Setelirahoitus eli keskuspankkien määrällinen elvytys (quantitative easing, QE) on ollut viime aikoina paljon esillä. Sen nähdään joko aiheuttavan inflaatiota, talouskasvua, tai molempia.
Uutisointi on kuitenkin jäänyt pintapuoliseksi ja tarjoaa varsinaisen ymmärryksen sijaan usein latteuksia, iskulauseita ja kliseitä.
Yhdysvaltain keskuspankin (Fed) pääjohtaja Ben Bernanke on saanut lisänimen "helikopteri-Ben" – eli setelirahoitus on rinnastettu helikopterilla lentelevään pankkiiriin, joka viskoo alas mustia kasseja täynnä rahaa.
Japanin setelirahoitusohjelman arkkitehti, pääministeri Shinzo Abe kuvattiin pari viikkoa sitten The Economist -lehden kannessa supermiehenä.
Oma presidenttimme Sauli Niinistö kuvasi setelirahoitusta äskettäin näin: "on pantu setelipaino pyörimään".
Supermiehiä, helikoptereita, mustia laukkuja. Setelipaino kellarissa. Epämääräisiä käsitteitä, kuten "rahan painaminen" tai "löysä rahapolitiikka".
Mistä ihmeestä oikein puhutaan?
Kirjanpidollinentoimenpide
Jokaisella pankilla on keskuspankissa pankkitili. Näillä pankkitileillä on pankkireservejä. Sen lisäksi pankit omistavat erilaisia arvopapereita, esimerkiksi valtioiden velkakirjoja.
Setelirahoituksessa keskuspankki ostaa pankkien omistamia arvopapereita ja luo vastaavan määrän pankkireservejä hyvittämällä ne pankkien tileille. Nämä pankkireservit eivät "tule" mistään, keskuspankki luo niitä napinpainalluksella.
Setelirahoitus on siis pelkkä kirjanpidollinen toimenpide, jossa keskuspankki vaihtaa arvopapereita pankkireserveihin - kuten Bernanke toteaa viimevuotisella luennollaan.
Rahavarannot siirtyvät usein voittojen perässä muualle, erityisesti osakemarkkinoille. Juuri tämä prosessi on johtanut pörssien ennätysmäiseen nousuun.
Lainatkaa niitäreservejä!
Usein setelirahoitusta perustellaan sillä, että sen avulla luodaan pankeille lisää rahaa lainattavaksi, minkä pitäisi auttaa taloutta. Samalla useat kommentaattorit ovat huolissaan siitä, että "pankkireservit kasautuvat pankkeihin", sen sijaan että pankit lainaisivat niitä eteenpäin.
Esimerkiksi Euroopan keskuspankin pääjohtajan Mario Draghin äskettäin esittämä kannanotto mahdollisten negatiivisten talletuskorkojen puolesta nähtiin pyrkimyksenä "pakottaa" pankit lainaamaan reservejä, sen sijaan että ne pitäisivät niitä keskuspankissa.
Tosiasiassa pankit eivät edes voi lainata reservejä, paitsi toisilleen keskuspankkijärjestelmän sisällä.
Kun pankki katsoo asiakkaan olevan luottokelpoinen, pankkivirkailija ei mene takahuoneen holviin tarkastamaan onko heillä varmasti tarpeeksi rahaa lainattavaksi. Lainat luovat talletuksia, ei toisinpäin – pankit luovat lainoja "tyhjästä".
Reservien määrällä ei siis ole mitään korrelaatiota pankkien antamien lainojen määrään. Esimerkiksi vuodesta 1981 vuoteen 2006 yhdysvaltalaisten finanssi-instituutioiden varat kasvoivat 32,3 tuhannella miljardilla dollarilla. Ja paljonko pankkireservien määrä kasvoi? Se väheni 6,5 miljardilla dollarilla.
Entäsinflaatio?
Yleinen käsitys on, että setelirahoitus aiheuttaa inflaatiota, koska se lisää rahan määrää taloudessa.
Ensinnäkin, setelirahoitus ei varsinaisesti luo uutta rahaa, koska se vetää taloudesta vastaavan määrän arvopapereita pois. Kun Fed ostaa arvopapereita 45 miljardin dollarin edestä, se tarkoittaa että pankeilla on saman verran vähemmän täysin likvidejä omistuksia, joita voi pitää verrannollisena käteisrahaan.
Valtio on usein myös korkojen nettomaksaja, joten arvopapereiden ostaminen saattaa itse asiassa nettomääräisesti vähentää rahaa taloudesta.
Toiseksi, valtio ei voi kontrolloida rahan määrää. Emme elä enää kultakantajärjestelmässä – rahan määrä mukautuu kysyntään.
Kolmanneksi, pankkireservien kasvulla ei ole mitään korrelaatiota inflaation kiihtymiseen: esimerkiksi vuonna 2008 pankkireservien määrä Fedissä kasvoi yli 4000 prosenttia, samalla kuluttajahintaindeksi nousi 0,1 prosenttia.
Neljänneksi, rahan määrän lisääntyminen taloudessa ei vaikuta automaattisesti inflaatioon. Vasta kun kaikki yhteiskunnan työvoima, materiaalit ja resurssit ovat käytössä, voi syntyä kysyntäpuolen inflaatiota.Onko siitämitään apua?
Setelirahoitus saattaa välillisesti auttaa talouskasvua parilla eri tavalla: Pörssikurssien nousu saattaa parantaa yritysten ja kuluttajien uskoa tulevaisuuteen. Ostamalla huonoja lainoja keskuspankki parantaa pankkien taseita ja toimillaan se ajaa myös lainakustannuksia alas, mikä helpottaa yritysten tilannetta.
Se on kuitenkin perustavanlaatuisen puutteellinen keino puuttua kokonaiskysynnän puutteesta kärsivän talouden ongelmiin, kuten Japanin pari viime vuosikymmentä ja Yhdysvaltojen viime viisi vuotta osoittavat. Molemmissa on "pantu setelipaino pyörimään" ahkerasti, ja tuloksena on aneeminen talouskasvu, sekä Japanin tapauksessa deflaatio.
Sen lisäksi setelirahoitus aiheuttaa talouden ylikuumentumista, hyödykkeiden hintapiikkejä ja valuuttakurssien heilahtelua.
Benillä ei ole helikopteria – on jo korkea aika haudata myytit.
