Yllättävän moni suomalainen kuvittelee, että kansainvälisessä markkinataloudessa voitetaan kilpailu tekemällä Helsingissä tulosopimuksia. Muun muassa Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen esitti oikein televisiossa, että Suomen kilpailukykyongelma on hoidettavissa tulosopimuksilla.
Tulosopimuksillakin on toki merkitystä, sillä hinta on yksi tärkeä kilpailutekijä. Suomen suuret takaiskut johtuvat kuitenkin siitä, että yritykset ovat tehneet vääränlaisia innovaatioita.
Esimerkiksi Nokia menetti suvereenin johtoasemansa matkapuhelinvalmistajana siksi, että kilpailijat alkoivat tehdä parempia tuotteita. Suomen palkkatasolla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Kilpailijat Apple etunenässä ovat pysyneet veloittamaan tuotteistaan Nokiaa kovempaa hintaa ja myymään silti moninkertaisesti enemmän, koska ne ovat tehneet innostavampia innovaatioita. Ei tätä asiaa voi muuttaa tulosopimuksella.
Suomalaiset tulosopimukset eivät lisää myöskään paperikoneiden kysyntää maailmalla. Sama koskee satamanostureita ja kaivosteollisuuden koneita ja laitteita. Oikeanlaiset tuotteet puolestaan myyvät maailmalla oikein hyvin, vaikka Suomessa onkin tehty huonoja tulosopimuksia. Koneen hissit, lääketeollisuuden laitteet ja Rovion sekä Supercellin pelit lähes revitään käsistä.
Innovaatiot ratkaisevat pelin
Amerikkalainen nobelisti Robert Solow osoitti jo vuosikymmeniä sitten, että suurin osa talouskasvusta perustuu innovaatioihin. Solow ei puhunut teoriassaan mitään suomalaisista tulosopimuksista.
Kansankunta menestyy kansainvälisessä kilpailussa vain, jos yritykset tekevät hyviä oivalluksia, joista asiakkaat innostuvat. Lisäksi noita oivalluksia täytyy tehdä jatkuvalla syötöllä, sillä muutosvauhti on hirmuinen.
Aalto yliopiston pienyrityskeskuksen tutkimusjohtaja Jari Handelberg totesi jokin aika sitten, että Suomessa ei ole opittu elämään maailmassa, jossa uudet asiat vanhenevat puolessa vuodessa. Vauhti on kiihtynyt siksi, että talouskisaan on tullut pari miljardia ihmistä, jotka eivät osallistuneet kilpailuun 20 vuotta sitten. Suomi on perinteisesti ollut vähäisen kilpailun maa, jossa yritys saattoi ajautua ongelmiin vain tekemällä pahan virheen.
Nyt elämme maailmassa, jossa viime vuoden menestys ei takaa menestystä tänä vuonna. Siksi meidän kannattaa olla iloisia Koneen, Rovion ja Supercellin menestyksestä, mutta samalla on syytä muistaa, että ne voivat olla parin vuoden päästä teollista historiaa. Tulosopimukset eivät vaikuta asiaan kovinkaan paljoa.
Parempia tuotteita asiakkaille
Toistan vielä, että tulosopimukset eivät ole merkityksettömiä. Ne eivät kuitenkaan ratkaise maan menestystä. Tulosopimuksilla voidaan jonkin verran hidastaa tappioita, jos yritykset alkavat jäädä jalkoihin kisassa. Silti on vaikea kuvitella, että tappiopeli voitaisiin kääntää voitoksi sopimuksilla.
Tulosopimuksilla on Suomessa maaginen asema niin, että ne tunkeutuvat olohuoneisiimme useilta kanavilta säännöllisin väliajoin. Poliitikot, ylijohtajat ja poliittiset toimittajat uskovat vilpittömästi, että paha kilpailija voidaan selättää sopimalla oikein. Mutta ei se niin ole.
Tulosopimusten asema perustuu aikaan, jolloin Suomi kuului maailmantalouden voittajakansoihin. Aikaan jolloin jääkiekko näytti olevan maailman tärkein urheilulaji. Nyt pitäisi ymmärtää, että valtaosa maailman maista pelaa pelejä, joissa Suomella ei ole itsestään selvää asemaa MM-kisojen vakio-osallistujana.
Jos Suomi ei pääse edes kisoihin, ei maa voi jakaa myöskään mitaleja. Samalla tavoin meillä voi olla jatkossa vähemmän jaettavaa omissa tulosopimuksissamme. Vanhaa menestystä ei voi jakaa kovin kauaa.
Suomea ei ole toki tuomittu häviäjäksi maailman talouskisassa. Meillä ei ole itsestään selvää asemaa sen kummemmin voittajana kuin häviäjänä. Voittaminen edellyttäisi kuitenkin uudessa maailmassa nykyistä kovempaa halua menestyä. Halua tehdä asiakkaille jotain nykyistä parempaa. Yksi askel kohti tuota tavoitetta olisi saavutettu, jos media kertoisi uusista bisneksistä yhtä innokkaasti kuin tulosopimuksista. Innovatiiviset bisnekset ovat nimittäin sopimuksia tärkeämpiä.
