Neljä asiaa uhkaa asumistasi - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Neljä asiaa uhkaa asumistasi

Suomea rakennetaan nyt kolmanteen kertaan. Ensin evakot asutettiin, sitten oli vuorossa suuri maaltamuutto 1960- ja 70-luvuilla. Nyt väki valuu voimalla suuriin kasvukeskuksiin. Ilmiö tuo mukanaan lukuisia ongelmia, sanoo tutkija. Erityisesti muutama kehityskulku huolestuttaa häntä.

28.11.2013 6:01 | Päivitetty 29.11.2013 12:19

Merkittävimmät uhkakuvat asumisessa ovat asumisen jatkuva kallistuminen, yhdyskuntarakenteen hajautuminen, alueellinen eriytyminen ja yksipuolinen asuntotarjonta, arvioi Kuluttajatutkimuksen erikoistutkija Hannu Kytö.

Kydön mukaan alueellinen eriytyminen eli segregaatio on kiihtynyt viime vuosina.

Ison kaupungin vuokratalolähiössä asuu yhä enemmän köyhää väkeä ja maahanmuuttajia. Osa paremmin pärjäävästä väestä saattaa muuttaa pois. On työttömyyttä, huono-osaisuutta ja turvattomuutta. Jos mitään ei tehdä, alueen negatiivinen kierre jatkuu.

– Ongelmat kasautuvat tietyille alueille. On sosiaalisia ongelmia, tulot jäävät jälkeen keskitulotasosta. Osa väestöstä ei sopeudu muuttuvaan ympäristöön ja muuttaa muualle. Valtaosa asukkaista kuitenkin jää paikoilleen, Kytö huomauttaa.

Mikäli alueelliseen eriytymiseen ei puututa, se saattaa äärimmillään johtaa ghettoutumiseen ja kärjistyä levottomuuksiksi. Kydön mukaan Suomessa voi käydä samoin kuin viime toukokuussa Tukholman maahanmuuttajataustaisissa lähiöissä. Tuolloin nuorisojoukot mellakoitsivat ja pistivät autoja palamaan Husbyssä sekä useissa muissa lähiöissä. Paikkoja särjettiin, palomiehiä ja poliiseja kivitettiin.

– Tukholmasta löytyvät viimeisimmät esimerkit siitä, kun tilanne kärjistyy äärimmilleen. Sielläkään lähiöissä ei ole sinänsä vikoja, vaan kyse ongelmien kasautumisesta. Se voi puhjeta levottomuuksina ja rähinöintinä.

Kydön mukaan negatiivinen kierre katkaistaan vain vähentämällä alueen työttömyysongelmia. Tämä puolestaan edellyttää syrjäytymisvaarassa olevien koulutusmahdollisuuksien kohentamista.

Itä kurjistuu – länsi porskuttaa

Kytö kertoo, että tutkimusten mukaan esimerkiksi pääkaupunkiseutu on eriytynyt yhä selvemmin kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten henkilöiden asuttamiin kaupunginosiin.

Lisäksi pääkaupunkiseudun alueet ovat eriytyneet voimakkaasti myös siinä, kuinka paljon työttömiä on suhteessa työllisiin ja kuinka paljon lapsia sekä vanhuksia on suhteessa työikäiseen väestöön.

Ilmiötä kuvaa hyvin myös muutos alueiden "sosioekonomisissa resursseissa". Tällaisia resursseja voidaan mitata asumisväljyydellä, huoltosuhteella, työllisyydellä, tuloilla, koulutuksella ja vaikka äänestysaktiivisuudella.

Tieteessä tapahtuu -lehden (6/2013) artikkelissaan Kytö esittelee karttoja, joiden mukaan parhaat resurssit ovat keskittyneet Etelä-Helsinkiin ja Itä-Espooseen, kun taas itäosat Vantaasta ja Helsingistä ovat jääneet keskiarvon alapuolelle.

Useissa Itä-Helsingin ja Itä- sekä Länsi-Vantaan lähiöissä resurssit ovat kasvaneet keskiarvoa hitaammin. Resurssit ovat lisääntyneet hyvin hitaasti kolmen viime vuosikymmenen aikana esimerkiksi Vuosaaressa (poislukien Aurinkolahti) ja Kontulassa.  Kydön mukaan taustalla on rakenteellisia ongelmia. Joillekin alueille on rakennettu liikaa vuokra-asuntoja, eikä omistusasumista ja vuokra-asumista ole sekoitettu.

Hänen mukaansa negatiiviseen eriytymiseen voitaisiin vaikuttaa esimerkiksi täydennysrakentamisella.

– Tässä on toimittu menestyksekkäästi esimerkiksi Sörnäisissä ja Hermannissa.

Täydennysrakentaminen on tuonut näille alueille uutta väkeä, mikä puolestaan on lisännyt alueen resursseja eli esimerkiksi kohottaneet koulutus- ja tulotasoa.

Kallis ja ahdas asunto

Muutto kasvukeskuksiin lisää asuntojen kysyntää, mikä puolestaan vaikuttaa asuntojen hintoihin. Kuilu pääkaupunkiseudun ja muun maan välillä on kiihtynyt asuntojen hinnoissa.

Esimerkiksi tämän vuoden syyskuussa vanhan osakehuoneiston keskimääräinen neliöhinta pääkaupunkiseudulla oli 3 519 euroa ja muualla Suomessa vain 1 643 euroa. 

Edes vaisu talouskehitys ei näytä suuntaa muuttavan. Asuntojen hinnat pääkaupunkiseudulla ovat yhä nousussa. Heinä-syyskuussa pääkaupunkiseudulla hinnat nousivat 0,6 prosenttia, kun taas muualla Suomessa hinnat laskivat 0,9 prosenttia.

Kun asunnot ovat liian kalliita suhteessa tulotasoon, tuloksena on ahdasta asumista.

– Helsingissä asumisväljyys on pienentynyt, kertoo Kytö.

Erikoistutkijan mukaan asumisen hintaan voisi vaikuttaa esimerkiksi tehostamalla kuntien maanhankintaa ja korottamalla rakentamattoman maan verotusta. Kunnat arastelevat turhaan tonttien pakkolunastusta ja etuosto-oikeutta, Kytö sanoo.

Jotkut kunnat ovat tarttuneet jo toimeen. Vantaan kaupunki kertoi vuosi sitten lisäävänsä pakkolunastukset maanhankintansa työkalupakkiin.

Kilpailu veronmaksajistalisää yksityisautoilua

Kalliit kasvukeskuksen asunnot saavat esimerkiksi lapsiperheet muuttamaan kaupunkien ympäryskuntiin. Niistä haetaan parempaa elämänlaatua ja väljempää asumista. Tuloksena saattaa olla hallitsematonta hajarakentamista. Yhdyskuntarakenne hajautuu. Kydön mukaan maksumieheksi joutuu ympäristö, sillä yksityisautoilu lisääntyy ja työmatkat pitenevät.

Kydön mukaan veronmaksajilla kilpailu terveen asuntopolitiikan kustannuksella pitäisi saada loppumaan. Asuntopolitiikka ja sen mukana myös kaavoitus pitäisikin yhdistää metropolialueella yhteisen elimen alaisuuteen, tutkija vaatii.

Ongelmana on myös se, millaisia asuntoja kaupunkeihin rakennetaan. Asuntotarjonta saattaa olla yksipuolista siihen nähden, että asukkaiden tarpeet ovat erilaisia. Vuokra-asuntoja on liian vähän, mikä vaikeuttaa työvoiman liikkuvuutta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?