Valtionvarainministeriön pelisilmä petti Kreikka-julkistuksissa - Taloussanomat - Ilta-Sanomat

Miksi VM sähläsi taas Kreikka-papereissaan?

Valtiovarainministeriön selitykset Kreikka-paperien julkistamiskömmähdyksistä ovat varmasti rehellisiä, mutta kovin fiksuilta ne eivät vaikuta. On myös tärkeää tietää, millaisten osapuolten kanssa Suomi on miljardisopimuksiaan tehnyt.

27.5.2013 12:38 | Päivitetty 27.5.2013 13:17

Valtiovarainministeriön reagointi Taloussanomien sunnuntaiseen Kreikka-sopimusten pimitysuutiseen oli hämmästyttävän sekavaa.

Ensin aamupäivällä ministeriö antaa ymmärtää, että julkaisematta jääneet Kreikka-asiakirjat ovat täysin identtisiä jo julkaistujen kanssa. Muutamaa tuntia myöhemmin ministeriö täsmentää, että jotain eroja papereissa sentään on. Ja että sopimukset kyllä näytetään, mutta vain virallisen asiakirjapyynnön kautta.

Illansuussa ministeriö myöntää, että pimentoon on jäänyt myös olennaisia dokumentteja, ja syynä on "kömmähdys".

Jossain välissä ministeriön väki ehti jo puhista, miten kaikki asiakirjat olisivat olleet jo ajat sitten saatavilla, jos (höhlä) media olisi vain arvannut niitä kysyä. Ministeriö ei ehkä muistanut, että esimerkiksi Taloussanomat on moneen kertaan pyytänyt ministeriöltä kaikkia Kreikka-papereita nähtäväkseen.

Nyt tilanne kuitenkin korjautunee: ministeriö on ilmoittanut julkaisevansa kaiken Kreikka-materiaalin verkkosivuillaan. Tai siis ei ihan kaikkea: esimerkiksi vakuustilien hoitojärjestelyistä Suomi ja kreikkalaispankit eivät halua ihan jokaista detaljia julkisuuteen.

Miksi Kreikka-nippelitietokiinnostaa meitä?

Valtiovarainministeriön väki näyttää uskovan, että media vain kiusaa heitä vaatimalla jokaikistä vaivalla ja kiireessä laadittua vakuusdokumenttia julkiseksi.

Tästä ei ole kyse. Kaikkialla EU-maissa mediaa kiinnostaa, mitä eri kriisimaiden pankkien kanssa on sovittu ja millaisia rahoitusjärjestelyitä hallitukset ovat euron pelastamiseksi tehneet.

Myös sillä on väliä, millaisten osapuolten kanssa Suomi on sopimuksia tehnyt.

Äskettäin Brysselissä tutkivien journalistien seminaarissa uutistoimisto Reutersin taloustoimittajat kertoivat, miten Ateenassa kreikkalaispankit olivat panneet gorillansa varjostamaan heitä. Reutersin työryhmä kaiveli epämiellyttäviä asioita kriisipankkien toiminnasta: poliitikkojen ja pankinomistajien keskinäisistä suhmuroinneista ja euron pelastusoperaatioiden aikaisista välistävedoista.

Varjostajien epäonneksi Reutersin työryhmä onnistui salaamaan lähteensä ja syväkurkkutapaamisensa. Sen sijaan uhkaavan näköisten varjostajamiesten käytös tallentui Reutersin kuvaamille videoille.

Jos Suomenkin sopimuskumppaneiden toimintatavat ovat tällaisia, sekin olisi niin median, poliitikkojen kuin veronmaksajienkin kannalta hyvin olennaista lisätietoa.

Sopimuskumppanien luonne ja käytös eivät tietenkään valtiovarainministeriön teknisistä tilinhoitosopimuksista paljastu. Eurojärjestelmän ja Kreikan pankkien tukeminen oli kuitenkin poliittinen päätös. Suomen kaltaisessa avoimuuttaan kehuvassa maassa äänestäjillä on oikeus saada käyttöönsä jokaikinen tiedonmuru hallituksen tekemistä sitoumuksista.

Niin triviaaleilta kuin ne ehkä virkamieskunnasta tuntuisivatkin.

Demokratiassa virkamies ei päätä, mitä hän kertoo julkisuuteen: sen päättävät äänestäjilleen vastuussa olevat hallituspoliitikot. Ja äänestäjät voivat hakea ratkaisuihin muutosta oikeuslaitoksen kautta: tässä Kreikka-asiakirjojen tapauksessa julkistamisen ehdot saneli lopulta korkein hallinto-oikeus.

Ministeriö halusi tulkita itse, miten sen pitää KHO:ta totella. Silloin ministeriön on myös tarvittaessa kyettävä ottamaan vastaan kritiikkiä tulkinnastaan.

Ministeriön ammattiosaaminen on kunnossa - pelisilmä ei

En hetkeäkään epäile valtiovarainministeriön virkamiesten ammattitaitoa eurokriisin hoitamisessa. Vuosikausia vellonut kriisi on teettänyt ministeriöllä inhimillisesti katsoen aivan liikaa ylimääräisiä töitä. Kaikki varmasti myöntävät, että vaikeiden vakuussopimusten arkkitehtailu on sujunut virkamiehiltä olosuhteisiin nähden hyvin.

Sopimukset ovat syntyneet täysin hallituksen ohjeiden mukaisesti – ja sixpack-hallituksessa ristiriitaisia mutta hyvää tarkoittavia neuvojia varmasti riittää.

Silti ministeriötä voi perustellusti arvostella yhteiskunnallisen pelisilmän puuttumisesta. Suomessakin poliittisen järjestelmän avoimuusvaatimukset ovat vuonna 2013 ihan erilaisia kuin mihin ministeriössä on takavuosina totuttu.

Ne vain pitää oppia ja sisäistää, jotta eilisen kaltaiset sähläyssunnuntait eivät enää toistuisi.

Kirjoittaja on Taloussanomien toimituspäällikkö.

Twitter: petri2020

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?