooliaan: pankin epädemokraattisuudesta ja läpinäkymättömyydestä. 

– Jaan edelleen aiemmat näkemykseni, vaikka istunkin nyt tässä. Meidän on suunnattava kohti demokratiaa.

– On annettava äänettömille ääni, jos halutaan rauhallisempi ja vakaampi maailma. Mutta helppoa se ei ole, koska rikkailla ja vaikutusvaltaisilla on tapana haalia kaikki valta itselleen.Onko Maailmanpankki epädemokraattinen?

– Tiedämme, miten äänestysjärjestelmä toimii. Suurimmilla lahjoittajilla on eniten valtaa. Haluaisin nähdä siirtymisen kohti järjestelmää, jossa köyhien maiden ääni voimistuu, Basu sanoo hetken harkinnan jälkeen.

Hän lisää olevansa optimistinen, koska muutospaineita on nähtävissä myös Maailmanpankin sisällä.

Entä läpinäkymättömyys?

– Se on jopa suurempi ongelma, koska siihen voidaan vaikuttaa niin hienovaraisilla tavoilla.

Basu viittaa "takahuone-ilmiöön", jossa asiat sovitaan pienessä piirissä etukäteen.

– On hyvin yleistä, että valtaapitävät tuppaavat manipuloimaan agendaa. Tähän ei ole mitään helppoa ratkaisua, kulttuurin muuttaminen on vaikeaa.

Lapsityövoimaon vaikea ongelma

Viime kuussa paljastui, että metsäyhtiö Stora Enson alihankkija Pakistanissa käyttää lapsityövoimaa. Basu on tutkinut aihetta paljon, mutta ei kommentoi yksittäistapausta. 

– Lapsityö on hirvittävä asia, se pitää kitkeä kokonaan. Mutta jos kiellät sen yhdessä yössä köyhimmissä maissa, se johtaa lapsien nälkiintymiseen.

Basun mukaan tämä koskee esimerkiksi Saharan eteläpuolista Afrikkaa. Monet maat voivat kuitenkin toimia paljon väkevämmin. Pakistan on yksi tällaisista maista.

– Se voi lopettaa lapsityövoiman hyvin nopeasti. Pakistanin kaltaisissa maissa yritysten on oltava paljon valppaampia. Niiden on toimittava välittömästi ja lopetettava lapsien työllistäminen.

Ajatuksillaon väliä

Maailmanpankin pääkonttorin hissien ovista matkustajia tuijottaa kaksi sanaa: End Poverty (Lopeta köyhyys). Basu uskoo, että tavoite voidaan saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. Se vaatii talouskasvua ja panostusta terveyteen sekä koulutukseen.

Suurin kamppailu käydään kuitenkin muualla. Brittiekonomisti John Maynard Keynes totesi aikoinaan, että ajatusten valtaa ei pidä koskaan aliarvioida.

– Olen optimistinen, koska aiemmin vaikuttaneet fundamentalistiset talousnäkemykset ovat vesittyneet, Basu sanoo.

– Tuo Keynesin sitaatti jäi lähtemättömästi mieleeni siirryttyäni tänne. Ymmärsin, että niin monilla ihmisillä on jähmettyneitä ajatuksia, ja kaikista suurin haaste on kamppailu niitä vastaan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?