Ylittääkö lastesi elintaso omasi? - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Ylittääkö lastesi elintaso omasi?

Kuvituskuva
Julkaistu: 6.1.2014 6:02, Päivitetty 3.1.2014 16:24

Euroopassa seuraavan sukupolven nousuun näyttää uskovan pieni vähemmistö. Sen sijaan kehittyvissä maissa nälkä on kova ja usko parempaan vahva. Mistä tämä itse asiassa kertoo?

Usko tulevaan on vähissä rikkaassa lännessä. Tämä selviää ajatushautomo Pew Research Centerin tutkimuksesta, jossa ihmisiltä kysyttiin, uskovatko nämä siihen, että heidän kotimaansa lapset yltävät vanhempiaan kovempaan elintasoon. Kysymystä pohdittiin 39 maassa.

Myöntävät vastaukset olivat Euroopassa harvassa. Ranskassa parempaan tulevaisuuteen uskoi yhdeksän prosenttia ihmisistä, Britanniassa 17 ja Saksassakin vain 28 prosenttia. Yhdysvalloissa näin uskoi kolmannes. Kehittyvissä maissa mielialat ovat toiset: Kiinalaisista "kyllä" vastasi 82 prosenttia, Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikan noin joka toinen.

Suomessa usko tulevaan olisi varmaankin samalla tasolla kuin muulla Euroopassa, arvioi viestinnän tutkija Anu Kantola. Hän muistuttaa, että kerta ei olisi Suomessa ensimmäinen – 1990-luvun alun lama nimittäin katkaisi sotien jälkeen alkaneen pitkän kasvun kauden, jolloin lapsista tuli vanhempiaan varakkaampia. Etenkin 1960-luku oli Suomessa uskon ja eteenpäin menon aikaa.

– Kiinassa eletään modernisaation näkökulmasta nyt Suomen 1960-lukua, Kantola sanoo.

Yksi syy lännen tuntemuksiin voi olla jo saavutettu varsin vauras elintaso, huomauttaa sosiologian professori Juho Saari Itä-Suomen yliopistosta. Mitä varakkaampia ollaan, sillä epätodennäköisempää vaurastuminen jatkossa on.

Turun yliopiston sosiologian professori Jani Erola taas huomauttaa, että eroissa voivat näkyä erilaiset ikärakenteet. Eurooppa ikääntyy, kun taas monissa kehittyvissä maissa nuoriso edustaa enemmistöä – ja heillä on usein kovempi into mennä eteenpäin.

Tuleeko hyvinvoinnillesokeaksi?

On mahdotonta sanoa, tuleeko tämän päivän lapsista vanhempiaan varakkaampia, arvioi tutkimusjohtaja Mika Maliranta Elinkeinoelämän tutkimuslaitokselta.

– Ratkaisevaa on, kuinka teknologia ja tuottavuus kehittyvät pitkällä aikavälillä, Maliranta sanoo.

Taloustieteilijöiden leiri on jakautunut kysymyksessä kahtia: Toiset muistuttavat tuottavuuden kasvutrendin hidastuneen lännessä jo ennen finanssikriisiä, toiset uskovat teknologian kiihdyttävän tuotantoa uuteen vauhtiin.

Mutta onko lännessä tultu sokeiksi kaikelle hyvälle, mitä meillä on?

Maailman vaurauden molemmat laidat työssään näkevä Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Antti Pentikäinen sanoo, että tyytymättömyys rikkaissa maissa hämmentää häntä.

– Tuntuu, että ihmiset ovat tyytymättömämpiä kaikkein parhaiten pärjäävissä maissa. En osaa selittää sitä, että vaikkapa Norjassa ja Hollannissa on sellaista tulevaisuudenuskon puutetta ja negatiivisuuden kierrettä, Pentikäinen sanoo.

Malirannan mukaan ihmiset eivät ole ehkä huomanneet, millä kaikin tavoin vauraus on viime aikoina lisääntynyt kriisitunnelmista huolimatta. Hän muistuttaa, että ihmiset käyttävät nykyään paljon miltei ilmaisia palveluita – kuuntelevat musiikkia verkossa ja lukevat Wikipediaa – asioita, joista olisi aiemmin pitänyt maksaa. Toisaalta ihmisten elinikä ja terveys on parantunut.

– Tulevat sukupolvet pärjää monella tavalla paremmin kuin vanhempansa. He elävät pidempään ja terveempinä, jos ei satu yllätyksiä, Maliranta sanoo.

Globalisaationkääntöpuoli

Ilmiötä Financial Timesin kolumnissaan perannut Gideon Rachman sanoo, että tunnelmat rikkaammassa lännessä ja nousevissa talouksissa liittyvät toisiinsa. Hänen mukaansa kehittyvien maiden halpa työvoima on painanut palkkojen kehitystä lännessä, ja tämä on osaltaan nostattanut toiveita uudesta protektionismista.

– Ihmiset ovat vapaamielisempiä ja suvaitsevaisempia toisiaan kohtaan, kun kakku kasvaa, Mika Maliranta kuvaa talouskasvun vaikutusta ilmapiiriin. Huonoina aikoina ahdasmielisyys taas puskee helpommin pintaan.

Anu Kantola taas kuvaa Eurooppaa ja Yhdysvaltoja kurittaneita finanssikriisejä "globalisaation kääntöpuoleksi". Vapaasti liikkuvat pääomat kerryttävät kuplia, jotka voivat romahtaa äkillisesti vaikuttaen yhteiskunnalliseen ilmapiiriin. Ne ovat pahentaneet nuorisotyöttömyyttä ja voivat aiheuttaa näköalattomuutta.

Pessimismi voi alkaa toteuttaa itseään monin tavoin. Pelko talouden kurjistumisesta voi kutistaa kulutuskysyntää, mikä taas vähentää työn tarvetta. Toisaalta näköalattomuus voi muuttaa ihmisten äänestyskäyttäytymistä. Tämä on jo nähty Euroopassa radikaalimpien voimien nousuna.

– Uskon ja toivon, että nyt Euroopassa nähdyt muutokset ovat suhdanneluonteisia, Maliranta sanoo.

Pysyvämpiä vaikutuksia huonojen aikojen politiikalla olisi, jos sillä ennätettäisiin muuttaa instituutioiden toimintatapoja. Malirantaa itseään huolettaa eniten, että ihmiset ja poliitikot menettäisivät luottamuksensa markkinatalouden toimintaan, "eli mekanismiin joka on tuottanut meille valtavasti vaurautta ja hyvinvointia".

Tunnelin päässäon valoa

Kovaa tulevaisuudenusko kehittyvissä maissa voi selittää muun muassa niin sanotulla tunneliefektillä, Juho Saari sanoo. Vertauksessa yhteiskunta kuvataan kaksikaistaiseksi autotunneliksi, jossa liikenne matelee.

Jos kukaan ei pääse eteenpäin, kaikki ovat tyytymättömiä. Mutta jos kaistoista toinen alkaa liikkua, naapurikaistallakin nousee usko tulevaan; kohta mekin! Näin suuri joukko uskoo parempaan tulevaan. Samalla vertauksella osa länsimaiden väestöstä on kyllästynyt odottamaan ja siirtynyt pettymyksen vaiheeseen.

Saaren mukaan historia vaikuttaa vahvasti ihmisten arvioihin tulevasta.

– Tämä näkyy kehittyvissä maissa. Jos historia ollut yhtä diktatuuria ja kaaosta, pienikin myönteinen näkymä tulevaisuuteen nostaa myönteisiä odotuksia, Saari sanoo.