Valtio ei ole kotitalous

Kotitaloudet eivät voi elää yli varojensa, miksi valtiot voisivat? Kyse on talouden eri sektoreista, joiden sekoittaminen toisiinsa johtaa haitallisiin seurauksiin. Hallituksen finanssipolitiikka tuhoaa yksityisen sektorin nettovarallisuutta.

11.10.2013 13:44 | Päivitetty 9.10.2013 13:34

– Me olemme eläneet Suomessa yli varojen ja tällä hallituksella on kipeä tehtävä kuroa tuota vajetta umpeen, kommentoi valtiovarainministeri Jutta Urpilainen pari viikkoa sitten Helsingin Sanomille.

Monelle viesti varmasti kolahtaa. Eihän kotitalouskaan voi elää yli varojensa. Tiukassa paikassa on kyettävä elämään suu säkkiä myöten.

Ajatus tuntuu intuitiivisesti järkevältä, mutta se peittää alleen talouden eri sektoreiden vuorovaikutussuhteet. Kotitalouden ja valtion samaistaminen on äärimmäisen harhaanjohtavaa.

Alijäämä vastaaaina ylijäämää

Asiaa on hyvä tarkastella kansantalouden sektoritilinpidon kautta. Se tarkastelee talouden eri sektoreiden rahoitusasemaa, ja paljastaa niiden vuorovaikutussuhteet.

Talous voidaan jakaa julkiseen, kotimaan yksityiseen (kotitaloudet ja yritykset) sekä ulkoiseen sektoriin. Näiden kolmen sektorin maksamien ja saamien rahavirtojen summa on vuoden aikana aina tasan nolla.

Tämä ei ole mielipide tai teoria, vaan kansantalouden tilinpidon fakta. Se on kirjanpidollinen identiteetti, joka on määritelmällisesti oikein.

Oletetaan talous, jossa on vain kaksi sektoria: valtio ja minä. Valtion alijäämä vastaa tasan minun ylijäämääni, ja toisinpäin.

Kun ulkoinen sektori otetaan mukaan, kirjanpitoidentiteetti ei muutu. Jos valtio pitää budjettinsa tasapainossa ja ulkoinen sektori on ylijäämäinen (eli vaihtotase alijäämäinen) on minulla nyt tasan ulkoisen sektorin ylijäämää vastaava alijäämä.

Kotitalouksia ajetaanvelkaantumaan

Kirjanpitoidentiteetti voidaan ilmaista myös näin: kotimaisen yksityisen sektorin ylijäämä vastaa tasan ulkoisen sektorin sekä julkisen sektorin alijäämää. 

Jos tarkastelu halutaan ulottaa kotitalouksien tasolle, kotitalouksien vuoden aikana kerryttämä nettovarallisuus vastaa tasan julkisen sektorin alijäämää, yritysten investointeja sekä nettovientiä.

Tässä valossa on varsin selvää, mikä vaikutus hallituksen leikkauspolitiikalla on suomalaisiin kotitalouksiin ja yrityksiin. Ei ole sattumaa, että viimeisen kymmenen vuoden aikana valtion suurimmat ylijäämät ja kotitalouksien suurimmat alijäämät löytyvät samoilta vuosilta.  

Havainnollistava esimerkki: vuonna 2010 kotitaloudet olivat suhteessa bruttokansantuotteeseen noin 0,7 prosenttia pakkasella. Valtion budjettialijäämä oli noin kolme prosenttia.

Seuraavana vuonna valtio leikkasi budjettialijäämäänsä rajusti, noin prosenttiin. Samalla vaihtotase kääntyy alijäämäiseksi.

Kotitalouksien alijäämä repsahti 2,3 prosenttiin. 

Velkapelkoistenskitsofrenia

Vain tilanteessa, jossa vaihtotase kerryttää todella suuria ylijäämiä, voivat sekä julkinen että kotimainen yksityinen sektori olla ylijäämäisiä. Norja on harvinainen esimerkki tällaisesta maasta, koska sillä on valtavat öljyvarat.

Poliitikot ovat huolissaan sekä yksityisen että julkisen sektorin velkaantumisesta. Ellei Lapista löydy yhtäkkiä valtavaa määrää öljyä, tällainen retoriikka on absurdia. Se on pelkkää sisältövapaata moralisointia ja haihattelua. 

Vaihtotaseesta ei tule talouteen riittävästi rahavirtoja, eikä tähän ole näillä näkymin tulossa merkittävää muutosta. Maailmantalous ei vedä, muiden ongelmien lisäksi.

Julkisen sektorin on siis omilla budjettivajeillaan kanavoitava talouteen riittävästi nettomääräisiä rahavirtoja. Vaihtoehtona on kotimaisen yksityisen sektorin velkaantuminen.

Hallitus tuhoaayksityisen sektorin varallisuutta

Nykyisessä taloustilanteessa hallituksen pyrkimys pienentää budjettivajettaan tarkoittaa hyvin todennäköisesti sitä, että kotimainen yksityinen sektori kokonaisuudessaan – nimenomaan kotitalouksien velkaantumisen takia – kerryttää alijäämiä.

Yksityinen sektori ei kuitenkaan voi velkaantua loputtomiin, ja jossain vaiheessa se leikkaa rahankäyttöään parantaakseen tasettaan. Tämä ajaa talouden taantumaan. Historiallisesti valtion budjettiylijäämät ovatkin lähes aina edeltäneet talouskriisin syntymistä. Näin oli myös Suomessa ennen 1990-luvun lamaa.

Loppujen lopuksi kyse on siitä, että valtion budjettialijäämät lisäävät nettovarallisuutta yksityiselle sektorille ja budjettiylijäämät tuhoavat tätä nettovarallisuutta.

Valtion budjettia ei voi ajatella tyhjiössä. Valtio ei ole kotitalous.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?