Euroopan unionin talouskomissaari Olli Rehn käsitteli tänään Helsingin yliopistolla järjestetyssä tilaisuudessa eurokriisiä. Komissaari pohti muun muassa sitä, onko kriisiä hoitaneilla syytä itsekritiikkiin.
– Helppo ja oikea vastaus on, että tietenkin on. Itsekritiikin pitäisi olla jatkuva asenne, mutta erityisesti tämän kriisin aikana se on ollut välttämätön edellytys, Rehn sanoi.
– Aina tehdään virheitä, ja vähintäänkin jälkikäteen katsottuna olisi jotakin voinut tehdä paremmin. Tämän tunnustaminen ja analysointi on ainoa tie kehitykseen.
Komissaari oli kutsuttu puhumaan Helsingin yliopiston oikeusteorian professorin sekä akatemiaprofessorin Kaarlo Tuorin sekä tutkija Klaus Tuorin kirjan The Eurozone Crisis: A Constitutional Analysis julkistamistilaisuuteen.
Komissio"paransi potilaan"
Rehn ei yksilöinyt komission tekemiä virheitä, vaan keskittyi puhumaan tilanteesta, jossa eurokriisi rävähti käsiin. Komissaarin mukaan tilanteesta on jälkikäteen hahmotettu kolme eri skenaariota. Näistä kaksi ensimmäistä kohdistetaan komissioon kritiikkinä.
Ensimmäinen on "letkut irti": Kreikan olisi pitänyt antaa kaatua. Toinen on "väärin sammutettu": kriisitoimet olisi pitänyt toteuttaa perusteellisemman oikeudellisen ja taloudellisen harkinnan tuloksena.
– Kolmas tie, jonka takan seison, on että "parannetaan potilas". Se on ollut vaikea tie sekä taloudellisesti, sosiaalisesti että poliittisesti. Tämä on kaikesta huolimatta siedettävin tie.
– On toimittu enemmän lääkärinä ja vähemmän tuomarina, mikä on myös hyvä suomalainen periaate.
Huono vaihyvä lääkäri?
Akatemiaprofessori Tuori näkee asiat toisin. Hänen mukaansa eurokriisin hoidossa sosiaaliset oikeudet ovat jääneet auttamattomasti taloudellisen päätöksenteon jalkoihin.
Onko komissio tosiaan toiminut enemmän "lääkärinä kuin tuomarina", kun mietitään niitä kansanterveydellisiä vaikutuksia, joita eurokriisin hoitamisella on ollut? Esimerkiksi Kreikassa?
– Kreikan terveydenhuolto oli yksi kaikkein tehottomimmista ja kalleimmista koko Euroopan unionissa. Esimerkiksi lääkekuluja henkeä kohden on pystytty supistamaan noin 30 prosenttia, Rehn sanoo Taloussanomille.
– On jokaisen jäsenvaltion vastuulla, mihin säästötoimenpiteitä painotetaan. Se on heidän kansallisten parlamenttiensa vastuulla. He konsultoivat muita mutta päätöksenteko on heillä itsellään. He tekevät arvovalinnat ja sen mukaiset päätökset.
Kaarlo Tuorin mielestä jäsenvaltioiden liikkumavara on tosiasiallisesti todella pieni.
– Nämä yhteisymmärryspöytäkirjat sisältävät hyvin yksityiskohtaisia leikkausohjelmia. Leikkausten painotus on hyvin selkeästi jo siellä, ja sen lisäksi niin sanotut rakenteelliset uudistukset ovat tietyllä tavalla ongelmallisia, Tuori sanoo Taloussanomille.
– Ei se ole niin, että troikan ja jäsenvaltioiden välisissä sopimuksissa olisi vain raamit, ja jäsenvaltio saa päättää, miten leikkaukset kohdennetaan. Ei näitä kuvioita voi tällä tavalla laittaa jäsenvaltioiden piikkiin. Kansallinen pelivara on hyvin pieni.
Onko komissiodemokraattinen?
Tuorin mukaan on ongelmallista, että komissio – joka ei hänen mukaansa nauti demokraattista legitimiteettiä – puuttuu niin vahvasti kansalliseen budjettiprosessiin, joka on demokraattisen päätöksenteon ytimessä.
– Komissio on juuri niin kansanvaltaisesti legitiimi kuin jäsenvaltiot antavat sen olla, perussopimusten mukaisesti, Rehn vastaa Taloussanomille.
– EU:n talouspolitiikan yhteistyön tiivistäminen on tehty kaikkien jäsenvaltioiden yksimielisellä päätöksellä ja parlamentin tukemana. Komissio tekee työtään niillä valtuuksilla, joita jäsenvaltiot ovat sille antaneet.
Akatemiaprofessori ei taaskaan sulata komissaarin vastausta.
– Komission budjettikannat eivät muodollisesti ole sitovia, mutta ne aiheuttavat kovan paineen. Tosiasiallisesti komission toiminta merkitsee tietynlaista kansallisen päätösvallan kaventamista, Tuori sanoo Taloussanomille.
Hän toteaa, että komissiolla on tietty kansanvaltainen vivahde, koska Euroopan parlamentti hyväksyy komissaarien sekä komission puheenjohtajan nimitykset. Komissaarit nimitetään jäsenvaltioiden ehdotuksesta. Professori ei silti näe näitä demokraattisia linkkejä kovin vahvoina.
Politiikka poisfinanssipolitiikasta
Hänen mukaansa demokratiakysymys nousee pinnalle erityisesti kun pohditaan, olisiko nykyiselle politiikalle ollut vaihtoehtoja.
– Kysymys on juuri siitä, toimiiko Rehnin yksikkö puhtaana asiantuntijaelimenä, vai tekeekö se tosiasiassa arvovalintoja ja pitäisikö sen poliittista vastuunalaisuutta lisätä, Tuori sanoo Taloussanomille.
Hänen mielestään on "vaikea perustella" näkemystä, että komission toiminta kriisin aikana ja nykypäivänä jäsenmaiden budjettipolitiikan suhteen juontuisi riidattomista taloustieteellisistä totuuksista. Jos näin oletetaan "pyritään rahapolitiikan tavoin epäpolitisoimaan myös finanssipolitiikka".
– En ymmärrä, mistä objektiivisista lainalaisuuksista seuraa, että esimerkiksi sosiaalimenoja on leikattava niin ja niin paljon, Tuori sanoo.
