Tavalliset britit ovat köyhtyneet vuosikymmenen ajan - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Kymmenen vuoden köyhtymiskierre

Keskituloinen työssäkäyvä britti alkoi köyhtyä jo kymmenen vuotta sitten, vaikka talouskone kävi vielä kuumana. Vain vanhat ja varakkaat vaurastuvat.

7.6.2013 7:07 | Päivitetty 13.6.2013 18:37

Yhteiskunnan rikastuessa kaikkien pitäisi rikastua – eikö niin? Vaikka kaikkein varakkaimmat vaurastuisivatkin kaikkein eniten, myös keskituloisten ja köyhien pitäisi saada jonkinlainen osuus kasvavasta kakusta – eikö niin?

Ei. Ei ainakaan täällä Britanniassa. Eikä se ole edes laman syytä. Vuosien 2003 ja 2008 välillä kokopäivätyön mediaanipalkka nousi reaalisesti vain 0,1 prosenttia vuodessa ja lamavuosina 2009 – 2011 se laski 1,9 prosenttia vuodessa. Mediaanibritti ei vaurastunut hyvinä vuosina. Huonoina vuosina hänen tulonsa supistuivat kokonaistaloutta nopeammin.

Tavara- ja huvitteluhankintoihin mediaanibritillä on entistä vähemmän varaa, sillä 2000-luvulla hänen energialaskunsa on kaksinkertaistunut ja ruokalaskunsa kohonnut liki 40 prosenttia.

Vaikka korot ovat ennätysalhaalla, pieni- ja keskituloisista kolmasosa käyttää yli neljäsosan bruttotuloistaan velkojen hoitoon. Ylikalliiden asuntojen vuoksi velkaantuneet ovat kuitenkin  ennen pitkää vuokralaisia paremmassa asemassa.

Oma asunto on yksi mediaanibritin elämän kulmakivistä. Vuonna 1983 hän pystyi säästämään siihen tarvittavan omarahoitusosuuden kolmessa vuodessa, vuonna 2003 siihen tarvittiin 11 vuotta ja nykyisin 22 vuotta. Nuorten asunnonomistajien määrä on romahtanut.

Vain eläkeikäisillä perusbriteillä on mennyt hyvin. Fabian Societyn mukaan ihan viime vuosina työtulot ovat vähentyneet 5 prosenttia, mutta eläketulot kasvaneet viisi prosenttia.

Raha tulee rahan luo

Brittipankki Lloyds TSB:n mukaan maa on talouskriisistä huolimatta jatkuvasti vaurastunut. Viimeisten kymmenen vuoden aikana kotitaloutta kohti laskettu varallisuus on kasvanut 100 000 eurolla. Eniten on kasvanut arvopaperivarallisuus.

Varakkuus jakautuu vieläkin epätasaisemmin kuin palkkatulo. Rikkaimpaan kymmenesosaan kuuluvilla perheillä on keskimäärin parin miljoonan euron verran varallisuutta, lähes kahdeksan kertaa enemmän kuin keskivertobritillä ja 22 kertaa enemmän kuin puolella vähiten omistavista keskimäärin.

Britannian nopea eriarvoistuminen on hälyttävää siksi, että se alkoi jo hyvinä vuosina ja syveni lama-aikana. Nämä palkka- ja varallisuuskehityksen trendit eivät todennäköisesti käänny nopeankaan talouskasvun aikana.

Hyvin, hyvin yksinkertaistettuna kehityksen syynä on globalisoituminen. Vain huippuammattilaiset ovat suojassa Britanniaa halvempien maiden tuomalta hintakilpailulta, tulipa se sitten ihmisten, työn tai tavaran liikkumisen kautta.

Rikkaat rikastuvat, kun vikkelästi valtiollisten rajojen yli liikkuva raha onnistuu monissa muodoissaan – vaikkapa yritysten voittoina ja arvopapereina – pysymään useimpien verottajien ulottumattomissa.

Oikeudenmukaiseen verotukseen

Niin Suomessa kuin Britanniassakin valtion nopein keino puuttua kansan enemmistön suhteelliseen köyhtymiseen on verotus. Enemmistö elää palkkatulojen varassa ja molemmat valtiot verottavat palkkatuloja suhteellisesti ankarimmin.

Suomi verottaa ansiotuloja keskimäärin yli viidenneksellä, liikevaihtoa 15 prosentilla, mutta pääomia, yhteisöjä ja valmisteita alle viidellä prosentilla ja kiinteistöjä ja perintöjä vain nimeksi. Britanniassa ansiotulojen verotus on hivenen kevyempää ja kiinteistöjen verotus kovempaa kuin Suomessa.

Maksan asunnostani kiinteistöveroa 1800 euroa vuodessa. Puolta pienemmän ja puolta halvemman asunnon naapurini pulittaa 1400 euroa ja kaksi kertaa kalliimman talon tuttavaperhe 2700 euroa. Kartanomaisen talon miljonäärituttu selviää 2900 eurolla.

Kiinteistöverotus olisi oikeudenmukaisempaa, jos kaikkein kalliimpien talojen asukkaat maksaisivat selvästi nykyistä enemmän.

Ruminta julkisuutta saanut verokupru on kuitenkin yritysverotus, jota jokainen veronmaksuhaluton yritys näyttää voivan kiertää. Jopa Britannian vesi- ja energiayhtiöt maksavat vain murto-osan maan normaalista yritysverosta (20 prosenttia) eivätkä monet amerikkalaiset jättiyritykset maksa veroja lainkaan.

Köyhtymisen voi pysäyttää

Sadan suurimman pörssiyhtiön joukossa on kymmeniä yhtiöitä, joista kullakin on vuosittain satojen miljoonien moraaliset verovelat. Niistä kertyisi valtion kassaan kymmeniä miljardeja, kenties kolmasosa koko maan terveydenhuollon kustannuksista. Kenties viidesosa ansiotulojen veroista.

Etenkin pieni- ja keskituloisten palkkaverotusta pitäisi keventää, jotta enemmistön trendinomainen köyhtyminen saataisiin pysäytettyä. Jättiyritysten verottamisen lisäksi valtio voisi nostaa kiinteistöveron progressiota, lisätä luksustutteiden valmisteveroja, kohottaa isojen perintöjen verotusta ja etsiä keinoja helposti liikkuvan pääoman verottamiseen.

Upeinta tietenkin olisi, jos valtio onnistuisi luomaan edellytyksiä korkeapalkkaisten työpaikkojen syntymiselle, mutta se voi olla utopistista. Verotus ei sitä ole.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?