Voiko bkt:tä syödä?

Siinä sitä menee, bruttokansantuotetta. Tätä pohdin runsas viikko sitten kaivoksella eteläisessä Afrikassa Sambiassa, kun kuparimalmi matkasi silmieni edessä massiivisten myllyjen hienonnettavaksi.

6.4.2014 7:01 | Päivitetty 6.4.2014 20:55

Sambian talous kasvaa kohisten, ja kasvu perustuu pitkälti kupariin. Talouslehti Economist rankkasi Sambian kahdentoista maailman kovimpaa kasvavan talouden joukkoon tänä vuonna. Lehden käyttämän ennusteen mukaan Sambian bruttokansantuote kasvaisi tänä vuonna 7,9 prosenttia.

Sambia on Afrikan suurin kuparin tuottaja, ja kaivokset tuottavat kolme neljäsosaa vientituloista ja helisyttävät valtion kassaan suuren osan sen sisällöstä. Sambia onkin tyypillinen kova kasvaja – köyhä maa, joka on luonnonvaroiltaan rikas. Ja varsin altis kuparin maailmanmarkkinahintojen heilahtelulle.

Bruttokansantuote (bkt) on talousmittareiden johtotähti, ja se määrittelee paljolti sitä, ketä pidetään häviäjänä ja ketä menestyjänä, kuvaa finanssialan strategi ja talousindikaattoreista kirjan kirjoittanut Zachary Karabell. 7,9 prosentin kasvu on kovaa, ja Sambia on paukuttanut pöytään samansuuntaisia kasvulukuja jo kauan.

Onko Sambia menestyjä?

Maailma hullaantuibkt:n mittaamiseen

Vielä sata vuotta sitten kysymyksiin talouskasvusta ei osattu vastata. Ei ollut millä mitata. Mittaria, bruttokansantuotetta, alettiin kehitellä Yhdysvalloissa suuren laman aikana, jotta hallitus ymmärtäisi, kuinka huonosti taloudella menee ja mitä sille voisi tehdä.

Pian maassa tuotettujen tavaroiden ja palveluiden arvo saatiin selville. Sitten koko muu maailma hullaantui talouskasvun mittaamiseen.

– Jos maa itsenäistyi 1950- tai 1960-luvulla, ensimmäiset asiat jotka hoidettiin, olivat kansallisen lentoyhtiön perustaminen, armeijan muodostaminen ja bruttokansantuotteen mittaamisen aloittaminen, Karabell kuvaa jenkkiradio NPR:n haastattelussa.

Nykyään bkt-luvut ovat painavaa tavaraa. Ne vaikuttavat politiikkaan, kun päättäjät yrittävät pumpata kasvuun vauhtia. Lupaukset ja odotukset voivat kaataa hallituksia ja vaikuttaa vaalimenestykseen, Karabell kirjoittaa Foreign Affairs -lehdessä.

Kenen menestys?

Mutta. Karabellin mielestä mitkään nykypäivän johtavista indikaattoreista eivät kestä sitä painoa, joka lukuihin ladataan. Ei niistä ole menestyksen tai häviämisen mittariksi. Kyse on numeroista, kapeista katsauksista.

Ne tarkoitettiin keinoiksi ymmärtää, mitä on meneillään, jotta poliitikot voisivat tehdä valistuneempia päätöksiä.

Eikä Sambiakaan näytä erityiseltä menestystarinalta. Numerot kasvavat, ovat kasvaneet huomattavaa vauhtia vuosituhannen vaihteen jälkeen. Ja kaivosyhtiöt ovat saaneet kuparinsa. Mutta kansan köyhyyttä tämä ei ole erityisesti kohentanut. Syitä on monia, kuten kehno veronkanto raaka-aineprojekteista.

Maailmanpankki lyö pöytään toisenlaisia lukuja: Kaksi kolmesta sambialaisesta elää köyhyysrajan alapuolella, ja yli 40 prosenttia äärimmäisessä köyhyydessä. YK:n inhimillisen kehityksen indeksillä mitattuna Sambia on sijalla 163, 187 maan joukossa. Eliniän odote on alle viisikymmentä vuotta.

Kenen menestyksestä 7,9 prosenttia kielii? Tätä pohdin kilometrien mittaisen kaivoskuopan laidalla. Kuoppa saisi aikanaan täyttyä vedellä, sitten kun kaivos olisi tehnyt kaivosyhtiön mielestä tehtävänsä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?