Pertti Haaparanta kritisoi vapaisiin markkinoihin liittyviä oletuksia - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Professori suomii vapaita markkinoita ja näpäyttää Apusta

Professori Pertti Haaparanta kritisoi vapaisiin markkinoihin liittyviä oletuksia. Osansa kritiikistä saa myös Matti Apunen.

15.7.2013 20:42 | Päivitetty 15.7.2013 20:42

Aalto–yliopiston kansantalouden professori Pertti Haaparanta suomii blogissaan olettamuksia vapaiden markkinoiden toiminnasta.

Samalla kritiikistä saa osansa myös Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen, joka Haaparannan mukaan syyllistyy näiden olettamusten esittämiseen. Haaparanta kirjoittaa Akateemiseen talousblogiin.

Valtaja vapaus

Haaparannan älylliseen puristukseen joutuvat kaksi väitettä, joita vapaan markkinatalouden puolustajat usein esittävät.

Ensimmäinen niistä on se, että vapaa markkinatalous sallii yksilöiden vapauden, samalla kun yksilöiden väliset liiketoimet tuottavat yhteistä hyvää.

Haaparannan mukaan väitteessä on useita ongelmia. Ensimmäinen niistä menee syvälle ihmisluonteeseen: mitä on vapaus? Intialaisen taloustieteiden nobelistin Amartya Senin mukaan yksilönvapaus ja niin sanottu Pareto–tehokkuus eivät ole sopusoinnussa keskenään.

Pareto–tehokkuudella tarkoitetaan tilannetta, jossa kenenkään asemaa ei voida parantaa huonontamatta jonkun muun asemaa.

Havainnollistaakseen tätä Haaparanta nostaa esiin Senin esimerkin (suomalaisittain väritettynä): yhteisössä on kaksi henkeä, joista toinen (tekosiveä) toivoisi mieluiten, että kukaan ei lue Hannu Salaman Juhannustanssit –kirjaa. Mutta jos joku sen lukee, niin sen tulisi olla vain hän.

Toinen (ilkikurinen) henkilö taas haluaa, että ainakin joku lukisi kirjan - mutta mieluiten hän toivoo lukijan olevan tekosiveä.

Tässä tilanteessa Pareto–tehokas tila on se, jossa vain tekosiveä lukee kirjan. Samalla tämä loukkaa tekosiveän yksilönvapautta, koska hän ei kirjaa halua lukea. Tehokkuus ja yksilönvapaus ovat siis ristiriidassa keskenään, toteaa Haaparanta Senin tutkimukseen nojaten.

Haaparanta nostaa pöydälle myös Senin väitteen, että vapaassa markkinataloudessa kenenkään mahdollisuuksia ei voida lisätä vähentämättä jonkun muun mahdollisuuksia. Toisin sanoen mahdollisuudet eli vapaus jakautuu vapaassa markkinataloudessa epätasaisesti.

Haaparannan mielestä olennaista tässä on valta. Ne, joilla on valtaa, ovat vapaampia kuin toiset.

Näin ollen perinteiset hyvinvointivaltiot, jotka tasoittavat yksilöiden välisiä valtasuhteita, näyttävät tarjoavan tasa-arvoisempia mahdollisuuksia kansalaisilleen, kirjoittaa Haaparanta.

Syrjäyttääkö julkinensektori yksityisen?

Toinen väite, johon Haaparanta tarttuu, on, että julkisen sektorin palvelut syrjäyttävät aina yksityisen sektorin palvelut, eivätkä näin voi lisätä valintamahdollisuuksia.

Haaparannan mukaan Matti Apunen on Suomessa toistuvasti esittänyt kyseisen väitteen useista eri julkisista palveluista.

Tähän väitteeseen liittyy useita ongelmia.

Empiiristen tutkimusten perusteella syrjäytysvaikutus on lähes aina osittainen, ja julkisen sektorin toiminta kasvattaa palveluiden kokonaistarjontaa. Näin on jopa hyväntekeväisyyden kohdalla.

Haaparanta myös väittää, että syrjäyttämisargumentin esittävät ovat sekoittaneet syy–seuraussuhteet. Pitäisi kysyä, miksi valtio on ylipäätään alkanut palveluita tuottaa.

Vastaus on Haaparannan mukaan se, että niitä ei ole ollut tarpeeksi tarjolla, tai ne eivät ole olleet riittävän laadukkaita. Näin ollen julkinen sektori ei palveluillaan syrjäytä mitään, vaan täyttää yksityisen sektorin jättämän aukon.

Lopuksi Haaparanta ottaa hampaisiinsa väitteet, että hyvinvointivaltio on johtanut naisten syrjimiseen.

Vaikka näissä väitteissä on Haaparannan mukaan jotain perää, niin loppujen lopuksi julkinen sektori on ollut naisille "mahdollisuuksien vapauden valtakunta".

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?