Hallitus ja oppositio tuskin saavat talouspolitiikkaan lisää konkretiaa - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Luvassa lisää tarpeetonta talouspuhetta

Julkaistu: 25.2.2014 7:11, Päivitetty 24.2.2014 16:09

Hallitus käy pian neuvottelemaan opposition kanssa talouspolitiikan linjasta. Todennäköisesti luvassa on muutaman päivän powerpoint-sulkeiset, joitain lööppeihin päätyviä letkautuksia – mutta hyvin vähän konkretiaa.

Hallitus ja molemmat oppositiopuolueet ovat aloittamassa pääministeri Jyrki Kataisen (kok) jo jonkin aikaa peräämiä neuvotteluja talouspolitiikan linjoista. Kutsun esittäessään pääministeri toivoi kattavaa yhteisymmärrystä taloustilanteen vaatimista toimista, ja yhteistä sitoutumista niihin. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeen, tai edes talouden etu.

Vaivoin kokoon saatu kuuden puolueen tilkkutäkkihallitus ei kriisinhoitokiireiltään ole ehtinyt esittää kovinkaan merkittäviä pidemmän aikavälin talouspoliittisia linjauksia. Samalla se on pyrkinyt toteuttamaan alkuperäistä ohjelmaansa, joka alun perinkin perustui optimismiin talouden kehityssuunnasta.

Jopa valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd) myönsi viime syksynä havahtuneensa talouden tilanteeseen vasta kahden vuoden hallitustyöskentelyn jälkeen. Ikävä kyllä, havainnon perusteella tehtyjä muutoksia valtion taloudenpitoon joudutaan edelleen odottamaan.

Hallitus taipui vuoden vaihteen tienoilla myöntämään, että valtion velkaantumista ei kyetä kääntämään laskusuuntaan kuluvan hallituskauden aikana. Sen jälkeen eduskunta on ollut talvilomalla, ja pääosa talouskeskustelusta on koskenut sopeutustoimien jakoa menoleikkausten ja verokevennysten kesken. Konkretia esimerkiksi menoleikkauksista on jäänyt vähiin, ja talouden tilan hallitseva piirre on pitkittyessään paheneva epävarmuus.

Selkeän tilannekuvan puuttuminen on itsessään keskeinen osa talouden sumaa: kun esimerkiksi yritysverotuksen tulevista linjoista ei ole selkeitä ennakkotietoja, yritykset viivyttävät investointipäätöksiään. Tai, kuten verohallituskin ehti havaita jo viime viikolla, investoivat Viroon tai muualle Suomen ulkopuolelle.

Poliitikot saavat tilaisuuden toimia

Talouden tilanteen ei pitäisi olla mitenkään epäselvä edes puolueiden johtajille. Yritysten ja kansalaisten toimintaa ohjaavia linjauksia esimerkiksi tulevien vuosien veroratkaisuista kaivataan, ja nopeasti. Vaikka hallitus ja oppositio pääsisivät muutaman päivän powerpoint-sulkeisten ja lööppeihin päätyneen letkautuksen jälkeen jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen, ei sen toimeenpanosta tai aikataulusta kuitenkaan saataisi paljoakaan konkretiaa.

Yhteisen, liian monen kokin kyhäämän konsensus- keiton sijasta tarvitaan pikaisia toimia. Talouden kehityssuunta ei käänny vippaskonstein, vaan vaatii etenkin keskipitkällä aikavälillä toimintatapojen kattavaa remonttia.

Vaikka suhdannekuopan täyttäminen vaatiikin julkisia elvytystoimia, ei pitkän aikavälin rahoitusalijäämää saa päätöksenteossa unohtaa.

Tämä tarkoittaa sitä, että hallitus ja oppositio saavat pitkästä aikaa tehdä politiikkaa ja esittää omia näkemyksiään siitä, miten julkinen sektori aiotaan sopeuttaa kansantalouden kantokykyyn. Äänestäjät voisivat sitten valita eri linjausten välillä ensi vuoden eduskuntavaaleissa. Selkeä valinta eri pääpuolueiden linjausten välillä voisi kukaties antaa maalle oikeasti toimintakykyisen hallituksen ensi vaalikaudeksi, ja kaikkien tarpeellisiksi myöntämät säästötoimet saattaisivat päästä käyntiin kunhan talous vihdoin alkaa piristyä.

Valtionvelan hopeareunus

Suomen valtion nopea velkaantuminen taantuman aikana on tavallaan myös onneksi. Se nimittäin alistaa talouspolitiikan päätökset ja ennen kaikkea tulevaisuutta koskevat linjaukset lahjomattomaan reaaliaikaiseen valvontaan.

Jos pääomamarkkinoiden luottamus Suomen talouspoliittiseen itsekuriin alkaa rakoilla, Suomen joukkolainoihin sijoitettuja pääomia alkaa siirtyä luotettavammiksi arvioituihin kohteisiin ja uusien lainojen korot kivuta ylemmäs.

Etenkin oppositiopuolueiden edustajien on hyvä muistaa, että matalat korot eivät ole pysyvä olosuhde, vaan yhtä herkästi vaihtuva olosuhde kuin päivän sää. Eduskuntavaalien lähestyessä etenkin opposition antamat julkilausumat ja linjaukset tutkitaan tarkoin maailman finanssikeskuksissa, ja siellä valtion tulojen ja menojen välisen erotuksen rahoittavat piirit tekevät päätöksiään. Ikävän tilanteesta tekee se, että niistä päätöksistä ei voi valittaa.

Tästä voisi joku päätellä pääomamarkkinoiden vieneen äänestäjiltä vallan valita maassa noudatettavan politiikan suunta.

Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa: taloutensa tasapainossa pitävät maat voivat vapaasti päättää politiikastaan myös vapaiden pääomaliikkeiden maailmassa.

Yli varojensa elävien pitää sen sijaan muistaa toimintansa olevan luotonantajien pitkämielisyyden varassa. Ruotsin sosiaalidemokraattinen pääministeri Göran Persson kiteytti tämän 1990-luvulla kertoessaan valtiopäiville, että ”velkainen ei ole vapaa päättämään”.

Tuohon aikaan sekä Ruotsi että Suomi ollivat kipuamassa ulos 1990-luvun alun taantumasta ja valuuttojensa kellutuksesta. Suomen lainanottoa helpotti osaltaan se, että valtaosa aiemmista lainoista oli muissa valuutoissa kuin markassa: tämän tulkittiin hillitsevän hallituksen halua tehdä markkaa heikentäviä päätöksiä.

1990-luvun taantuman alkaessa Esko Ahon keskustahallituksen loppusuoralla hellittää, nousi vahvassa nousussa olevan SDP:n puheenjohtaja, Paavo Lipponen markkinavoimien huomion polttopisteeseen. Demarien sitoutumista edeltävän hallituksen leikkauslinjaan epäiltiin.

Kun selvisi, että valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok), jatkaisi myös seuraavassa hallituksessa, markkinavoimien huoli laantui. Loppu onkin Suomen eurokonvergenssin historiaa: korkotaso laski vuoden 1995 syksystä alkaneen 12 kuukauden jakson aikana kolme prosenttiyksikköä.      

Nyt olisi tärkeintä saada aikaan rivakoita linjauksia jäljellä olevan hallituskauden aikana toteutettaviksi, ja oppositio esittämään niille joko vaihtoehtoja tai hyväksyntää.

Kunhan eurovaalit saadaan pakettiin, sekä hallitus että oppositio voivat säätää linjauksiaan tilanteen kehityksen tasalle. Kun eduskunta on valittu, seuraavan hallituksen on helppo jatkaa kansalaisten valitsemalla linjalla. Vuodesta 1995 tilanne kuitenkin poikkeaa sikäli, että nyt markkinat todennäköisesti toivovat valtiovarainministerin vaihtuvan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?