Syyrian kurdeista Turkinkin ongelma - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Syyrian kurdit yhä pahempi päänvaiva Turkille

Turkin hallitusta ei käy kateeksi. Samaan aikaan kun hallituksen vastustajat jatkavat mielenosoituksia ympäri maata, Syyrian kurdit ilmoittivat julistavansa lähipäivinä alueelleen itsehallinnon. Turkki ilmoitti saman tien vastustavansa ajatusta. Miksi?

23.7.2013 7:09 | Päivitetty 22.7.2013 14:43

Turkilla on Kaakkois-Turkissa oma suuri kurdiväestönsä, jonka asema on edelleen epätasa-arvoinen. Samaan aikaan rajan takana Irakin kurdit nauttivat itsehallinnosta. (Kurdialue on hajautunut neljän valtion alueelle. Kansallismieliset kurdit eivät puhu Turkin, Syyrian, Iranin tai Irakin kurdialueista vaan Länsi- Itä- Pohjois- ja Etelä-Kurdistanista.)

Ennen Syyrian sisällissotaa Syyrian kurdit olivat vielä huonommassa asemassa. Monille ei myönnetty edes kansalaisuutta. Samoin Iranin kurdit ovat yhä vailla yhtäläisiä oikeuksia ennemmistöön verrattuna.

Sisällissodan puhkeaminen tarjosi kurdeille tilaisuutensa Syyriassa. Kun näytti siltä, että kurdit saattaisivat aloittaa oman vallankumouksensa pohjoisessa, presidentti Bashar Al-Assad hieroi sovinnon heidän kanssaan. Kurdeille myönnettiin lopulta kansalaisuus.

Heidät myös otettiin mukaan kunnanvaltuustoihin, ja laajoja Syyrian alueita jätettiin suosiolla kurdien valvontaan. Kurdit alkoivat laatia omaa opetusohjelmaansa, johon kuului kielenopetus sekä oman historian ja kulttuurin tuntemusta.

Sota etenee lähemmäsTurkin rajaa

Mitään Syyrian kurdit eivät saaneet ilmaiseksi. Tässä vaiheessa Syyrian vahvin kurdipuolue, Kurdien demokraattinen yhtenäisyyspuolue PYD oli jo organisoinut aseellisen ryhmänsä. Syyrian kurdikylistä rekrytoituja miehiä ja naisia koulutettiin ahkerasti taisteluvalmiuteen. Nyt nämä joukot ovat alkaneet ottaa yhteen toden teolla Assadia vastustavien kapinallisten kanssa. He taistelevat omalla puolellaan, eivät Assadin rinnalla.

Viime viikolla PYD:n aseelliset joukot ottivat haltuunsa uuden kaupungin, arabien ja kurdien jakaman Ras Al-Ainin Turkin rajalla. Sitten he siirtyivät taistelemaan Tal Abyadin kaupungista, aivan Turkin rajalla sekin.

Kun halutut alueet on turvattu, autonomiajulistus voi hyvinkin olla mahdollinen.

Assadin hallinnon rooli tässä pelissä ei ole selvä. Ehkä asiasta on sovittu. Tätä kirjoittaessa Syyrian hallitukselta ei vielä ollut kuulunut vastalauseita, vaikka kurdien asuttamalla kaistaleella asuu paljon myös arabeja.

Syyrian PYD otti mallinsaTurkin kurditaistelijoista

Ongelma Turkin kannalta on, että PYD on tiiviisti yhteydessä PKK:hon, Kurdistanin työväenpuolueeseen, jota vastaan Turkki on taistellut vuodesta 1984 lähtien.

PKK:n johtaja Abdullah Öcalan on myös PYD:n henkinen johtaja. Kun kävin Syyrian kurdialueilla lokakuussa, Öcalanin eli Apon muotokuvia oli kaikkien PYD:n rakennusten seinillä. Puolueen ideologia nojautui PKK:n oppeihin, samoin sen rakenne aseellisine siipineen. PKK:n joukot, joiden asemapaikka on Pohjois-Irakin autonomisessa Kurdistanissa, ovat alusta asti tukeneet PYD:n aseellisia ryhmiä.

Talvella Turkki aloitti rauhannevottelut PKK:n ja vankilassa istuvan Öcalanin kanssa. Neuvottelujen osana ainakin osa PKK:n taistelijoista on vetäytynyt Turkin maaperältä Irakin puolelle. Tulitauko osapuolten välillä on pitänyt, mutta Turkin hallitus ei ole tehnyt uutta siirtoa.

Turkin kurdipoliitikot ovat varoittaneet, että hallituksen kannattaisi tehdä edes nimellinen myönnytys. Pienikin askel osoittaisi hyvää tahtoa, he sanoivat. Turhaan. Hallituksen mukaan PKK ei vielä ole täydellisesti vetäynyt Turkista.Syyrian kurdien ottamien harppausten takia paine on kuitenkin kasvanut.

Kuka yrittää vetääTurkkia Syyrian sotaan?

Lisäksi PKK teki johtokunnassaan muutoksia, jotka nähtävästi heijastavat Syyrian kurdien muuttunutta tilannetta. Turkin kannalta muutokset eivät näytä hyviltä.

Järjestö vaihtoi aseellisessa siivessään maltillisena pidetyn puheenjohtajan Murat Karayilanin, johon Öcalan luottaa sataprosenttisesti, Cemil Bayikiin, jota pidetään radikaalimman linjan kannattajana. Jos Öcalanin ote PKK:sta lipsuu, myös Turkin on vaikeampi pitää neuvottelujen lankoja omissa käsissään.

Asioita mutkistaa entisestään se, että joku taho Syyriassa näyttää yrittävän vetää Turkin mukaan sisällisotaan tai painostaa Turkkia.

Toukokuussa Turkin puolella tehtiin 53 ihmistä tappanut pommi-isku Reyhanlin pikkukaupunkiin. Kaupungin asukkaista puolet oli syyrialaispakolaisia. Suurin osa kuolleista oli Turkin kansalaisia. Viime sunnuntaina taas Syyrian puolelta tulitettiin Turkin armeijan ajoneuvoa rajan tuntumassa. Sisällisodassa Turkin hallitus on ollut avoimesti kapinallisryhmien puolella, mutta karsastanut kurdeja.

Samalla se on suopea nyt kurdien kanssa vastakkain olevalle Jabhat Al-Nusra –islamistiryhmälle. Turkki antaa Nusran jihadistien käyttää Turkkia kulkureittinään Syyriaan. Ja vaikka Turkin tärkein liittolainen, Yhdysvallat luokitteli Nusran terroristijärjestöksi, Turkki ei sitä tehnyt.

Kuvaavaa on, että kun hallituksen äänitorvi, Turkin Anadolu-uutistoimisto uutisoi taisteluista kurdien ja jihadistien välillä, se ilmoitti ”separatistiterroristien ja Syyrian kapinallisten” taistelevan keskenään. Separatistiterroristit tarkoitti tietenkin kurdeja, kapinalliset islamisteja.

Sopu onnistui Irakin kurdien kanssa,miksei sitten muillekin

Mutta nykykurdien perinteet ja elämänkatsomus sekä Syyriassa että Turkissa ovat paljon lähempänä turkkilaisten maailmankuvaa kuin islamistien tunnelivisiota. Uskon että moni turkkilainen allekirjoittaisi tämän, jos tuntisi kurdit paremmin.

Joku sanoi joskus, että Turkki vastustaisi kurdien itsemääräämisoikeutta vaikka he perustaisivat valtion Afrikkaan.

Mutta Turkki on jo todistanut että tämä ei ole totta (enää). Nykyisin Turkilla on nimittäin mitä parhaimmat suhteet Pohjois-Irakin Kurdistanin hallinnon kanssa.

Turkilla kesti huomata hyvien suhteiden hyödyt, mutta nykyisin lähes kaikki suurimmat turkkilaisyritykset tekevät siellä bisnestä ja vireillä on jopa öljyputken rakentaminen Pohjois-Irakista Turkkiin.

Turkin olisi viisaampaa kehittää ystävällisiä välejä myös Syyrian kurdeihin jo nyt. Se ei olisi vaikeaa. PYD:n johtaja Salih Müslim Muhammad on opiskellut Turkissa ja osaa mainiosti turkkia. Taannoisessa haastattelussani itselleni hänestä jäi kuva maltillisena miehenä. Jos Turkki tukee näin avoimesti muita Assadin vastustajia, miksei sitten myös kurdeja? Koska Turkki pelkää Syyrian jakautumista. Ja miksi? Koska se pelkää tämän enteilevän myös Turkin jakautumista.

Ainoa keino voittaa tämä pelko on voittaa pelko kurdeja kohtaan. Asiat pitää järjestää siten että kurdit itse haluavat olla osa Turkkia. Neuvottelut tarjoavat tähän mahdollisuuden.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?