Kuplatyökalu on osa uutta makrovakauspolitiikkaa - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Makrovakaus on rahaviranomaisten uusi aluevaltaus

Suomen Pankin toimistopäällikön Katja Taipaluksen kehittämä kuplatyökalu on osa finanssikriisin jälkeistä makrovakauspolitiikkaa. Sen onnistumisesta tai epäonnistumisesta ei vielä tiedetä. Suomen valvoja saanee makrovakaustyökalut työkalupakkiinsa alkuvuonna säädettävällä luottolaitoslailla.

16.1.2014 6:04 | Päivitetty 15.1.2014 15:20

Makrovakauspolitiikka on vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin lapsi.

Ennen kriisiä keskuspankit keskittyivät lähes pelkästään makrotalouspolitiikkaan eli hintavakauteen ja bruttokansantuotteen kasvuun. Rahoitusvalvojien huomio oli yksittäisten rahoituslaitosten valvonnassa.

Ajatuksena oli, että koska hintakuplien ennustaminen on niin vaikeaa, niihin ei voi puuttua ennalta.

Uudessa ajattelutavassa rahapolitiikka tai pankkien vakavaraisuusvaatimukset eivät riitä uusien finanssikriisien estämiseen ja rahoitusjärjestelmän vakauden takaamiseen. Tarvitaan makrovakauspolitiikkaa.

Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi asuntolainakattoa, vastasyklisiä pääomapuskureita, dynaamisia luottotappiovarauksia, likviditeettipuskureita tai rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien pankkien ylimääräisiä vakavaraisuusvaatimuksia.

Sanahirviöitä olisi muitakin, mutta kaikkien tavoite on karkeasti ottaen sama: puuttua pankkilainauksen tarjonta- tai kysyntäpuoleen ja parantaa pankkien kriisinsietokykyä.

Kovaa vääntöätyökaluista

Viranomaiset ja rahoitusala käyvät makrovakaustyökaluista kovaa vääntöä. Pankkien tavoitteena on minimoida pääomat, joita niillä pitää olla toimintansa pyörittämiseen. Viranomaiset haluaisivat pankkien taseeseen enemmän sijoittajien rahaa kuin velkaa, koska riittävä vakavaraisuus on turvallisen pankkijärjestelmän tae.

Ongelmien havainnoimiseksi Suomen Pankki on kehittänyt uusia analyysimenetelmiä kuten kuplatyökalun.

Ongelmien ratkaisemiseksi viranomaiset sen sijaan tarvitsevat makrovakaustyökaluja, muun muassa kiivaan väittelyn kohteena ollutta asuntolainakattoa. Työkalut on tarkoitus ottaa käyttöön silloin, kun esimerkiksi asuntokupla uhkaa.

Uuden luottolaitoslain on määrä astua voimaan heinäkuun alussa. Eduskuntaan helmi–maaliskuussa siirtyvässä laissa Finanssivalvonnan on tarkoitus saada makrovakausvalvojan työkalupakki haltuunsa. Pakki voi sisältää muun muassa lainakaton.

Pankkiirien pelkoja siitä, että Snellmaninkadulla otettaisiin lainakatto yön yli käyttöön, on kenties mahdollista hälventää parantamalla viranomaistoimien läpinäkyvyyttä.

Osasta työkaluista säädetään EU:n vakavaraisuusasetuksessa, ja ne ovat  voimassa Suomessa sellaisenaan.

Onnistuukotällä kertaa?

Makrovakauspolitiikan ideana on, että keskuspankit ja rahoitusvalvojat voivat analysoida ja ohjailla talouden ja markkinoiden kehitystä. Ennustamalla mahdolliset kuplat ja muut rahoitusjärjestelmää uhkaavat riskit ja hillitsemällä luotonannon liiallista kasvua viranomaiset pitävät yllä makrovakautta.

Uudet työkalut tuovat lisää valtaa keskuspankeille ja rahoitusvalvojille. Taustaoletus on, että viranomaiset pystyvät toimimaan suhdanteiden vastaisesti ja hallitsemaan talouskehitystä.

Se ei ole aina onnistunut. Tästä muistuttaa Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tutkijoiden Jukka Pihlmanin ja Han van der Hoornin raportti vuodelta 2010. Heidän mukaansa keskuspankit hallitsivat varantojaan myötäsyklisesti finanssikriisin aikana ja osaltaan syvensivät rahoitusmarkkinoiden ongelmia.

Makrovakauspolitiikan onnistumista tai epäonnistumista ei pidä kuitenkaan tuomita etukäteen. On hyvä, että finanssikriisin jälkeen viranomaiset tiedostavat, että makrotalouspolitiikka ja rahoitusjärjestelmän vakaus ovat riippuvaisia toisistaan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?