Euroalueen kuluttajahintojen vuotuinen nousuvauhti on pysynyt EKP:n tavoitteen alapuolella kohta jo vuoden.
Euroopan unionin (EU) tilastoviraston Eurostatin ennakko tiedon mukaan inflaatio painui joulukuussa 0,8 prosenttiin. Vuoden 2012 joulukuussa inflaatio oli vielä 2,2 prosentissa. Ruuan ja energian hinnan vaihtelusta puhdistettu ydininflaatio on ollut vielä hitaampaa.
EKP:n tavoitteena on pitää yleinen hintatason nousu hieman alle kahdessa prosentissa keskipitkällä aikavälillä.
Taloussanomat kysyi suomalaisten pankkien, eläkevakuutusyhtiöiden ja tutkimuslaitosten ekonomisteilta, miten EKP on onnistunut inflaatiotavoitteessaan ja mitä EKP:n pitäisi tehdä tavoitteensa saavuttamiseksi.
Ylielvytystä eitullut
Ekonomistit eivät tarjoa yksiselitteistä vastausta siihen, miksi euroalueen inflaatio on painunut selvästi alle EKP:n tavoitteen.
LähiTapiolan pääekonomistin Jari Järvisen mukaan velkojen takaisinmaksu, uudelleenjärjestely, luottotappiot ja valtioiden säästöohjelmat ovat luonteeltaan deflatorisia. Niitä pitäisi torjua "ylielvyttävällä rahapolitiikalla".
Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Seija Ilmakunnas selittää matalaa inflaatiota kotitalouksien vaisulla kysynnällä ja yritysten heikoilla investointihaluilla. Lisäksi kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävät pienet palkankorotukset tai palkanalennukset hidastavat inflaatiovauhtia.
Myös pankkien heikko kunto ja vahva euro näkyvät matalana inflaationa, Handelsbankenin pääekonomisti Tiina Helenius sanoo.
– Pankkien vahvistaminen tulee ottaa osaksi deflaation vastaista taistelua, mutta voi kulua toinenkin vuosi ennen kuin tällä rintamalla tapahtuu mitään.
Ei vieläepäonnistumista
Danske Bankin ekonomisti Juhana Brotherus sysää hitaasta inflaatiosta vastuun EKP:lle: rahapolitiikka ei ole ollut riittävän elvyttävää kumoamaan taantuman aiheuttamia deflaatiopaineita.
Ilmarisen taloudesta ja eläkepolitiikasta vastaavan johtajan Jaakko Kianderin mielestä EKP on luultavasti aliarvioinut talouspolitiikan kiristämisestä seuranneen taantuman syvyyden. Taantuma on hidastanut inflaatiota, mutta nykyinen tilanne on Saksalle suotuisa, hän muistuttaa.
Hieman poikkeavan näkökulman tarjoaa OP-Pohjolan pääekonomisti Reijo Heiskanen. Vuoden matalaa inflaatiojaksoa Heiskanen selittää globaalilla suhdannetilanteella ja raaka-aineiden hintojen laskulla.
EKP ole kuitenkaan vielä epäonnistunut inflaatiotavoitteessaan. Keskipitkä aikaväli tarkoittaa muutamaa vuotta, eivätkä vuoden luvut vielä kerro epäonnistumisesta, Nordean tutkimusjohtaja Aki Kangasharju sanoo.
Myös Järvinen on samaa mieltä. Deflaatioriski on kuitenkin inflaatiota suurempi.
– Talouden aneeminen elpyminen, korkea työttömyys, yliarvostettu euro, halventuneet raaka-aineiden hinnat ja luottokanavan toimimattomuus hillitsevät inflaatiopaineita tehokkaasti.
Elämän ja kuolemankysymys
Hintojen nousuvauhti euroalueella on selvästi EKP:n tavoitteen alapuolella, eikä lähitulevaisuus ole ekonomistien mielestä sen valoisampi.
Uudet inflaatioluvut sisältävät kulutusverojen kiristysten hintoja nostavat vaikutukset. Varsinainen markkinainflaatio on mittareiden kertomaa alhaisempi, mikä lisää huolta deflaatioriskistä, Palkansaajien Seija Ilmakunnas sanoo.
Handelsbankenin Tiina Heleniuksen mukaan deflaatioon tulee suhtautua vakavasti tilanteessa, jossa ohjauskorko on nollan pinnassa. Hän sanoo euroalueen olevan samassa tilanteessa kuin Japani oli vuosikausia. Euroalueella ongelmana on lisäksi korkea työttömyys, joka kasvattaa deflaatioriskiä entisestään.
Dansken Juhana Brotheruksen mielestä nollassa laahaava inflaatio on myrkkyä euroalueelle muun muassa siksi, että se hidastaa euroalueen sisäisten epätasapainojen korjaantumista.
Ilmarisen Jaakko Kiander ei pidä puolestaan inflaation kiihdyttämistä itseisarvona, mutta hänen mukaansa se voi olla välttämätön edellytys, jotta euro heikkenee dollariin verrattuna.
Heiskanen muistuttaa, että inflaatio on EKP:lle elämän ja kuoleman kysymys. Keskuspankin ensisijainen mandaatti koskee vain hintavakautta.
– Kaikkia inflaation vaihteluita ei voi eikä ole edes järkevä yrittää tasata.
Vauhtia negatiivisellatalletuskorolla?
Inflaatio mataa, mutta mitä tekee EKP? Ei riittävästi, Taloussanomien haastattelemien ekonomistien mielestä.
Kangasharjun mukaan rahapoliittisen elvytyksen tarve on selvä, koska tällä hetkellä EKP:n rahapolitiikka on tosiasiassa kiristyvää, kun pankit maksavat takaisin pitkäaikaista LTRO-rahoitustaan.
Negatiivista talletuskorkoa EKP:n työkalupakkiin ehdottaa muun muassa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä.
– Interventiokoron painaminen nollaan ja negatiivinen talletuskorko auttaisivat jossain määrin. Lisäksi tarvittaneen uusia epätavanomaisia toimia, kuten pitkäaikaisten velkapapereiden ostoja, Vihriälä sanoo.
Yksiselitteinen keino negatiivinen talletuskorko ei ole.
– Mikäli ongelma on luotonkysyntä, negatiivinen talletuskorko ei auta, vaan voi jopa pahentaa tilannetta, LähiTapiolan Jari Järvinen sanoo.
EKP:n talletuskorko on ollut nollassa jo toissa vuoden heinäkuusta alkaen. Nollakorolla keskuspankki on kannustanut pankkeja panemaan rahaa liikkeelle eikä jättämään sitä makaamaan keskuspankkiin. Negatiivinen korko merkitsisi käytännössä sitä, että pankit joutuisivat maksamaan keskuspankille talletuksistaan.
Rohkeuttalainaostoihin
Muun muassa Handelsbankenin Helenius ja Dansken Brotherus toivovat EKP:ltä velkakirjaostoja eli kvantitatiivista elvytystä. Brotherus ehdottaa myös tarkasti euroalueen pk-yrityksille kohdennettua likviditeettiruiskua.
Pellervon taloustutkimuksen toimitusjohtaja Pasi Holm muistuttaa vanhasta totuudesta: narulla ei voi työntää, eli pelkkä rahapolitiikka ei riitä. Holmin mielestä muun muassa pankkiremontti pitäisi saattaa loppuun.
Ilmakunnas perää puolestaan EKP:lta ja Euroopan investointipankilta yhteisiä toimia. Lisäksi muu eurooppalainen politiikka olisi tarpeen.
– Tässä suhteessa huonon esimerkin tarjoaa eri maiden välinen kilpailu palkanalennuksilla.
OP:n Heiskanen kaipaisi EKP:ltä vahvoja sanoja mutta ei ole niiden suhteen toiveikas.
– Tarvittaisiin "whatever it takes" -puheen tyyppistä avausta, joka tulkittaisiin markkinoilla linjan muutokseksi, joka heikentäisi euroa selvästi. EKP:n vakuutteluista huolimatta välineet tähän tuntuvat olevan käytännössä yhtä vähäiset kuin halutkin.
Ekonomistit vastasivat Taloussanomien kyselyyn 27.12.2013 ja 8.1.2014 välisenä ajanjaksona. Kysely lähetettiin kahdelletoista ekonomistille, joista yhdeksän vastasi.
