Nokia tuhoutui häpeään – onko nyt Suomen vuoro?

Nokia tuhoutui entisen johtajansa Anne-Liisa Palmun mielestä häpeän vuoksi. Johto pelkäsi kasvojensa menettämistä niin paljon, että kieltäytyi näkemästä yhtiön tilannetta. Häpeän pelko on Palmusta koko kulttuurimme vakava ongelma. Hän pelkää, että Nokian tie on Suomen tie.

6.2.2014 6:01 | Päivitetty 5.2.2014 15:25

Elämässä menee välillä hyvin ja välillä huonommin. Tämä koskee niin yrityksiä, yhteiskuntaa kuin yksilöitäkin.

Anne-Liisa Palmu työskenteli vuosina 1988–2005 Nokian matkapuhelinyksikössä lakimiehenä, lakiasiainjohtajana ja johtoryhmän jäsenenä eli hän näki yhtiön huiman nousun ja alkaneet vaikeudet.

Hänen mielestään yhtiön johto jumiutui menestykseen. Sille tuli jatkuvan kasvun ja menestyksen illuusio ja se kieltäytyi näkemästä muutostarpeita, joita markkinat vaativat.

– Menestys hivelee egoa. Menestyneen on vaikea ajatella, että voi epäonnistua.

Tällaisessa tilanteessa ihminen toimii helposti kuin jänis, joka panee päänsä puskaan. Sen sijaan, että Nokian johto olisi nöyrästi katsonut totuutta silmiin ja myöntänyt, että ympäröivä muutos vaatii asenteiden muuttamista yhtiössä, se kääntyi sisäänpäin.

Häpeän pelkokahlitsee

Anne-Liisa Palmun mielestä ihmiskäsityksemme on epäinhimillinen ja epärealistinen. Suomessa vallitsee suuri kasvojen menettämisen pelko, eikä maskuliininen johtamiskulttuuri kestä epäonnistumisen häpeää.

Noloon tilanteeseen joutunut ajattelee helposti: "Musta tuntuu, että olen kohta kusessa, mutta en näytä sitä kenellekään."

– Miehet häpeävät osaamattomuuttaan ja voimattomuuttaan, naiset sitä, että eivät jaksa kaikkea, Palmu sanoo.

Ihmiset yrittävät pärjätä yksin sen sijaan, että he myöntäisivät ongelmansa ja avuntarpeensa ja pohtisivat pulmiaan avoimesti toisten kanssa.

Kun ihminen ei pysty osoittamaan haavoittuvuuttaan, hän kanavoi ahdistuksensa ylpeydeksi, vihaisuudeksi, kovuudeksi ja aggressiivisuudeksi. Aggressiivisuus kääntyy usein itseen, mistä suomalaisten suuret masennusluvut Palmun mielestä kertovat.

Häpeän pelko kahlitsee. Luovuus ja rohkeus näivettyvät, jos ihmisen pyrkii kaikin tavoin välttämään epäonnistumista.

– Nokia kaatui ainakin osittain häpeän vuoksi, Palmu arvioi.

Ministereiltä puuttuu kokemusta huonoista ajoista

Nokian historia on Suomen historiaa ja päinvastoin. Yhtiön tavoin Suomi nousi 1990-luvun lamasta menestykseen. Samalla kuitenkin suuri määrä ihmisiä syrjäytettiin ja kansalaiset jakautuivat voittajiin ja ei-voittajiin.

– Voittajat jäivät rakentamaan Suomi-nimistä menestystarinaa, Anne-Liisa Palmu sanoo.

Moni, jolla on rahaa, valtaa ja vaikutusvaltaa ajattelee, että hän on ansainnut ne uutteruudellaan ja osaamisellaan ja että heikommin menestyneet ovat laiskempia tai kyvyttömämpiä.

Palmu muistuttaa, että elämää ei voi hallita. Onnella, ajoituksella, terveydellä, omalla historialla ja monella muulla on suuri merkitys.

Hän pelkää, että Nokian tie voi olla Suomen tie. Keskeisten ministerien nuoruus on hänestä huono asia. Menestymään tottuneet päättäjät ovat törmänneet siihen, että ylämäki ei jatkukaan entiseen malliin, mutta heiltä puuttuu elämänkokemusta.

– On suuri vaara, että päättäjät toimivat samoin kuin Nokiassa toimittiin ja päätyvät rajuihin ratkaisuihin.

Nöyryyden puute, kovuus ja ahneus leimaavat päätöksiä niin yhteiskunnassa kuin monissa yhtiöissäkin. Menestyksen nimissä hoetaan tehokkuutta ja tuottavuutta.

– Työelämä nöyryyttää ja häpäisee työntekijän alusta asti, jos tehtävien määrä on epärealistinen.

Suomella on taipumusuhrata ihmisiä

Moni yhteiskuntaa seuraava on huomannut, että eliitti on vieraantunut kansasta. Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessori Heikki Hiilamo sanoi näin jo muutama vuosi sitten. Helsingin yliopiston professori Juha Siltala nosti jo finanssikriisin jälkeen esiin huolensa eliitin ylimielisyydestä. 

Sosiaalipolitiikan professori Pertti Koistinen Tampereen yliopistosta arvioi syyskuussa ajatuksen sosiaaliturvan vastikkeellisuudesta kuvastavan eliitin epäluottamusta pienituloisiin ja vähempiosaisiin.

Palmu epäilee, oivaltavatko päättäjät, miten osaava ja ajatteleva kansa suomalaiset on.

Yhteiskuntarauha perustuu luottamukselle, mutta eliittiin ei enää luoteta kuten siihen on luotettu. Siihen on syynsä.

– Kansakuntana Suomella on taipumus uhrata ihmisiä.

Hän miettii, että tämä voi olla sota-ajan peruja. 1990-luvun lamassa heitä uhrattiin talouden vuoksi, mikä Palmun mielestä traumatisoi ihmiskulttuurin. Viime vuosien laajat irtisanomiset ovat syventäneet juopaa.

Suomi tarvitseeinhimillisiä päätöksiä

Suomi on jälleen tilanteessa, joka vaatii ratkaisuja. Anne-Liisa Palmu pelkää, että poliitikot tekevät mekaanisia ja rakkaudettomia päätöksiä, eivätkä pohdi huolella niiden vaikutuksia ihmisiin.

Kun rahaa on aiempaa vähemmän, Suomen pitäisi huolehtia perusasioista eli keskittyä terveydenhoitoon, opetukseen, lapsiin ja vanhuksiin sekä PK-yrittäjyyden edellytysten vahvistamiseen, hän kertoo.

Hänestä olisi lähdettävä rakentamaan inhimillisempää yhteiskuntaa, jossa ihmiset olisivat nykyistä samanarvoisempia. Keskeisintä on, että opettelisimme rakastamaan itseämme, jotta voimme kunnioittaa toisiamme.

– Itsensä rakastamisen taito on ainoa häpeää estävä juttu.

Yrittämistä eipidä ilkkua

Kun vaikeuksia ja epäonnistumisia voidaan pitää osana normaalia elämää, ihmisten ei tarvitse pelätä vajavaisten ideoiden esittämistä tai yrittämistä. Kun ihminen tuntee olevansa hyvä omana itsenään, hänen ei itseään pönkittääkseen tarvitse lytätä muita.

Vaikka kaikki tietävät, että monelta osin elämä on yritystä ja erehdystä, Suomessa epäonnistumiselle ilkutaan.

– Konkurssin tehnyt on kuin rikollinen, Palmu sanoo.

Hän kertoo keskustelleensa monen konkurssiin joutuneen kanssa.

– Se on kafkamainen kierre. Kun yrität oikoa hommaa, kaikki, mihin kosket, kaatuu nurin.

"Tiedän, mitähäpeä tarkoittaa"

Palmu tietää, mistä puhuu. Nokiasta lähtönsä jälkeen hän on toiminut johtajuuskouluttajana ja johdon työnohjaajana. Hän perusti Kemiönsaarelle kurssikeskuksen, jossa tarjottiin muun muassa ihmiskeskeiseen johtamiseen tähtääviä kursseja.

Kaikki ei mennyt suunnitellusti.

– Lähdin toteuttamaan unelmaani, mutta se tuhoutui täysin.

Nokian matkapuhelinten tarina on Palmun tarina.

– Olen ollut lakiasianjohtaja, johtoryhmän jäsen ja ison firman riskienhallintajohtaja. Minä, jonka olisi pitänyt osata nämä asiat, jouduin hakemaan firmani konkurssiin ja hävisin kaiken. Tiedän, mitä häpeä tarkoittaa!

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?